Jipii, se menee mun päälle!
8
Siis oikeasti, jipii! Tunika, joka minulla on ollut kaapissa muutaman vuoden menee meikäläisen päälle vihdoinkin. Tämä tunika kuuluu niihin minun koronavaatteisiin, joista kerroin viime kesänä. Silloin vaate meni päälle, mutta oli hivenen liian kireä etumuksesta. Mitä on tapahtunut, että se menee päälle? Voit lukea lisää koronavaatteista alla olevasta linkistä.
Jipii, se menee mun päälle!
Käytännössä siis en ole laihtunut grammaakaan, mutta kropan malli on muuttunut sen verran, että tunika menee päälle. Tunikan hankin siis koronakeväänä 2020 ja silloin kun sain tunikan kotiin, sain ison palan kurkkuun ja piilotin tunikan kaapinperukoille. Otin paidan esille tuossa viime kesäkuussa, kun ajattelin, että nyt se tulee käyttöön. Eipä se sitten enää mennyt päälle. Oikeastaan mitkään sen aikaiset vaatteet eivät menneet päälle. Vaikka en ollut lihonnut yhtään.
Sain kesäkuussa ensimmäisen koronarokotuksen ja kilpirauhasarvot heitti härän pyllyä. Silloin huomasin, miten turvoksissa olin. Tämä oli se syy miksi vaatteet eivät enää menneet päälle. Syksyn toisesta rokotuksesta päädyin päivystykseen, siitä huolimatta otin jälleen rokotuksen viime perjantaina ja nyt minulla on ihottumaa. Eli taidan tällä kolmannella päästä helpommalla. Hieman myös tunnen, että turvotusta on tullut jälleen, mutta ei niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla.
Olen siis niin tyytyväinen, että pikku hiljaa alkaa kroppa palautua (toivottavasti) ja voin käyttää vaatteita, joita on hankittu koronakeväänä. En halua heittää niitä hukkaan. Se ei sovi meikäläisen ajatusmaailmaan. Varsinkaan kun tämä tunika on niin ihana monin tavoin. Ja kun olen ostanut sen hätäpäissäni uutena, kun kirpparit olivat kiinni. Mutta tuosta ajasta enemmän tuossa ylempänä olevassa linkissä.
Miksi en anna tunikaa pois?
Olen välillä harkinnut, että luopuisin kaikista koronavaatteistani, jotka ostin koronakeväänä, mutta sekään sitten oikein sovi ajatusmaailmaani. Sillä meillä käytetään loppuun se mitä hankitaan. En näe nimittäin sitäkään kovin kestävänä ratkaisuna, että ostan kaappiin ja muutaman käytön jälkeen laitan vaatteen kiertoon. Vaikka miten ostaisin kirppareilta. Toki olen joutunut muutamia laittamaan kiertoon eri syistä, varsinkin pojan vaatteita. Mutta muutoin en kovin heppoisin perustein kerää vaatteita säkkiin ja kiikuta kierrätykseen. Tästä syystä tunika on ja pysyy käytössäni.
Olenkin nyt siis todella iloinen, että pystyn ottamaan tunikan käyttööni ja pitämään huolta siitä, että tunika tulee osaksi pukeutumistani. Siitä on tullut osa työvaatteitani ja arkeani. Katson sen olevan tärkeää, sillä näin se huono fiilis ostoksesta hivenen hälvenee. Tätä se voi korona teettää…
Mukavaa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
Shoppailu on kivaa
Shoppailu on todella kivaa ja parasta on kun sen voi suorittaa omassa vaatekaapissa. Minua kritisoidaan useasti siitä, että minulla on vaatteita paljon ja käytänkö niitä kaikkia. Käytän ja niillä kaikilla on oma paikkansa. Mutta joskus käy niinkin, että jotkin vaatteet katoaa sinne kaapin pohjalle kauas piiloon. Sitä vain tapahtuu, eikä sille mahda mitään. Mutta sen vuoksi minä shoppailenkin omassa vaatekaapissani.
Shoppailu on kivaa
Ostolakko on mennyt tällä hetkellä oikein hyvin, vaikka valitettavasti tammikuussa kävikin kömmähdys. Mutta nyt oikeasti pääsee nauttimaan oman vaatekaapin salaisista koloista ja tekemään ihania löytöjä sieltä omasta kaapista. Näin saa käyttöön myös ne vaatteet, joita ”unohtaa” käyttää. On hiukan pakko kaivella ja testailla erilaisia yhdistelmiä. Pinterest on myös ollut suureksi avuksi tässä kun olen miettinyt miten yhdistelen uudella tavalla vanhoja vaatteitani.
Tällä kertaa tosin satuin löytämään neulemekon, jonka olemassa olon olen kokonaan unohtanut. Etsin ihan toista mekkoa, joka on itse tekemäni, mutta löysinkin tämän mekon ja päätinkin laittaa sen päälleni. Laatikosta löytyi valkoiset sukkahousut ja jalkaan sopi pitkävartiset ruskeat maiharin tyyppiset saapikkaat. Takiksi valikoitui minun yksi lempitakeista. Valkoinen teddytakki. Näillä siis mennään tällä kertaa. Tällainen shoppailu on kivaa.
Mekon tarina
Mekon tarina on se, etten tiedä sen tarinaa. Luulin ensin, että olen hankkinut sen matkamuistona jostain maasta, mutta vaikuttaakin nyt sille, että se on hankittu kirpparilta. Valitettavasti näin voi joskus käydä, ettei muista jonkin vaatteen alkuperää, kun taltioin nykyisin niin huonosti kirppisostoksiani tai ylipäänsä ostoksiani. Ennen kuvasin kaikki heti kun pääsin kotiin. Nykyään en kuvaa niitä juuri ollenkaan. Ne kannattaisi kyllä kuvata, aina. Paikat, joista olen voinut tämän mekon ostaa on Hakaniemen Fida tai Söörnäisten Fida tai ehkä Arabian UFF. Fidaa kyllä enemmän veikkaan tässä.
Oli mekko hankittu sitten mistä tahansa, niin en muista, että olisin tätä vielä päässyt käyttämään. Mutta nyt käytän varmasti, laitan mekon kaappiin esille ja näin muistan napata sen aina päälleni. Käsittämätöntä miten olen voinut unohtaa näin kauniin mekon kaapin pohjalle. Mutta tätä sattuu aina välillä. Enkä edelleenkään häpeä sitä, että minulla on paljon vaatteita. Koska nyt voi hienosti toteuttaa tämän kaltaista shoppailua helposti.
Mekko on ihanan pehmeä ja lämmin. On tunne kuin olisi pukeutunut hattaraan. Se on kevyt ja ilmava. Vaikuttaa sille, että mekko siirtyy voimavaatteisiin, sillä kun puin vaatteen päälle fiilis kohosi ylimpään tasoon. Fiilis kun on ollut aika matalalla koko viikon. Joten mekko ei ole vain lempivaate, vaan se on myös voimavaatteeni. Minua ei siis haitannut yhtään vaikka tukka oli harjaamatta ja super takussa, laineet sojotti joka suuntaan. Yleensä kun suoristan hiukset, koska silloin ne edes hiukan pysyy niin, etteivät mene takkuun. Huom, vähän.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua: