Zero waste hihakkeet
4
Zero Waste hihakkeet syntyivät halusta tehdä kaunis ja käytännöllinen asuste täysin ilman hukkapaloja. Kun ompelulaatikon pienet jämäkankaat alkoivat täyttyä, päätin luoda projektin, joka hyödyntää jokaisen palan, ilman uutta kangasta, ilman jätettä. Zero waste hihakkeet ovat täydellinen esimerkki siitä, miten luovuus kasvaa rajoista ja miten pienistä paloista voi syntyä jotain uniikkia, kestävää ja täysin omaa. Tämä projekti sopii sinulle, joka haluat tehdä ekologisia käsitöitä, rakastat tilkkuilua ja haluat löytää uusia tapoja hyödyntää materiaalia mahdollisimman tehokkaasti.
Zero waste hihakkeet
Olen jo pitkään halunnut tehdä käsitöitä tavalla, joka kunnioittaa materiaalia mahdollisimman paljon. Zero waste -ajattelussa kiehtoo erityisesti se, että mitään ei mene hukkaan, ei leikkuujätettä, ei pienimpiäkään kangaspaloja. Ajatus siitä, että kaikki mitä meillä on jo olemassa, voisi saada uuden elämän, inspiroi minua valtavasti.
Tämä projekti syntyi juuri siitä hetkestä, kun laatikossa lojuneet pienet kankaanpalat katsoivat minua takaisin. Ne olivat jääneet yli muista omeputöistä ja odottaneet omaa tarkoitustaan. Sen sijaan, että olisin tunkenut ne taas takaisin laatikkoon, päätin haastaa itseni.
Voisinko tehdä jotain kaunista ja käytännöllistä hyödyntäen jokaisen palan?
Mistä idea hihakkeisiin syntyi?
Hihakkeet ovat minulle täydellinen pieni projekti: Niitä tarvitsee syksyllä, talvella ja viileinä iltoina ympäri vuoden. Ne ovat helppoja vetää päälle ja samalla ne voivat olla juuri se kerros, joka tekee asusta viimeistellyn.
Kun aloin sommitella paloja yhteen, huomasin jälleen kerran, miten luovuus syntyy nimenomaan rajallisuudesta. Pienet palat pakottavat katsomaan muotoja uudella tavalla ja saavat kankaan käyttäytymään eri tavoin kuin isommat yhetenäiset kappaleet.
Näin hihakkeet syntyivät
- Keräsin kaikki eri väriset ja kokoiset palat lattialle.
- Sommittelin ne kuin palapeliä. Annoin värien ja tekstuurien puhua.
- Asettelin paloista yhtenäisen suunnan, jotta lopputulos ei näytä sattumanvaraiselta.
- Ompelin palat yhteen isoiksi kappaleiksi, joista pystuin leikkaamaan hihakkeiden muodon.
- Viimeistelin kanttaukset ja saumat., jotta hihakkeet tuntuisivat pehmeiltä ja joustavilta myös käytössä.
Lopputulos oli pieni mutta merkityksellinen vaate, joka ei olisi syntynyt ilman rajallista kangasvarausta. Kun katsoo näitä hihakkeita, näkee jokaisen palan tarinan: Mistä se on tullut ja mitä se nyt on.
Miksi zero waste -ajattelu on minulle tärkeää
Zero waste ei ole vain ekologinen valinta, vaan myös luova prosessi. Kun rajat ovat selkeät, syntyy jotain täysin uutta. se muistuttaa, että käsityö ei ole vain valmistamista, vaan myös materiaalin kunnioittamista, tarinoiden jatkamista ja hidasta läsnä olevaa tekemistä.
Jokainen ompelemani hihakkeen paka kantaa mukanaan muistoja aiemmista projekteista ja siksi hihakkeet ovat enemmän kuin pelkkä kangas. Niistä tulee kirjaimellisesti kerrospukeutumista tarinoilla.
Jos et ole ennen kokeillut zero waste -ompelua, suosittelen aloittamaan pienellä projektilla kuten hihakkeilla. Se opettaa suunnittelemaan uudella tavalla, näkemään mahdollisuuksia ja tuomaan esiin omaa luovuutta ilman, että tarvitsee hankkia uutta materiaalia.
Rentoa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Poronsarvet vanhasta hiuspannasta
Tänään askarrellaan poronsarvet vanhasta ja rikkinäisestä pannasta. Tämä panta on ostettu joskus 90 -luvulla ja silloin sitä tuli käytettyä todella paljon. Olen nyt muutaman vuoden säilyttänyt sitä tuunauslaatikossa kun en ole ollut ihan varma mitä sille teen. En nykyään käytä tällaisia pantoja edes meikatessa, joten se on pyörinyt mappi öössä pitkään.
Poronsarvet vanhasta hiuspannasta
Koska panta on maannut laatikossa, niin se on ajan myötä hapertunut. Keinonahka on alkanut varista pois ja tätä myöden panta on muuttunut käyttökelvottomaksi sellaisenaan, joten myydäkkään sitä ei voinut. Ei siis auttanut muu kuin ottaa panta pois laatikosta, ettei se tuhoa muita tuunattavia. Aika nopeasti sulikin inspiraatio mitä haluan tehsä kun nappasin pannan käteeni.
Tarvikkeet:
- Huopaa tai flanellia (vanhat flanellihousut -ja paidat käyvät tähän hyvin)
- Koristenauhaa
- Helmiä ja pitsiä koristelemiseen
- Vanua sarviin
- Neula ja lankaa
- kuumaliimaa
- Paperiveitsi
Tee näin:
- Poista vanha päällinen pannasta varovasti.
- Raaputa paperiveitsellä liima jämät pannan pohjasta irti
- Käytä irti revittyä tekstiiliä kaavana ja leikkaa uusi päällinen huovasta tai flanellista
- Liimaa uusi päällinen kiinni pantaan
- Liimaa pätkä koristenauhaa pannan alle, niin ei näy sauma
- Piirrä sarvet ja korvat kaavapaperille ja leikkaa ne huovasta tai flanellista
- Ompele korvat ja sarvet joko ompelukoneella tai käsin, käännä oikein päin
- Täytä sarvet vanulla
- Ompele sarvet sekä korvat käsin pantaan kiinni
- koristele haluamallasi tavalla
Hommaan tarvitaan sorminäppäryyttä sekä pitkää pinnaan, ei meinaan ole ihan helppoa saada ommeltua sarvia niin, että ne pysyy pystyssä pannassa. Koko projektiin meni aikaa noin viitisen tuntia, sillä käsin ompelu on hidasta sekä myös sarvien kääntäminen oikein päin kesti aika pitkään, sekä vanun ujutus kapeisiin paikkoihin vei oman aikansa. Tarvitaan siis myös erilaisia apuvälineitä sarvien kääntämiseen ja täyttämiseen. Itsellä oli puikko ja koukku, koukun pää oli ihan littana, jotta sain hyvin työnnettyä vanua sarvien päihin.
Parhaat sarvet
Näistä tuli kyllä ihan parhaat sarvet ikinä. Tee tällaiset vaikka koko perheelle. Käy1tä omia vanhoja pantoja tai hanki kierrätettynä. Itsellä on vielä yksi panta, jonka olen suunnitellut tuunaavani. En tosin tiedä tuleeko siitä tällaista pantaa vai tuleeko siitä jotakin kevääksi, saa nähdä. Yksi vuosi liimailin ison määrän erilaisia tekokukkia pantaan ja tein näin ison kruunun itselleni juhannukseksi. Pitääkin tämä kaivaa esiin ja tehdä ihan oma postaus siitä.
Aina en siis ompele, neulo tai virkkaa. Välillä on kiva askarrella ja tehdä jotain poikkeavaa. Toki tähänkin kuuluu ompelua, mutta se ei haittaa, se on aika vähäistä kuitenkin. Joka tapauksessa, mitä tykkäätte lopputuloksesta? Minusta lopputulos on onnistunut ja sellainen kuin sen ajattelinkin. Ja täysin samanlaisia vastaan ei tule. Ja se onkin se minun juttuni, miksi teen itse: Ei tule samanlaista vastaan. En edes itse osaa tehdä toista samanlaista, sillä aina miettii uuden ja paremman tavan toteuttaa sama työ. Ei muuta kuin poronsarvet seuraavaksi työksi.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: