Vanha tunika ja verhot
2
Kaapista löytyi vanha tunika, jota aikanaan käytin todella paljon. Se on hankittu joskus 2000 -luvun alussa ja oli yksi lempivaatteistani siihen aikaan. Mutta nykyään tämä tunika ei sovi millään tavoin tyyliini, joten se oli tuunattava minulle sopivaksi. Tämä muokkaus on helppo, eikä juuri vaadi taitoja.
Vanha tunika ja verhot
Kauaa en miettinyt mitä haluan tehdä, joten nappasin ensimmäisenä sakset käsiin ja leikkasin tunikan helman epäsymmetriseksi. Tunikan edessä on taskut, joten yksinkertaisin tapa on vain leikata tunika niin, että taskunosat saadaan pois näin. Näistä osista saa vielä pussukan jos haluaa tehdä ja hyödyntää jämät tai sitten hiusjuttuja.
Tarvikkeet:
- Tunika
- Pitsiverhot
- Aluskangas
- Koristenauhaa
Tee näin:
- Leikkaa tunikan helma epäsymmetriseksi.
- Leikkaa pitsiverhosta pitkä noin 20 cm leveä suiro ja ompele sen lyhyet sivut yhteen.
- Leikkaa aluskankaasta 25 cm leveä suiro ja ompele sen lyhyet päät yhteen.
- Ompele aputikkauksella suirot yhteen ja päärmää alareunat. Pitsiverhoon riittää siksak ja aluskankaan voi päärmätä normaalisti.
- Ompele rypytyslanka ja rypytä suiro sopimaan tunikan helmaan.
- Ompele frilla kiinni tunikan helmaan.
- Ompele koristenauhaa hihansuihin sekä pääntielle.
Nyt tunika toimii oman vaatekaapin kanssa, näin mukavasti vanhat vaatteet saadaan sopimaan siihen omaan tyyliin, hiukan tuunaamalla. Joskus toki joutuu tuunaamaan enemmän ja välillä riittää pienempikin. Nyt joutui tekemään pikkuisen enemmän, ei paljon mutta vähän.
Millaiset tunikat kelpaa tähän tuunaukseen?
Valitse mahdollisimman leveä, iso kokoinen, over size tunika. Silloin helmaan saa mahdollisimman paljon volyymia. Trikootunikat, jotka ovat vartaloa muotoilevia, voi leventää kiiloilla ennen kuin lisää frilloja helmaan. Näin onnistuu myös tämä saman tyyppinen tuunaus. Tokikaan lopputulos ei ole aivan samanlainen, mutta lähelle kuitenkin. Kannattaa siis testailla muillakin tunikoilla, kuin vain samanlaisilla kuin minulla on.
Ja kun tällaisen runsaan yläosan yhdistää hyvin pelkistettyyn, jalkoja myötäilevään alaosaan, niin asu näyttää kivalle. Jos alaosana on myös hyvin leveää ja hulmuavaa, niin nopeasti tällainen lyhyenläntä ja pyöreä näyttää entistä isommalle. Useasti sellainen asu myös on hirmuisen painavan näköinen tällaisen kirpun päällä. Sama myös toisin päin, eli leveä alaosa ja vartaloa myötäilevä yläosa. Siitä sainkin idean, että pitääkin tällä samalla ajatuksella tehdä itselle kesähousut.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Vaateshoppailu on kivaa omassa vaatekaapissa
Vaateshoppailu on super kivaa, mutta vielä parempaa se on, kun shoppailee omassa vaatekaapissa eikä lähde kaupoille. Eilen meidän oli lähdettävä miehen kanssa ottamaan passikuvia seuraavaa matkaa varten. Tällä kertaa kun on oltava passi, ei riitä henkilöllisyystodistus. Passikuvamatkan suuntana oli Kamppi ja sinne lähdettiin tällä kertaa julkisilla.
Vaateshoppailu on kivaa omassa vaatekaapissa
Kun valmistauduin lähtemään, alkoi tuskan hiki valua pitkin ohimoita. Mikään vaate ei tuntunut hyvältä ja RCVS:n lääkityksen aiheuttamat syömiset ovat tehneet tehtävänsä. Myös se, etten ole saanut tehdä yhtään mitään koko tänä aikana kun olen syönyt lääkkeitä. Joten kolttu toisensa jälkeen lensi poistettavien kassiin. Itku meinasi päästä kun näin miten ihania vaatteita menee varastoon eikä päälle. Aloin hermostua jo miehelleni kun mikään ei toiminut vaikka mitä yritin.
Mies lopulta tokaisi, että nyt Melissa sinä lähdet shoppailumatkalle omaan vaatekaappiisi ja katsot asioita toisella tavalla. Tietenkin kimpaannuin miehelleni tuollaisesta, mutta tulisielu rauhottui aika nopeasti kun muistin, että ompelin viime kesäksi söpön topin farkkukankaasta, kaavana käytin Burda 6/2020 -lehden kaavaa. Topista tuli aivan ihana, mutta en sitä ehtinyt päälleni laittamaan viime vuonna. Joten kaivoin kyseisen topin esiin.
Sen jälkeen ahdistus hiipi hiljaa jälleen luokseni. Mieheni tosin ajoi sen nopeasti pois sanomalla, että nyt valitset valkoisen alaosan, liehuvat housut. Kokeilin yksiä, mutta ne eivät nyt tähän sopineet, joten kiukun sanelemana avasin yhden vaatekaapin oven ja siellä se roikkui ylväänä. Nimittäin valkoinen hame. Sen nappasin ja pujotin päälleni ja päätös asusta oli siinä.
Pukeutuminen ei ole aina minulle helppoa
Minulle tulee ajoittain suuria hankaluuksia pukeutua, vaikka olen sinut itseni kanssa, niin minun pieni demoni sisällä alkaa välillä kiusaamaan minua oikein kunnolla. Tätä onneksi tapahtuu harvoin, mutta tapahtuu kuitenkin. Useasti teen niin, että laitan pari kolme eri asua odottamaan aamua iltasella, eri tunnetiloihin, mutta joskus nekään ei auta. Näin kävi nytkin kun huomasin miten paljon paino on noussut sairastumisen myötä jälleen. Olenhan kuitenkin edelleen tottunut siihen, että varteni painaa sen 38kg ei 30 kg enemmän. Joskus tilanne vain paisuu ja paisuu.
Onneksi kuitenkin löytyi asu, jossa viihdyin oikein hyvin ja kirpparilta löytyneet puukengät kruunasi asun. Hattu kuuluu nykyisin minun kesäpukeutumiseen ja tälläkään kerralla en sitä hattua jättänyt kotiin. Halusin myös hatun olevan samaa linjaa muun asun kanssa, joten valitsin hatuistani sen kaikkein yksinkertaisimman mitä minulla on. Ja sehän toimi hyvin. Laukuksi otin tilkuista itse tehdyn Zero waste -jumppakassin. Kyseisen kassin olen tehnyt vuosia sitten. Kuvia jumppakassista löydät tästä linkistä.
ASU:
- Toppi, itse tehty, Burda 6/2020 lehti
- Hame: KappAhl, en muista mistä ostettu
- Kengät: Vila Clothes, Kierrätyskeskus
- Hattu: Prisma
- Jumppakassi, itse tehty zero waste -ajatuksella
Tämä asu lähtee myös minun mukaani sinne matkalle, jonka takia lähdettiin Kamppiin passikuvalle. Passikuvat ovat kyllä sellainen juttu, etten ikinä tunnista niistä itseäni. Passikuvissa näyttää aina sen 20 vuotta vanhemmalle mitä oikeasti edes on. En koskaan edes katso kuvaa, kun kuvaaja kysyy onko kuva ok. Vastaan vain, ettei se naama siitä mihinkään muutu, vaikka ottaisi sata kuvaa.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: