Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste
2
Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste ei ole mikään kovin suuren suuri, varsinkin kun on tottunut siihen, että ompelen paljon. Viime vuonna ompelin vähemmän kuin koskaan. Kaksi uutta projektia aloitin, toinen yhteisprojekti, joka oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä ja tuoda myös teidän töitä täällä esille, se kuitenkin muuttui pannukakuksi, siihen ei kukaan osallistunut, minäkin muutamalla työllä. Ylijäämäprojekti katosi muutossa ja sen tilalle tuli Rätti ja lumppu -projekti, joka on toiminnassa edelleen. Mutta katsotaan mitä kaikkea olen siis tehnyt.
Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste
Ompelu on ollut minulla jotenkin hukassa jo muutaman vuoden. En tahdo oikein saada mitään valmiiksi. Hulluinta on se, että käsityöt ovat minulla se stressin hallitsemiseen kaikkein tehokkain tapa, mutta jotenkin tuo ompelu ei vaan tahdo luonnistaa millään, edelleenkään. Mutta ei tässä ole kiire mihinkään.
Maaliskuu
- Maaliskuussa sain vihdoin valmiiksi hameen, jonka aloitin jo edellisenä vuonna, mutta homma ei vaan sujunut millään. Hassuinta on se, että hame on kadunnut muutossa aivan kokonaan, en löydä sitä enää mistään.
- Maaliskuussa innostuin tekemään somessa nähdyn videon mukaan sukkahousutuunauksen. Näistä tuli kyllä ihan ylivedot ja olenkin sanonut, että nämä ova vuoden 2025 paras varkaus ikinä. Mitä mieltä sinä olet?
- Maaliskuussa esittelin myös ihanan teddytakin, joka on tehty pienistä paloista. Leikkuujäte on ihan paras tapa tehdä tilkkuvaatteita. Tilkkuilu onkin vuoden 2026 käsityötekniikka. Eli saattaa olla, että tänä vuonna tilkkuvaatteita voikin tulla enemmän blogiin.
Huhtikuu
- Huhtikuussa ompelin pikaisen hameen itselleni. Suitsait sukkelaan ilman kaavaa. Näitä samanlaisia hameita on helppo tehdä pelkkä suora pötkylä vain ja jos haluaa, voi saumoihin laittaa myös halkioita, tässä ei ole mitään, vain suora pötkylä ja vyötärölle kuminauha.
Toukokuu
- Muutto toi esille erilaisia kankaita, joita kaapistani löytyi ja yksi sellainen kangas oli fleece, joka oli hankittu vuosia sitten pojalleni. Koskaan en siitä mitään tehnyt, ennen kuin nyt. Ja tietenkin kun kyseessä on tällä kertaa se pahisfleece, niin kirjoitin myös siitä postaukseen. Minun muut fleecet ovatkin puuvillaa.
- Toukokuussa tein myös yhden lempimekoistani, tätä mekkoa on tullut käytettyä paljon ja tulee käytettyä jatkossakin. Mekko on helppo yhdistää monin tavoin ja näin talvella siitä saa monenlaisia asuja loihdittua.
Kesä on ompelun kulta-aikaa, ainakin joskus
Kesäkuu
- Kesäkuussa ompelin nuudelipussista pussukan. Ei sen suurempaa ja pussukka on nyt hassussa käytössä, sinne sujahtaa pienet klipsit, joilla voi kiinnittää kankaan toisiinsa, vähän niin kuin nuppineulojen korvikkeita.
- Kesäkuussa ompelin itselleni aivan ihanan hameen ja siihen paidan. Näitä voi käyttää yhdessä tai erikseen. Miten ikinä tahtoo. Hame oli ensimmäinen tällainen, jonka tein ja lisää tein nyt syksyllä. Hameen malli on minun tämän hetken suosikkimalli.
Elokuu
- Elokuussa sain vihdoin esitellä topin, josta olen aika innoissani. Toppi on tehty tilkusta ja se valmistui juuri ja juuri, vuorina käytin vanhaa lakanaa. Voin luvata, että toppi on ensi kesän suosikkivaatteitani.
- Elokuussa ompelin myös ihanan mekon. Mekko on kuin suoraan Jane Austenin kirjoista. Tai ainakin melkein. Kangas on hankittu Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta.
- Elokuussa sain kuvattua myös rätti ja lumppu -projektin vaatteita enemmänkin. Toinen lempitoppini on valmistettu erikoisen mallisista kankaanpalasista, joissa erilaisia painettuja kuvioita. Tämä toppi on jotenkin todella herkkä.
- Elokuussa sain kuvattua myös hassun hameeni, josta en oikeastaan tykkää yhtään ja siksi se meneekin mökkihameeksi. En usko, että tulen tätä käyttämään täällä kaupungissa koskaan. Hameen malli on kyllä kiva.
- Elokuu toi mukanaan myös kaulupaidan, siitä on vuosia aikaa kun olen näin tarkkaan tehnyt kauluspaidan. Paljon muita paitoja tulee tehtyä, mutta ei näitä.
Syksy innosti ompelemaan enemmän tai oikeastaan yksi hame
Lokakuu
- Siirrytään suoraan lokakuuhun ja ihanaan Fibre Moodin collegepaitaan. Tätä paitaa olen käyttänyt valtavan paljon. Paita on sen verran erikoinen, että sitä pitääkin käyttää paljon. Vai mitä tuumaatte?
- Lokakuussa myös vanha ja rikkoutunut kassi muutti muotoaan ja pääsi parvekkeelle tyynyksi. Itse tykkään, entä sä?
Marraskuu
- Marraskuussa esittelin ihanan hameen, joka oli synttäriviikkoni parhaimmistoa. Tätä hametta olenkinkin käyttänyt ja paljon. Helppo yhdistellä erilaisiin vaatteisiin ja sen mukaan muuttuu tyylikin.
- Marraskuussa ompelin myös tyttärelleni saunatekstiilejä, sekä toilettepussin matkoille tai erilaiselle roinalle.
- Marraskuussa löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta liian pieniä farkkuja ja tein niistä itselleni hameen. Halusin erilaisen mitä kaapissa on, joten erilainen siitä tulikin.
Joulukuu
- Ruutuhameesta on tullut yksi suurinpia suosikkejani tässä muutaman viikon aikana. Hame on ihanan romanttinen ja se huokuu menneen ajan tunnelmaa, juuri minulle sopivaa siis.
- Joulukuussa innostuin myös jumpsuiteista ja niitä valmistin kaksin kappalein, kahdesta eri materiaalista. Toinen on enemmän lämpöpuvuksi suunniteltu ja toinen taas ihan oleskeluun sekä nukkumiseen.
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Rätti ja lumppu -projekti
Rätti ja lumppuprojekti alkoi kesäkuussa, kun vihdoin sain ompeluhuoneen jonkinlaiseen järjestykseen ja huomasin, etten tiennyt mikä kuuluu ylijäämäprojektiin ja mikä ei. Näin syntyi uusi projekti, joka kestää nyt niin kauan kuin materiaalia riittää kasseissa.
Heinäkuu
- Heinäkuussa ompelin muutamia pikkujuttuja lomalla. Yllättävän vähän tuli ommeltua, vaikka yleensä lomilla en muuta tee kuin ompelen, en nyt. Loma oli muutenkin sellainen, että olisin mielelläni pitänyt sen eri tavoin.
Syyskuu
- Syyskuussa kaivoin kasseista kankaan jämän, josta sainkin tehtyä kivan volankihameen. Volankihameet on minun suuri suosikkimalli ollut jo 80 -luvulta lähtien, joten oli aika itsestään selvää, että ompelen kankaasta sellaisen.
- Tein myös pitsiverhosta ja tilkusta ensi kesälle hauskan shortsiasun. Vielä en ole kokeillut koko asua, mutta eiköhän sekin ilo joskus koita.
Lokakuu
- lokakuussa tein itselleni aivan ihanan asun ensi kesää silmällä pitäen. Kasseista löytyi tilkku sekä pellavaa, joten ei muuta kuin hommiin. Sain paidan ja housut. Housut ovat ehkä liian isot, mutta niillä mennään.
Marraskuu
- Marraskuussa kahvisäkki muuttui parvekkeen tyynyksi. Tätä ei nyt kannata päiväunityynynä pitää, mutta söpö siitä tuli joka tapauksessa. Kahvisäkkejä on kassissa enemmänkin ja projektissa on jo uusi juttu kahvisäkistä.
Joulukuu
- Joulukuussa tein kaksi paitaa, joista toinen rakentui jämistä. Sen jo olenkin kuvannut blogiin, toista en. Ehkä sekin joskus tulee tänne. Mutta molemmat ovat kassin pohjalta kaivettuja osia.
Paidan osista uusi uniikki paita – Luova hulluus muutti vaatteen
- Joulukuussa valmistui myös vanhasta morsiuspuvusta tehty hame. Tämäkin on kovassa käytössä ja hame muuttuu erilaiseksi eri yläosien kanssa. Kasseissa on vielä yksi morsiuspuku, josta pitäisi jotakin kivaa tehdä.
Villananna ReFashion -yhteisprojekti
Tämä projekti kuoli ennen kuin se edes alkoi. Minua on nyt pyydetty aloittamaan uusi samanlainen projekti tälle vuodelle. Mutta katsotaan, miten saan homman alkuun. Lopulta itsekkin sain tässä projektissa kolme työtä valmiiksi. Kaksi ompelutyötä ja yhden neuleen.
Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste päättyy tähän ja tänä vuonna jatketaan ainakin Rätti ja lumppu -projektilla. Katsotaan nyt tuleeko VillaNanna ReFashion enää uudelleen. Mitä mieltä olette?
Mukavaa tiistaita kaikille!
Seuraa minua:
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Talvinen mökkeily joulun jälkeen on hiljaista, arkista ja palauttavaa. Tämä päiväkirjamainen merkintä kertoo 25.–26. joulukuuta vietetystä mökkireissusta, kaappien pesusta, saunasta, lautapeleistä ja siitä, miten mökki toimii muistutuksena eikä pakopaikkana.
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Joulu oli jo ohi, kun lähdimme mökille. Se tuntui yllättävän hyvältä. Ei ollut enää kiirettä, ei aikatauluja, ei velvollisuutta tehdä joulua loppuun. Jäljellä oli vain välipäivien pehmeä tyhjyys, sellainen jossa mikään ei vaadi huomiota.
Ajoimme perille joulupäivänä. Autossa oli hiljaista, sellaista väsymystä, joka ei paina vaan keventää. Maisema muuttui vähitellen: tie kapeni, lumi syveni, puut seisoivat tummina ja rauhallisina. Kun käännyimme viimeiselle tielle, tuntui kuin olisimme astuneet sivuun ajasta.
Tilan ottaminen haltuun
Mökki oli kylmä tullessamme. Se ei haitannut, se kuuluu asiaan. Aloitin pesemällä kaappeja. Se oli tietenkin ensimmäinen tekoni, vaikka kukaan ei vaatisi sitä. Kaappien puhdistaminen ja tavaroiden purkaminen on tapa ottaa tila haltuun. Tyhjensimme mukanamme tuodut tavarat paikoilleen: keittiöön, vaatekaappiin. Kun esineet löytävät paikkansa, mieli seuraa perässä.
Laitoimme lämmityksen päälle. Valitettavasti takkaa ei voitu laittaa päälle, koska nuohoojan pitäisi se ensin tarkistaa. Päästää noet sisälle tällä hetkellä. Mutta se on kevään hommia se. Mutta vähitellen alkoi pikkuinen mökkimme lämmetä ja uunista alkoi tuoksua herkulliset tuoksut.
Sauna, ruoka ja hiljaisuus
Lämmitimme saunan ja söimme. Yksinkertaista ruokaa, ei mitään erityistä, mutta juuri oikeaa siihen hetkeen. Sauna teki hyvää ja oli ihanaa pitkästä aikaa saunoa puulämmitteisessä saunassa. Saunan jälkeen istuimme hiljaa, iho vielä lämmin, hiukset kosteat. Talvinen mökki tekee puhumisesta tarpeetonta.
Levitimme sohvat sängyiksi, Söpö pääsi vielä asioille pihalle. Mitään lenkkiä ei uskallettu säkkipimeässä lähteä tekemään. Vain nopea ”nurkan takana” käynti ja äkkiä lämpimään tupaan.
Lautapelit ja hitaat illat
Illalla pelasimme lautapelejä, samoja, jotka veimme kotoa mökille. Niissä on jotain lohdullista: tutut säännöt, sama rytmi, mutta eri ympäristö. Aika kului huomaamatta. Lautapelit saivat jäädä mökille. Meillä kun noita lautapelejä on valtavasti ja näin tulee pelattua kaikkia.
Puhuimme myös mökin laittamisesta. Siellä on paljon tekemistä. Pientä ja isompaa, sellaista joka ei tapahdu nopeasti. Suunnitelmat eivät tuntuneet taakalta vaan lupaukselta. Ajatus siitä, että jokin kehittyy hitaasti, käsin ja ajan kanssa, on rauhoittava.
Talvinen yö
Yö oli hiljainen. Sellainen täydellinen hiljaisuus, jota kaupungissa ei ole olemassa. Nukuin raskaasti, ilman heräilyä. Unet jäivät mieleen vain tunteena. Heräilin paljon, vuodesohvan parja oli minulle aivan liian kova. Ajattelin koko yön vain sitä, että meidän pitää ostaa erillinen petauspatja. Aamuyöstä alkoi rintaranka olla niin kipeä, että hengittäminen sattui.
Nukkuminen oli jännittävää muutenkin, sillä yö oli todella pimeä. Kaupungissa ei ole koskaan niin pimeää kuin maalla. Pihavalot eivät valaise paljoa. Ulkona oli myös aivan hiljaista, niin hiljaista, että pystyi kuulemaan oman hengityksensä.
Aamu mökillä
Aamulla valo tuli hitaasti. Harmaata, sinertävää, pehmeää. Keitin kahvin ja istuin villatakki päällä pöydän ääressä. Ajattelin, ettei mikään oikeastaan ole kesken. Ainakaan juuri nyt.
Aamun aikana otin kuvia harmaasta puvusta, jonka olen itse tehnyt. Se on yksinkertainen ja mukava, juuri mökkiin sopiva vaate. Sellainen, jossa voi siivota, saunoa ja istua iltaa ilman että tarvitsee ajatella pukeutumista. Käsintehty vaate tuntuu mökillä erityisen oikealta, kuin se kuuluisi luontevammin hitaaseen aikaan. Ei ollut tarvetta täyttää iltaa ohjelmalla, riitti että olimme paikalla.
Lähdimme myös Söpön kanssa lenkille, vaikka Söpö pysyy hienosti pihalla, niin se villiintyy niin paljon, että lenkkeily ei taivu ilman remmiä, ja vaikka ranta on meillä ihan pienen matkan päässä, niin Söpö ei sitä kykene ilman remmiä kulkemaan, koska matkalla on niin paljon sellaista, että kaveri ottaisi ja lähtisi livokkaan.
Pojan lyhyt vierailu
26. päivänä vanhempi poikani pistäytyi mökillä avovaimonsa kanssa. Vierailu oli lyhyt, mutta lämmin. Sellainen hetki, joka jää mieleen juuri siksi, ettei siitä tehty numeroa. Kahvia, muutama sana, naurua ja hyvästit.
Kiersimme tontin ja esittelimme pihan rakennukset. Kerroimme suunnitelmistamme, mitä teemme alueella ja poika sanoi vain, että ehkä mökki ja piha on kunnossa 20 vuoden päästä. Tekemistä nimittäin on ihan valtavasti. Tontti on aivan villiintynyt ja rakennukset enemmän ja vähemmän rempattavissa. Myös huonekalut on sellaisia, jotka pitää miettiä. Sinne on vaihdettu jo ruokapöytä ja tuolit sekä toinen vuodesohva on hankittu sinne ennen joulua. Mutta seuraavaksi ompelen verhot. Vähitellen mökki alkaa tulla meidän näköiseksi paikaksi.
Lähdön aika
Palasimme kotiin jo samana päivänä. Se riitti. Talvinen mökkeily ei vaadi pitkiä aikoja tai suuria eleitä. Mökki ei ole pako arjesta, vaan muistutus. Siitä, että hiljaisuus on olemassa, ja että yksinkertaiset asiat, kaapit, sauna, lautapelit, yhdessäolo, kantavat pitkälle.
Vaikka meillä oli suunnitteilla villi laskettelureissu mökille, niin sitä ei valitettavasti saatu ja siksi vierailu mökillä kesti vain tuon yhden yön. Todellisuudessa en olisi kyennyt olemaan siellä pidempään, koska vuodesohva oli minulle aivan liian kova. Mutta sängyn tila hoidetaan sijauspatjalla, mikä on toinen asia mikä hoidetaan kun sinne menemme seuraavan kerran.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Joulun hetkiä:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta