Monta kesää sitten
2
Monta kesää sitten muutimme takaisin Helsinkiin, oikeastaan muutimme 2012 syksyllä Helsinkiin ja ensimmäinen kesä, ihana kesä vietettiin 2013. Minä ompelin, mies opiskeli teologiksi. Olin siis ensimmäisen vuoden kotirouvana. Poika harjoitteli tulevaa päiväkotia varten kerhossa, jossa kävi kolmisen kertaa viikossa.
Monta kesää sitten
Tuona kesänä retkeiltiin ympäri Helsinkiä pyörien selässä. Myös vanhempi poika asui kotona, siirtymässä juuri yläasteelle, kasvamassa nuoreksi miehen aluksi. Minä ompelin päivittäin, postailin blogiini vähintään kerran päivässä, useasti parikin kertaa. Kokkailin ja puuhastelin. Elin parasta aikaa elämässäni. Odotin tuona kesänä malttamattomana tietoa opiskelusta. Olin vaihtamassa alaa vaatetusalalta nuorisoalalle. Jännittävät ajat olivat käsillä.
Tuona kesänä innostuin ensimmäisen kerran kaikenlaisista röyhelöistä, frilloista, peplumeista ja volangeista. Myös ensimmäiset puhvihihat löysivät tiensä kaappiini. Ihana sininen kukkakuosinen viskoosikangas sopi täydellisesti Burda 5/2010 valmiskaavaan ja ei kun hommiin. Näin sain valmiiksi aivan ihanan tyttömäisen peplum -paidan, jossa oli myös ne minun ensimmäiset puhvihihat sitten lapsuuden. Paitaa myös tuli tuolloin paljon käytettyä. Tämänlainen paita sopii kaiken vaatteiden kanssa. Ja voi yhdistää myös eri kuosiin. Alaosaan vaikka mustavalko raitaa. Toimii!
En osannut aavistaa
Niin, en osannut aavistaa, että näiden vuosien jälkeen tuo paita on varastossa odottamassa parempia aikoja ja minä olen tehnyt itselleni toisen, muutaman numeron isomman paidan. Samanlainen, eri värinen. Uusi paita on punainen, isoja kukkia ja käytin paitaa paljon raidallisten housujen kanssa. Jotenkin tarvitsisin paidan, jossa on pikkuruisia kukkia, samalla kaavalla tosin. Vaalea pohja ja alaosaksi vaaleat pellavahousut. Ehkä tuo asu onkin ensi kesän projekti. Vaalea kukallinen paita nimittäin puuttuu kaapista sekä vaaleat pellavahousut.
Ehkä tarvitsen sellaiset, ehkä ne ovat vain halu. Kesällä tarvitaan erialaisia vaatteita vähän pakosta, varsinkin jos on kovat helteet niin kuin oli viime kesänä. Voi miten kaipaankaan menneiden vuosien kesiä… Ne olivat jokainen toistaan upeampia. Siitäkin huolimatta, että joukossa oli erittäin kylmiäkin kesiä. Minulla on ensi kesää kohtaan pieniä odotuksia, toivottavasti en tule pettymään pahasti. Onkin kuitenkin erittäin sateinen ja kurja kesä. Siltä ainakin tuntuu jo nyt.
Tämä postaus kuuluu vanhojen töiden postaussarjaan, jonka aloitin jo viime vuoden puolella. Aikaisempia postauksia on ollut:
Ja myös tämän luen tähän sarjaan, vaikka tulikin Instagramin kysymysboksissa:
Näitä on vielä muutama tulossa ja tulee joskus silloin tällöin. Kaikki ovat vanhan blogin puolelta ja asioita, joita olette te halunneet nähdä uudelleen. Valitettavasti tällä hetkellä en voi uusia kuvia ottaa näistä vaatteista ihan siitä syystä, että en mahdu näihin.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Upslaakit ei sovi lyhyelle
Upslaakit eivät kuulemma sovi lyhyelle, sillä lyhyt näyttää entistä lyhyemmältä. Se on kyllä totta, mutta onko sen sitten niin väliä, että lyhyt näyttää entistä lyhyemmälle? Itse ainakin mielelläni näytän myös lyhyelle tällä 158 cm varrellani. Tosin upslaakit ovat aika maskuliiniset ja vaikka olen hyvin tyttömäinen ja tykkään röyhelöistä ja hörhelöistä, niin myös maskuliininen pukeutuminen on mun juttu.
Upslaakit ei sovi lyhyelle
Niin kuin olen kertonut, minulta löytyy oman nuoruuteni ajoilta kaavalehtiä, joita edelleen käytän ompelutöissäni. Yksi paljon käytetty kaavalehti on Miss B 4/92. Tästä kyseisestä lehdestä tein housunikin. Minulle tärkein asia tässä iässä on se, että housut ovat korkeavyötäröiset, koska istuvat parhaiten jalkaani ja pysyvät päällä valumatta niin, että takapuoli vilkkuu. Voi olla huolettomasti eikä mikään kiristä. Kankaaksi valikoitui ruskea jämäkkä housukangas, joka on lojunut kaapissa ikuisuuden. Ehkä jopa sen 20 vuotta, mene ja tiedä näistä kaikista. Nyt vihdoin kangas tuli käyttöön, vielä jäi aika monta metriä jäljelle, että saa nähdä mitä lopusta keksin.
Housujen kaveriksi väsäsin paidan, jonka kangas oli maksihameen ylijäämää, jos haluat testata tehdä maksihameen ilman kaavaa, niin klikkaile tänne. Paitaan ei ole olemassa kaavaa, mutta mikä tahansa joustavaan kankaaseen tarkoitettu paidan kaava toimii, kaavaa vain pitää hiukkasen muokata. Olen toki kuullut tuossa, että tämän kaltaiset paidat ovat niin aikansa eläneitä, ettei niitä pidä enää käyttää. Itse kun en välitä muodista, niin tietenkin teen heti vaatteen, joka ei muotiin enää lukeudu, ihan vaan koska voin tehdä niin. Kangasta oli lopulta sen verran, että jos housuja ei olisi jalassa, näkyisi napani. Eli aika lyhyt paita tuli. Mutta onneksi helman saa hienosti piiloon housujen vyötärön alle.
Olen ollut poika
Kun olin lapsi, kuvittelin aina, että kun kasvan aikuiseksi muutun pojaksi. Luulin ihan oikeasti, että minulle kasvaa pippeli, vai onko alanenä parempi sana kuvaamaan tuota miehistä matoa? Joka tapauksessa jossakin vaiheessa ymmärsin, että sellaista vempainta ei minulle kasva, mutta maskuliininen pukeutuminen jäi kuitenkin jollakin tavoin itselleni käyttöön. Vaikka tyttömäisyys korostuu monessa asiassa, niin siltikin nuo miesten vaatteet seuraa mukanani aina. Nytkin kaapissa on monen monta miesten vaatetta, kuten housuja, farkkuja, paitoja, bleisereitä. Olen myös tehnyt paljon maskuliinisia naisten vaatteita ja nyt onkin minulla villitys, että tekisin liituraitapuvun, johon kuuluu bleiseri, liivi, paita sekä housut. Tietenkin kunnon vaalea hattu kuuluu asiaan sekä maskuliiniset kengät, jotka minulta jo löytyykin.
Minussa asuu siis kaksi mies ja nainen, en ole yksi olen kaksi. Maskuliininen sekä feminiininen, vaikka se feminiininen on ollut enemmän esillä, niin en ole unohtanut sitä toista puolta minussa. Siksi molemmille minulle pitää olla omat asut ja asusteet. Joskus on myös kiva sekoittaa niitä keskenään, tulee aika hienoja asukokonaisuuksia. Uskokaa pois.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: