Trashlook tyylin huipentuma
2
Onko Trashlook tyylin huipentuma vai kierrätyshenkisen kapinallisen kunnianosoitus? Tässä sitä taas ollaan, portaita nousemassa ja tyylissä lujana. Päällä trashlookin kuningatarasu, joka voisi yhtä hyvin olla taideinstallaatio tai luontopolitiikkaa puhuvan aktivistin sotisopa. Tervetuloa VillaNannan maailmaan, jossa tyyli ei ole koskaan sattumaa, mutta joskus se on kyllä sattumanvaraista.
Trashlook tyylin huipentuma
Trashlook sanana se voi herättää närkästystä tai virnistyksiä, mutta minulle se on enemmän kuin look, se on asenne. Trashlook ei ole ”roskaa”, vaan kierrätettyä historiaa, elettyä elämää ja pientä kapinaa kertakäyttökulttuuria vastaan. Jokainen vaatekappale kertoo tarinan, ja juuri se tekee trashlookista upeaa.
Kierrätyskeskuksesta catwalkille
- Aloitetaan hatusta, koska miksei. Se on jonkun käsin virkkaama, en tiedä kenen, mutta jos luet tätä ja tunnistat hattusi: kiitos. Löysin sen Kierrätyskeskuksesta ja rakastuin heti. Se on kuin jäätelöpallo sateenvarjon alla, virkattu suojakuori, joka ei ota itseään liian vakavasti. Sinivalkoinen raita käy täydellisesti yksiin tennareiden kanssa, jotka muuten ovat myös Kierrätyskeskuksen aarteita vuosien takaa.
Tämä onkin yksi trashlookin ihanuuksista: värit loksahtavat paikoilleen, vaikka niiden ei pitäisi. Tyyli ei pyydä lupaa, se vain tapahtuu.
Takki, joka kuiskuttelee italiaksi.
- Seuraavaksi tämä ihana valkoinen takki. Italialaista alkuperää ja UFFin löytölaarista. Se lepattaa tuulessa kuin elokuvissa, mutta samalla siinä on tiettyä robustia charmia. Se ei ole trendikäs, mutta se on minä. Ja ehkä vähän sinäkin, jos uskallat päästää irti ”sääntömuodista”. Trashlook ei nimittäin katso sesonkia eikä siluettia, se katsoo peiliin ja virnistää.
Paidasta paita syntyy, leikkuujätteestä rakkaudella
- Paidan tarina on ehkä lempiosani. Se on tehty leikkuujätteestä, pienistä kangaspaloista, jotka olisi muuten heitetty menemään. Yhdistelin niitä käsin, vähän kuin elämässäkin yhdistellään hetkiä, ihmisiä, muistoja. Pitsiosuus tuo ripauksen romantiikkaa, ja yläosan ruutukuosi on kuin karkkipaperi lapsuuden kesistä. Tämä paita ei huuda “muotia”, se kuiskaa “merkitystä”.
Farkkushortsit ja rosoisen rehellinen helma
- Ja kyllä, farkut ovat lyhentyneet kesän mittaan shortseiksi. Jämäpaloista kootut, vähän epäsymmetriset, mutta sitäkin rakkaampia. Ne muistuttavat siitä, että täydellisyys on tylsää. Trashlookissa juuri virheet tekevät vaatteesta elävän. Nämä shortsit eivät istu kuin hansikas, vaan kuin vanha ystävä, mukava, helppo ja hiukan kulunut.
Trashlook ei ole laiska valinta
Usein kuulee sanottavan, että trashlook on ”helppo” tapa pukeutua. Että se olisi muka vain kasa sattumia. Mutta se on itse asiassa hyvin tietoinen valinta. Valinta olla kuluttamatta uutta. Valinta rakastaa vanhaa. Valinta olla juuri sellainen kuin on ilman filtteriä, ilman vaatekaapin paineita. Trashlookissa on ripaus punkkia, hippimeininkiä, vintageunelmia ja tämän päivän ekologista järkeä. Se ei pyri miellyttämään, vaan kertomaan. Siitä, kuka olet ja mistä tulet ja ehkä vähän myös siitä, mihin suuntaan maailma voisi kulkea.
Tyylissä on pilke silmäkulmassa ja se näkyy
Trashlook ei ota itseään liian vakavasti. Se ei silitä vaatteita suoriksi eikä yritä sulautua massaan. Se on kuin tuo vanha italialaistakki tuulessa, vähän ryppyinen, mutta niin elossa. Joten jos joskus tuntuu, että vaatekaappi huutaa tylsyyttään tai kaupat pursuavat samaa tusinamuotia, suuntaa Kierrätyskeskukseen. Kokoa oma tarinasi. Pue päälle vähän menneisyyttä ja paljon asennetta. Trashlook on villi, valloittava ja vapaa, aivan kuten sinäkin.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Uusi kohtaa vanhan
Työpäivän asussa uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja, mutta toinen on ostettu hetki sitten ja toinen aikaa sitten. Kuvien mekko on sellainen, joita olette nähneet monen monta täällä blogissani ja edelleen näitä samanlaisia hankin, jos tulee sopivia vastaan. Vihreä sekä keltainen uupuu, muuten löytyykin monissa väreissä näitä mekkoja. Ehkä sellaiset vielä tulee vastaan.
uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja
Muutama viikko sitten ylleni päätyi asu, joka sai minut hymyilemään peilin edessä ja toivottavasti myös sinut hymyilemään näitä kuvia katsellessa. Kyseessä on yhdistelmä, jossa uusi kohtaa vanhan, vaikka oikeasti molemmat osapuolet ovat vanhoja: UFFista vastikään löytämäni kukkamekko ja 90-luvulta saakka uskollisesti mukana pysynyt farkkupaita. Tässä asussa kohtaa ysäri ysärin ja toimii yhä!
Second hand -löytö, jossa on sielu
Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan second hand -vaatteita yhä enemmän. Ei ainoastaan ekologisuuden vuoksi, vaan myös siksi, että vanhoissa vaatteissa on tarina. Ne ovat jo nähneet maailmaa ja silti edelleen käyttökelpoisia, kauniita ja ennen kaikkea persoonallisia.
UFFista löytynyt mekko on täydellinen esimerkki tästä: ihana, ryppykangasta oleva pitkä mekko, jonka vaalealla pohjalla kukkivat hennot siniset ja violetit kukat. Se huokuu kepeää kesätunnelmaa ja tuo mieleen ne ihanat lapsuuden kesät, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta. Tämä mekko ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on ja juuri siksi se on täydellinen.
90-luvun farkkupaita, todellinen klassikko
Farkkupaitani puolestaan on kulkenut kanssani jo vuosikymmeniä. Ostin sen joskus 90-luvun alussa ja siitä asti se on nähnyt niin arkea kuin juhlaa. Se on ollut päälläni festareilla, muutoissa, huonoina päivinä lohtuvaatteena, kun odotin esikoistani ja nyt se sai uuden elämän tämän mekon rinnalla. Farkkupaita on muutenkin vaate, joka ei koskaan mene pois muodista, se vain löytää aina uuden tavan olla ajankohtainen. Ja mikä parasta: se pehmentyy käytössä, mukautuu käyttäjäänsä ja kulkee mukana kuin hyvä ystävä.
Tyyli ei vanhene, vaikka kantaja vanhenee
Moni sanoo, että tyyli, jota käytti nuorena, ei sovi enää keski-ikäiselle. Olen aivan toista mieltä. Tyyli ei ole ikäkysymys, se on identiteetin ilmaisua, iloa, leikkiä ja itsensä hyväksymistä. Jos jokin vaate saa sinut tuntemaan olosi hyväksi, se toimii, oli ikä mikä tahansa. Tämä asu on minulle muistutus siitä, että voin yhä käyttää niitä elementtejä, jotka joskus määrittelivät minua, mutta nyt uudella tavalla. Farkkupaita ei enää yhdisty minihameeseen ja platformeihin, vaan herkkään kukkamekkoon, pehmeisiin pastelleihin ja elämänkokemukseen.
Nostalgia pukeutumisessa on luvallista ja voimauttavaa
Nostalgia pukeutumisessa ei ole vain sallittua, se voi olla myös voimauttavaa. Kun yhdistän 90-luvun vaatteen nykyhetken löytöön, syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Se ei ole vain asu, vaan pieni aikamatka ja samalla osoitus siitä, että minä, ja sinä, voimme kasvaa vanhemmiksi menettämättä yhteyttä nuoruuteemme. Muodin ei tarvitse olla uutta ollakseen tuoretta. Toisinaan parhaat asut löytyvät omasta kaapista tai kirpputorilta. Ja mikä tärkeintä: parhaiten toimiva tyyli on aina se, joka tuntuu omalta.
Kestävä pukeutuminen on tulevaisuutta
Uuden ja vanhan yhdistäminen ei ole vain esteettinen valinta, vaan myös vastuullinen teko. Jokainen kierrätetty vaate on askel kohti kestävämpää maailmaa. Kun käytämme, huollamme ja yhdistämme vanhoja vaatteita uudella tavalla, vähennämme tekstiilijätettä ja osoitamme, että muoti voi olla sekä kaunista että kestävää. Ja kun vaate tuntuu hyvältä päällä, kuten tämä kukkamekko ja farkkupaita tekevät, silloin tiedän olevani oikeilla jäljillä.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: