VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti
0
Tammikuussa alkoi VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti, jonka tarkoituksena oli innostaa kaikkia kierrätykseen, tuunaamiseen ja luovaan muodin uudistamiseen. VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti syntyi halusta jakaa ideoita, avata ovia yhteisöllisyydelle ja tuoda näkyviin arjen refashion-projekteja vuoden ajalta.
VillaNanna ReFashion -Yhteisprojekti
Tammikuussa käynnistynyt VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti oli minulle itselleni tärkeä, kokeileva ja rohkea idea: vuoden mittainen matka kohti kestävämpää muotia, luovuutta ja omannäköistä tyyliä. Halusin luoda projektin, johon kuka tahansa voisi osallistua, pelkkä tägäys Instagramissa riitti, ja minä saisin luvan jakaa työt blogissa ja somessa. Ajatus oli avoimuus, yhteisöllisyys ja luova ilo.
Kun vuosi on nyt lopuillaan, voin sanoa ääneen sen tosiasian, joka näkyi pitkin matkaa: projektiin ei osallistunut muita kuin minä itse. Samaan aikaan myös oma panokseni jäi huomattavasti suunniteltua pienemmäksi. Tämä ei kuitenkaan tee projektista merkityksetöntä, päinvastoin, se kertoo jotain tärkeää luovista prosesseista, arjesta ja siitä, miten ideat elävät.
ReFashion-projekti, mitä alun perin tavoittelin? Projektin alkuperäiset tavoitteet olivat selkeät:
Halusin innostaa ihmisiä tuunaamaan
- Refashion-kulttuuri kasvaa, mutta usein ihmiset kaipaavat matalan kynnyksen projektia tai pientä tönäisyä aloittaakseen. Toivoin, että yhteisprojekti voisi toimia inspiraationa ja tarjoaisi tilan, jossa luovuutta voi jakaa ilman suorituspaineita.
Halusin näyttää, että muotia voi tehdä omilla ehdoillaan
- Korjaaminen, muokkaaminen ja uudelleenrakentaminen ovat olleet aina osa käsityöidentiteettiäni. ReFashion-projekti oli tapa tuoda tämä ajattelu näkyviin vuoden mittaisena sarjana.
Halusin rakentaa pienen luovan yhteisön
- Ajatus oli, että vuoden aikana syntyisi pieni, mutta innokas porukka, joka jakaa ideoita ja kuvia omista tuunauksistaan. Sellaista ei kuitenkaan syntynyt, mutta se avasi uudenlaisen näkökulman.
Kun projektissa on osallistujana vain itsesi
Kun yhteisprojekti on lopulta yhden ihmisen projekti, se herättää väistämättä ajatuksia. Minulle tämä vuosi opetti kolme asiaa:
Luovuus ei ole aikataulutettava asia
- Vaikka suunnitelma oli hieno, elämä kulkee omia polkujaan. Vuoden aikana oli jaksoja, jolloin inspiraatio loisti poissaolollaan, ja hetkiä, jolloin projektin jatkaminen tuntui tärkeältä mutta ei kiireelliseltä. Tämä on luovassa työssä täysin normaalia.
Kaikkien ideoiden ei ole tarkoitus kasvaa yhteisöiksi
- Jotkut projektit ovat enemmän sisäisiä. Ne ovat tapa kokeilla, etsiä ja tutkia omaa suuntaa. VillaNanna ReFashion oli lopulta ennen kaikkea matka itseäni varten ja ehkä niin oli tarkoituskin.
Kestävä tyyli syntyy pienistä teoista
- Vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se muistutti minua siitä, että refashion ei ole kilpailua eikä keräilyä. Se on hiljaista arkea: yhden vaatteen korjaamista, toisen uudelleensuunnittelua, kolmannen pelastamista roskalta.
Mitä ReFashion-projektin aikana syntyi?
Vuoden aikana tein useita pieniä ja suurempia tuunauksia, osa valmistui, osa jäi ajatuksen tasolle, osa odottaa vieläkin viimeistä silauksen hetkeä. Niissä on kuitenkin sama ydin:
- halu käyttää vanhaa uudelleen
- halu tehdä omannäköistä tyyliä
- halu olla ostamatta uutta, jos se ei ole tarpeen
Nämä projektit olivat pieniä askelia kohti kestävämpää arkea ja ne ovat edelleen nähtävissä blogissa ja Instagramissani.
Onko ReFashion-projekti epäonnistuminen?
SEO-maailman näkökulmasta vastaus on: ei todellakaan. Sillä vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se tuotti silti sisältöä seuraavista hakuteemoista, jotka kiinnostavat jatkuvasti:
- refashion ideat
- vaatteiden tuunaus
- kierrätys muoti
- slow fashion vinkit
- tee se itse muoti
Nämä aiheet ovat ajankohtaisia, kasvavia ja erittäin hakukoneystävällisiä. Blogipostaukseni, kuvat ja refashion-prosessit ovat edelleen löydettävissä ja toimivat inspiraationa niille, jotka hakevat ideoita myöhemmin.
Mitä seuraavaksi?
Vaikka vuoden mittainen yhteisprojekti ei saanut tuulta alleen, en ole lopettamassa refashion-sisältöä, päinvastoin. Ensi vuoden puolella aion tehdä:
- kevyempiä minihaasteita
- uusia refashion-ideoita
- inspiraatiopostauksia ennen–jälkeen -muutoksista
- selkeitä ohjeita pieniin tuunauksiin
Yhteisöllisyys ei katoa, vaikka virallinen projekti ei kasvanut suureksi. Ehkä seuraava muoto sopii paremmin sekä minulle että niille, jotka kaipaavat ohjausta pienemmissä paloissa.
miksi jatkan refashionia?
Koska se tuntuu oikealta. Koska se on ekologista. Koska vanhasta voi aina tehdä kauniimpaa. Ja koska inspiraatio syntyy usein pienistä, hiljaisista hetkistä, ei suurista yleisöistä.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä
Tämä kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä oli sellainen talven hetki, joka tuntui pehmeältä, romanttiselta ja juuri sopivan rauhalliselta. Lähdimme kävelylle ilman kiirettä, poskia nipistävä pakkanen seurana ja aurinko kulkijaa hellien. Päivä vei lopulta ravintola Miljööseen, mutta yhtä tärkeää oli matka sinne, asu, tunnelma ja pienet yksityiskohdat, joista muodostui täydellinen talvinen tarina.
Kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä
Helsinki on parhaimmillaan silloin, kun pakkanen kiristyy ja aurinko syttyy kirkkaana koko päiväksi. Se valo on erilaista kuin muualla: kylmää mutta lohdullista, sinistä mutta kultaisena kimmeltävää. Kun lähdimme liikkeelle, meri hohti talvista taikaa, ja rantapolut tuntuivat kutsuvan kulkemaan hieman tavallista pidemmälle.
Puut näyttivät hopeisilta, maa rapsahteli askelten alla ja tuuli toi poskiin sen tutun talvipunakkuuden. Kaikki tuntui seesteiseltä, kaupungilta, joka hengittää hitaammin ja antaa jokaiselle askeleelle enemmän tilaa. Talvipäivän kävely Helsingin rannoilla on kuin pieni pakomatka arjesta ilman, että menee minnekään kauas.
Kierrätyslöydöistä syntynyt lämmin asu
Päivän asu oli rakkaudella koottu kokonaan kierrätysaarteista. Farkkutakki, housut ja asusteet löysin UFFista, ja neule tuli Kierrätyskeskuksen rekiltä. Jokainen osa oli kuin tehty tätä päivää varten.
- Farkkutakki: lämmin, muhkealla kauluksella varustettu ja juuri täydellisen kuluneen näköinen.
- Neule Kierrätyskeskuksesta: pehmeä kuin aamunvalo, lämmin kuin halaus.
- Keltainen laukku: pieni mutta iloinen väripilkku, jonka keltaisuus tuo asuun leikkisyyttä.
- Karvaiset lapaset, itse neulomani: nämä ovat yksi asuni rakkaimmista yksityiskohdista. Pehmeät ja pörröiset lapaset, jotka olen itse tehnyt, kantavat käsityön rauhaa ja sitä tunnetta, ettei kaikkea kaunista tarvitse ostaa valmiina. Jokainen silmukka on oma, ja sen tuntee.
- Valkoinen neulottu tuubihuivi: Jämälankojen tuhoaminen käy kädenkäänteessä ja näin ne pääsevät myös hienosti esille, ei laatikon pohjalle.
- Valkoiset kasarihiihtarit: legendaariset 80-luvun talvijalkineet, jotka eivät koskaan petä. Ne ovat kuin pala nuoruuden talvia: lämpimät, mukavat, vähän hassut ja aina täydelliset.
- Punaiset Svea -saapikkaat: nämä ovat talvipäivien todelliset kuningattaret. Lämpimät, tukevat ja näyttävät, Svean ikoniset punaiset saapikkaat ovat yhdistelmä vintagehenkeä ja käytännöllisyyttä. Ne tuovat asuun rohkeutta ja nostavat jokaisen skeleen vähän korkeammalle. Pehmeä vuori pitää jalat lämpiminä ja klassinen punainen sävy tuo täydellisen kontrastin mun vaaleaan talviasuun.
Asu tuntui sillä hetkellä juuri oikealta, lämpimältä, persoonalliselta ja tarinalliselta. Sellaiselta, jossa on helppo kulkea koko päivä.
Kävely halki talvisen kaupungin
Kiersimme reittiä ilman suunnitelmaa, vain fiiliksen mukaan. Talvinen Helsinki on täynnä pieniä huomioita: valon heijastuksia rakennusten pinnoista, meren syvää sinistä ja ihmisiä, jotka kävelevät huivit tiukasti kaulassa ja kasvoillaan pieni hymy.
Oli jotenkin erityisen romanttista kulkea yhdessä kylmässä säässä, kun koko kaupunki tuntui olevan meidän kahden ympärillä. En kiirehtinyt askeliani, vaan pysähdyin katsomaan, kuuntelemaan ja hengittämään. Tuntui hyvältä vain olla, ulkona, yhdessä, kauniissa valossa.
Talvipäivän kävely on kuin elokuva, jossa jokainen kohtaus tapahtuu hitaasti ja näyttää siltä, että se kannattaisi tallentaa muistiin. Matkalla ajattelimme, että pysähtyisimme nauttimaan Soutustadionin kodalle. Mutta paikka oli kiinni, joten lähdimme tallustelemaan toiseen suuntaan, kohti Töölöön vilkkaita katuja.
Lämmin hetki Miljöössä
Kävelyn jälkeen päädyimme ravintola Miljööseen, joka on nimensä veroinen: tunnelmallinen, lämmin ja täynnä kaunista valoa. Pöytään istuminen tuntui luksukselta, kun sormet olivat jo vähän kylmät ja posket hehkuivat pakkasesta.
Tilasin burgerin, ja se oli juuri sitä mitä kaipasin, mehevää, pehmeää ja täynnä makua. Ranskalaiset olivat täydellisiä: rapsakoita, lämpimiä ja juuri sopivan suolaisia. Lasi valkoviiniä täydensi hetken ja toi siihen pienen ripauksen juhlavuutta.
Miljöössä on jotakin rauhoittavaa. Se on paikka, jossa voi vain istua, lämmetä ja katsoa ympärilleen hetken ajan ilman, että maailma vaatii mitään. Siinä hetkessä tuntui, että päivällä oli ollut tarkoitus: kulkea, löytää, pysähtyä, nauttia.
Päivän jälkeen, lämmin muisto
Kylmä ja aurinkoinen lauantai Helsingissä osoitti taas, kuinka kauniita pienet hetket voivat olla. Se ei ollut vain kävely tai ravintolakäynti, se oli kokonaisuus, joka tuli ihon alle. Valo, pakkainen, seura ja vaatteet, joilla on omat tarinansa.
Erityisesti rakastin sitä, miten itse tekemäni lapaset ja kasarihiihtarit kulkivat mukana kuin vanhat ystävät. Kierrätysasun lämpö on aina vähän erityistä, siinä on historiaa, kestävyyttä ja omaa luovuutta.
Tällaiset päivät muistuttavat siitä, että talvella on oma romanttinen sielunsa. Ja että joskus täydellisin päivä syntyy pienistä asioista: hyvästä valosta, pehmeästä neuleesta ja kävelystä, joka vie juuri oikeaan paikkaan.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua: