Kirppislöytö: Keinoturkisliivi
2
’Kirppislöytö: Keinoturkisliivi
Se on tänään aiheena, minun elokuinen löytöni. Eksyin ihan vahingossa Tapiolaan ja tietenkin tuona päivänä oli tehtävä siellä myös kierrettävä ne muutamat kirpparit, jotka sieltä löytyy. Tein yhden löydön ja nyt vihdoin on sellaiset kelit, että voin laittaa tämän löytöni päälle.
Kirppislöytö: Keinoturkisliivi
Muutama viikko sitten oli kiva päivä lähteä kävelylle. Aloin rakentaa asuani liivin ympärille. Halusin ehdottomasti tuon ihanan liivin päälleni kun lähdemme kiertämään asuinaluettamme ympäri. Kaivoin siis kaapistani tutun fleecepusakan ja leggarit, molemmat vaatteet olen aikaa sitten tehnyt itse ja ne sopi hyvin liivin kanssa yhteen. Fleecepusakan alle puin kerroksittain kaksi trikoopaitaa, joista toinen oli poolomallia ja jonka olen myös itse tehnyt.
Asusta tuli aivan ihanan rento ja olikin kiva lähteä kävelylle hivenen koleaan ja tuuliseen ulkoilmaan. Asun kanssa ei tullut vilu, vaikka välillä pysähtelimme ihmettelemään maailman menoa. Fleece nyt ei kauheasti tuulta pitänyt, mutta lämpimänä pysyin silti, vaikka merituuli keinutti välillä vähän liiankin kylmästi. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka lämpötilat ovat vielä aika hyvin plussan puolella, niin kyllä pipoa saisi laittaa jo vähitellen korville.
Syksy tuo haikeutta
Olen kesäihminen ja tunnen eläväni silloin, kun syksy tulee ja maailma värjäytyy ruskaan, lehdet putoavat maahan, minut valtaa haikeus. Haikeus luopumisesta, minun pitää luopua kesästä, kaikki ihanat kesämuistot on siirrettävä muistojen laatikkoon. Kesävaatteet on laitettava pois, ne ihanat kesämekot, joita koko kesän on käyttänyt ovat pois kaapista. Suru valtaa mielen ja joutuu miettimään jo nyt miten kummassa sitä pärjää läpi pitkän ja synkän talven.
Onneksi olen vähän oppinut löytämään hyvääkin syksystä, nimittäin ne kaikki ihanat pehmeät ja lämpimät syysvaatteet, varsinkin neuleet. Niihin on ihana kääriytyä, laittaa elokuva päälle ja ottaa neuletyön kainaloon ja vain olla sisällä lämpimässä, ei tarvitse välttämättä mennä ulos ollenkaan kuin ne kerrat kun pitää koirat ulkoiluttaa. Voisin nukkua läpi talven, kuin karhut. Mutta koska en ole karhu, on vain etsittävä selviytymiskeinot. Kyllä jokainen syksy ja talvi on minulle selviytymistä, en siedä kylmää ollenkaan. Siksi pukeutuminen on minulle tänä aikana erityisen tärkeää, että selviän kevääseen.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Mikä vaatteissa kiehtoo?
Mikä vaatteissa kiehtoo? Tätä olen mittinyt tässä muutaman päivän, kun olen tätä vaaterumbaa tässä käynyt ja raahannut syys -ja talvivaatteet ylös ja kaikki kesävaatteet on viety alas. Mikä kumma vaatteissa viehättää niin paljon, että niitä haluaa kerätä tällaisia määriä? Älkää ymmärtäkö väärin, en ole muuttumassa minimalistiksi, se ei toimi minulla.
Mikä vaatteissa kiehtoo?
Olen siis kaksi päivää ihan kaikessa rauhassa tyhjentänyt vaatekaapit ja vaihtanut vaatteet päittäin, kengät on vielä laittamatta, mutta vaikuttaa sille, että homma olisi suht hanskassa. Löysin ison määrän ”uusia vaatteita” eikä näin ollen tarvitse alkaa ostelemaan mitään kaappiin, ainakaan sen suurempia juttuja. Muutamat vaatteet lähtee kirpparille ja muutamat tuunauspinoon. Löysin siis jälleen kaapista sopimattomia asioita, jotka lähtevät nyt pois elämästäni.
Minulla yksi ainoa vaatimus vaatteelle, joka saa olla kaapissani ja seon se, että se tuntuu päälläni lempivaatteelle. En halua kaappiin mitään sellaista, joka ei lemppari ole. Silloin useasti voikin tulla sellainen olo, että kaapissa ei ole mitään puettavaa. On vähän sellainen tyhjän kaapin syndrooma. Kun alunperin hankkii vain lempivaatteita, niin silloin ei tuota ongelmaa tule vastaan. Nyt vain joudun luopumaan osasta lempivaatteita, koska ne eivät enää sovellu päälleni. Eivät mahdu tai eivät enää istu oikein. Kaikkea en voi myöskään tilan puutteen vuoksi laittaa tuunauspinoonkaan, joten joku saa annettua hyvän kodin näille.
Tyhjän kaapin syndrooma
Tyhjän kaapin syndrooma on monen naisen vihollinen. Kaappi täynnä vaatetta, muttei mitään päälle laitettavaa. Myös minulla oli joskus nuorempana näin ja aloin taistella sitä vastaan. Keinoja oli monia, mutta vasta myöhemmin aloin ymmärtämään, että minun kohdalla paras tapa päästä ongelmasta eroon on se, että täytän kaappini tietyllä tavalla. Ja tosiaan olen kokeillut kaikenlaista, myös minimalismia jo silloin kun se ei vielä ollut se juttu. Eikä se koskaan onnistunut minulla.
Lopulta löysin oman tapani ehkäistä tuota tyhjän kaapin ongelmaa. Hankin ja tein vain vaatteita, jotka tuntuvat heti päällä lempivaatteilta, kaikki muu jää hankkimatta ja tekemättä. Näin kaappiin ei kulkeudu mitään sellaista, jota en käytä. Toki tässä iässä vartalokin muuttuu ja aina ne kaikki lempivaatteetkaan eivät enää sovi. Silloin on päätettävä niiden jatkosta. Tuunataanko vai myydäänkö. Myyminen on nyt pakollinen ja ne mitkä eivät mene myy, menee jakoon.
Nyt on kiva katsoa järjestyksessä olevaa kaappia. Kohta se on taas sekaisin…
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua: