Uusi kohtaa vanhan
0
Työpäivän asussa uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja, mutta toinen on ostettu hetki sitten ja toinen aikaa sitten. Kuvien mekko on sellainen, joita olette nähneet monen monta täällä blogissani ja edelleen näitä samanlaisia hankin, jos tulee sopivia vastaan. Vihreä sekä keltainen uupuu, muuten löytyykin monissa väreissä näitä mekkoja. Ehkä sellaiset vielä tulee vastaan.
uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja
Muutama viikko sitten ylleni päätyi asu, joka sai minut hymyilemään peilin edessä ja toivottavasti myös sinut hymyilemään näitä kuvia katsellessa. Kyseessä on yhdistelmä, jossa uusi kohtaa vanhan, vaikka oikeasti molemmat osapuolet ovat vanhoja: UFFista vastikään löytämäni kukkamekko ja 90-luvulta saakka uskollisesti mukana pysynyt farkkupaita. Tässä asussa kohtaa ysäri ysärin ja toimii yhä!
Second hand -löytö, jossa on sielu
Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan second hand -vaatteita yhä enemmän. Ei ainoastaan ekologisuuden vuoksi, vaan myös siksi, että vanhoissa vaatteissa on tarina. Ne ovat jo nähneet maailmaa ja silti edelleen käyttökelpoisia, kauniita ja ennen kaikkea persoonallisia.
UFFista löytynyt mekko on täydellinen esimerkki tästä: ihana, ryppykangasta oleva pitkä mekko, jonka vaalealla pohjalla kukkivat hennot siniset ja violetit kukat. Se huokuu kepeää kesätunnelmaa ja tuo mieleen ne ihanat lapsuuden kesät, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta. Tämä mekko ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on ja juuri siksi se on täydellinen.
90-luvun farkkupaita, todellinen klassikko
Farkkupaitani puolestaan on kulkenut kanssani jo vuosikymmeniä. Ostin sen joskus 90-luvun alussa ja siitä asti se on nähnyt niin arkea kuin juhlaa. Se on ollut päälläni festareilla, muutoissa, huonoina päivinä lohtuvaatteena, kun odotin esikoistani ja nyt se sai uuden elämän tämän mekon rinnalla. Farkkupaita on muutenkin vaate, joka ei koskaan mene pois muodista, se vain löytää aina uuden tavan olla ajankohtainen. Ja mikä parasta: se pehmentyy käytössä, mukautuu käyttäjäänsä ja kulkee mukana kuin hyvä ystävä.
Tyyli ei vanhene, vaikka kantaja vanhenee
Moni sanoo, että tyyli, jota käytti nuorena, ei sovi enää keski-ikäiselle. Olen aivan toista mieltä. Tyyli ei ole ikäkysymys, se on identiteetin ilmaisua, iloa, leikkiä ja itsensä hyväksymistä. Jos jokin vaate saa sinut tuntemaan olosi hyväksi, se toimii, oli ikä mikä tahansa. Tämä asu on minulle muistutus siitä, että voin yhä käyttää niitä elementtejä, jotka joskus määrittelivät minua, mutta nyt uudella tavalla. Farkkupaita ei enää yhdisty minihameeseen ja platformeihin, vaan herkkään kukkamekkoon, pehmeisiin pastelleihin ja elämänkokemukseen.
Nostalgia pukeutumisessa on luvallista ja voimauttavaa
Nostalgia pukeutumisessa ei ole vain sallittua, se voi olla myös voimauttavaa. Kun yhdistän 90-luvun vaatteen nykyhetken löytöön, syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Se ei ole vain asu, vaan pieni aikamatka ja samalla osoitus siitä, että minä, ja sinä, voimme kasvaa vanhemmiksi menettämättä yhteyttä nuoruuteemme. Muodin ei tarvitse olla uutta ollakseen tuoretta. Toisinaan parhaat asut löytyvät omasta kaapista tai kirpputorilta. Ja mikä tärkeintä: parhaiten toimiva tyyli on aina se, joka tuntuu omalta.
Kestävä pukeutuminen on tulevaisuutta
Uuden ja vanhan yhdistäminen ei ole vain esteettinen valinta, vaan myös vastuullinen teko. Jokainen kierrätetty vaate on askel kohti kestävämpää maailmaa. Kun käytämme, huollamme ja yhdistämme vanhoja vaatteita uudella tavalla, vähennämme tekstiilijätettä ja osoitamme, että muoti voi olla sekä kaunista että kestävää. Ja kun vaate tuntuu hyvältä päällä, kuten tämä kukkamekko ja farkkupaita tekevät, silloin tiedän olevani oikeilla jäljillä.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
VillaNannan vintage-seikkailu ilmaispisteellä nimeltään, VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet.
Aina kun maailma tuntuu vähän liialta, on hyvä lähteä pienelle seikkailulle. Ei tarvitse passia eikä matkalaukkua, vain hiukan mielikuvitusta ja tyhjä kangaskassi. Tällä kertaa tie vei minut Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaispisteelle. Siellä, jossain muovikorien ja lankakerien välissä, odotti minua aarrekartta ilman karttaa. Ja minä, kuin VillaNanna kohtaisi Indiana Jonesin, olin valmis tutkimaan!
VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
Seikkailu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle on aina pieni seikkailu, koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy, välillä ei löydy mitään ja välillä joutuu niska limassa kantamaan tavaraa. Tällä kertaa löydöt olivat hyvin maltillisia.
Tuulen tuivertama huivi ja ajattomuuden kutsu
- Ensimmäisenä silmiini osui pehmeä, hieman kulahtanut huivi. Se oli sellainen, jonka voisi nähdä vanhassa ranskalaisessa elokuvassa tuulen hulmuttaessa naispäähenkilön hiuksia. En voinut olla kietaisematta sitä kaulaani heti, aivan kuin se olisi valinnut minut. Ja ehkä se valitsi. Se huokui matkoja, tarinoita, junia, jotka eivät enää kulje.
Neule, joka tietää syksyistä kaiken
- Toisena koriin sujahti paksu, hiekanvärinen neule pitsinyörityksellä. Se on juuri sellainen, johon kääriytyy, kun sade ropisee ikkunaan ja keittiöstä tuoksuu kaneli. Vähän laatikkomainen leikkaus ja runsaat hihat tekevät siitä samaan aikaan romanttisen ja käytännöllisen, VillaNanna-sateenvarjojen perikuva. Tässä neuleessa voisi kirjoittaa romaania tai rakentaa puumajan, tai molempia.
*****
Kukallinen kauluspaita, pieni paluu unelmiin
- Kuin keidas kuivan kauden jälkeen: valkoinen kauluspaita, jonka kauluksessa ja hihansuissa kukkii sinisiä kukkia. Kevyesti läpikuultava, ilmava, täydellinen yhdistelmä puuvillaa ja fantasiaa. Näen jo mielessäni, miten yhdistän sen farkkuhameeseen ja punaan huuliin. Tiedättehän, sellainen päivä, jolloin haluaa olla vähän runollinen, vähän kapinallinen.
Kolme kravattia ja tarina jokaisessa solmussa
- Joskus parhaat aarteet ovat pieniä ja huomaamattomia. Löysin kolme kravattia: syvänpunaisen, tummansinisen keltaisin pilkuin ja beigen, jossa punaisia kuvioita. Ne näyttivät siltä kuin olisivat kuuluneet eri aikakausilta, eri tarinoista. Ehkä ne ovatkin, ehkä yksi niistä on nähnyt häät, toinen hautajaiset ja kolmas juhlalounaan, jossa päätettiin jotakin suurta.
- Näen jo sieluni silmin, miten käytän niitä hiuspantoina, vyönä tai kaulaan solmittuna, modernin seikkailijan tyyliin. Tai ehkä ompelen ne kiinni takin hihaan tai kauluksen reunaan, annan niille uuden elämän jossain, missä yksityiskohdat ratkaisevat.
Jakku kuin 60-luvun elokuvasta
- Viimeinen löytö oli lyhyt, napakka, vaaleanharmaa jakku. Se huokuu 60-lukua, kuin olisi karannut Jean Sebergin vaatekaapista. Täydellinen vaikka sinisten farkkujen tai kukkamekon kanssa. Sellainen, joka tekee ihan tavallisesta tiistaista vähän paremman.
Miksi ilmaispisteet ovat kuin muinaiset temppelit?
Ehkä se on se arvaamattomuus. Se, ettei koskaan tiedä mitä löytää, ja ettei mikään maksa mitään. Seikkailu, joka ei tarvitse muuta kuin avoimen mielen ja pari tyhjää käsivartta. Kierrätyskeskuksen ilmaispiste ei ole vain hylly ja laatikko, se on muistojen metsä, unelmien aarrearkku, VillaNannan oma rauniotemppeli.
Inspiraatio kierrätyksestä, ja elämästä
Tällaiset retket muistuttavat, että kauneus löytyy usein sieltä, missä sitä ei ensin näe. Jokainen ryppy kauluspaidassa kertoo tarinan. Jokainen nyöri neuleessa solmii minut kiinni johonkin pidempään jatkumoon. Ja kun vetäisen jakun päälleni tai kiepautan huivin kaulaan, en ole enää vain minä, olen osa jotain, joka jatkuu.
Kierrätys ei ole vain ekologinen valinta, se on myös poeettinen. Ja niissä hetkissä, kun löydän jonkin, mitä en tiennyt etsiväni, tunnen olevani oikeassa paikassa. Vähän kuin Indiana Jones, mutta helmet ja huivi kaulassa.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua: