Kevätaurinko ja vintagekaunotar
4
Kevätaurinko ja vintagekaunotar, hetki kun lämpöä on kolme astetta ja tyyli sata! On niitä päiviä, jolloin kevät antaa meille vähän toivoa: aurinko paistaa, mutta ilma… no, sanotaanko että se hengittää niskaan kuin innokas husky. +3 astetta ja auringonpaiste, se suomalainen sää, joka saa meidät riisumaan takin ja katumaan sitä minuutissa. Mutta arvaatteko mitä? Minä en katunut mitään, koska päälläni oli tämän kevään ehdoton second hand -kaunotar -look!
Kevätaurinko ja vintagekaunotar
Kevätaurinko saa loistaa ja lämmittää, keskitytään me nyt tähän upeaan vintage -asuun, johon sonnustauduin ihan vahingossa tuossa kun oli suoritettava velvollisuus ja käydä äänestyluukuilla esittäytymässä.
Takki: Siisti kirppis (ja vielä siistimpi päällä!)
Tämä ruskea, syvään eläneen näköinen takki on kuin vintage-sankaritar sarjakuvalehdestä. Löysin sen Siistiltä kirppikseltä ja tiesin heti: tässä on takkini. Karvareunus tekee siitä samaan aikaan elegantin ja kapinallisen, kuin se huutaisi: “Minä kävelen kevääseen, säästä viis!”
Paita: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto (ja sielulle silkkaa samettia)
Tämä paita ei maksanut mitään, mutta se on kuin kultainen kajo kylmän iholla. Ilmaisosaston helmi, pehmeä kuin lempirunoni ja lämmin kuin katulamppujen valo myöhäisessä huhtikuun illassa. Olen varma, että joku isoäiti rakasti sitä ennen minua, nyt minä jatkan tarinaa.
Hame: UFF vintage (kevät tuulee helmoissa!)
Tässä hameessa on liikettä, leikkiä ja lempeää linjakkuutta. Se hulmuaa kevyesti tuulessa kuin joku sanoisi: ”Hei maailma, katso minua!” UFFin vintagelöytö, joka on yhtä aikaa sekä satukirjan prinsessan että 70-luvun taiteilijasielun valinta.
Saapikkaat: Fida (niin tukevat, että kestävät sekä askelen että elämän)
Fidan saapikkaat, niissä on sekä draamaa että käytännöllisyyttä. Niillä voisi tanssia kujalla, ratsastaa raitiovaunuun tai polkaista kevään alkuun. Tukeva korko, lämmin vuori ja fiilis kuin olisin astunut omiin juurilleni, tyylillä.
+3 astetta, mutta fiilis +25
Vaikka mittari näytti juuri ja juuri plussaa, olo oli kuin kevätsankarittarella. Aurinko paistoi silmiin ja elämään, ja joka kerros asussani kuiskasi: “Tämä on mun hetki.” Kun ei pukeudu lämpömittarin vaan fiiliksen mukaan, syntyy juuri tällaisia tarinoita. Kirppisten kohtaloita, ilmaisosaston iloja ja vintagevillityksiä!
Ja tiedättekö mikä tässä kaikessa on parasta? Se tunne, kun astut ovesta ulos ja tiedät, että koko asukokonaisuus on suntunyt sattumasta, sielusta ja säästä. Eikä siitä mitä muotilehti määrää. Jokaisella vaatekappaleella on tarina, jokaisella kerroksella pieni kuiskaus menneisyydestä, joka nyt elää uutta elämää minun päälläni.
Second hand ei ole vain valinta, se on elämänasenne. Se on vanha ystävä, joka ei koskaan petä, ja joka aina yllättää. Eikä tämä ole vain pelkkä tyyli, tämä on pienimuotoinen rakkausmanifesti käytetylle, kuluneelle ja kestäväksi rakatetulle.
Kun seuraavan kerran seisot kaappisi edessä ja mietit, mitä pukea päälle, muista tämä look, +3 astetta, aurinko ja sydän täynnä seikkailua. Ehkä sinunkin uusi lempivaatteesi odottaa jossain ilmaisosaston laarissa, vähän rypyssä, mutta täynnä potentiaalia. Vain sinua varten.
Ja muista: Koskaan ei ole liian kylmä olla kuuma – eikä koskaan liian tavallinen olla taianomainen.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Oodi farkkutakille
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui ja mieheni kaivoi maalit esiin. Joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tekee mieli nousta arjen yläpuolelle. Meidän hetkemme tuli, kun lentoliput Los Angelesiin kilahtivat sähköpostiin, ja tajusin, että minulta puuttuu täydellinen matkavaate. Eihän sitä nyt voi Kaliforniassa astella ilman jotain statementtia. Ja siitä syntyi tämä kaunokainen – minun, mieheni ja yhden hyvin kaoottisen maalausillan rakkaudenlapsi: farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui
Takin selkään on ikuistettu asioita, joita ilman en yksinkertaisesti voisi elää: jäätelö, tähtisumu, vähän glitteriä, kaksi epäilyttävästi sinistä muffinssia (?) ja tietenkin – dramaattinen piirrosminäni, joka näyttää siltä kuin Barbie olisi eksynyt Studio Ghiblin maailmaan. Mieheni taiteellinen näkemys? Ensin tuli visio, sitten tuli t – ja lopulta tuli kiire, koska lento lähti seuraavana aamuna.
Tämä takki ei kuitenkaan ole vain vaate. Se on elämänasenne. Kun puin sen päälleni ja astuin Helsinki-Vantaan terminaaliin, tunsin oloni kuin suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi. Jokainen käännös sai aikaan pieniä huudahduksia – osa niistä innostuksesta, osa ehkä pelästyksestä, mutta reaktio on aina parempi kuin välinpitämättömyys, eikö?
farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Neule: Ross dress for less, Los Angeles Housut: Fida Kengät: Adidas outlet, Tammisto
farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Ja voin kertoa – Los Angeles rakasti tätä takkia. Yksi koira haukkui sitä, mutta uskon sen olleen hyväksyvä haukahdus. Kadulla sain peukutuksia, yhdeltä jäätelökioskilta ilmaisen tuutin (ehkä sattumaa?), ja yhdessä Kenkä-kaupassa myyjä sanoi ”That jacket is so extra I love it!” – ja sehän on juuri se energia, jota tässä elämässä tarvitaan.
SweetStyleAlert – Miten kulahtaneesta farkkutakista tuli tyylini ydin?
Tämä takki ei ole vain vaate – se on tarina. Ja kaikki alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, josta nappasin vanhan farkkutakin ”ihan vaan kokeeksi”. Kulahtanut, muodoton ja kaikin tavoin… noh, ei ihan L.A.-muotia. Mutta sitten astui kuvaan mun mies, pensselit ja visionäärinen hullutus. Tekstiilimaalit, jäätelöt, glitterit, tähtiä ja söpö pastellisankaritar – yhdessä illassa takista tuli taideteos. Ja viime hetkellä valmiiksi ennen meidän lentoa Los Angelesiin! (todellisuudessa teoksen tekoon meni kaksi vuotta).
Se, mikä alkoi sattumalta ja ilman sen kummempia odotuksia, muuttui yhdeksi tärkeimmistä vaatteista minun vaatekaapissa. Tämä takki muistuttaa minua luovuudesta, rakkaudesta ja siitä, miten vaate voi kantaa mukanaan muistoja ja merkitystä. Tyyli ei aina synny ostamalla – joskus se löytyy ilmaisosastolta ja herää eloon, kun sille antaa mahdollisuuden. Nyt tämä takki on enemmän kuin asuste – se on osa mua.
Kiitos rakas mieheni tästä vaateihmeestä. Ja kiitos elämä, että toisinaan meille suodaan hetkiä, jolloin farkkutakista voi tulla osa tarinaa – tai ainakin lentokenttädraamaa.
Ihanaa päivää kaikille,
Nanna
Seuraa minua:
LUE MYÖS: