Kummalliset kohtaukset pelästyttää
14
Kummalliset kohtaukset alkoivat jo perjantaina ja lopulta lauantai illalla tuli ambulanssi hakemaan meikäläistä ja veivät suoraan Malmin sairaalan päivystykseen. Tänään haen apteekista lääkkeet ja jos jaksaisi hiukan liikkua muutenkin.
Kummalliset kohtaukset pelästyttää
Mitä kumman kohtauksia sitten sain? Perjantaina olin töissä tekemässä kesälle näytekappaletta meidän kurssille ja kuin tyhjästä tippui kädestä tavarat ja iski kammottava kipu takaraivolle. Mies toi lopulta minulle särkylääkkeen ja tilanne rauhottui. Sama toistui lauantai aamupäivästä, mutta voimakkaammin ja särkylääkkeen vaikutus alkoi tuntua puolentoista tunnin jälkeen särkylääkkeen oton jälkeen. Tässäkin tapauksessa minulta ensin putosi tavarat käsistä. Illalla sain jälleen tällaisen kohtauksen, ensin putosi tavarat kädestä ja samalla iski kammottava kipu takaraivolle, mutta tällä kertaa kohtaus oli niin paha, että mies soitti ambulanssin.
Pahoinvointi alkoi kun nousin ylös ja pinnistin itseni kulkemaan ambulanssiin. Juoksinkin vessaan, lopulta sain tipan käteen ja lähdettiin liikkeelle. Pahoinvointi jatkui ambulanssissa ja myös sairaalassa. Sain valtavan määrän lääkettä ja passituksen aivokuvaan. Epäiltiin aivoverenvuotoa ensin. Kun lääkkeet alkoi vaikuttamaan torkahdin peiton alle. Heräsin kylmään horkkaan. Tähän mennessä olin hikoillut kuin pieni pesusieni, koska kipu oli valtava. Itkin vain hiljaa.
Mitä epäillään?
Aivoverenvuoto on nyt suljettu pois. Päästä ei löytynyt mitään merkkejä aivoverenvuodosta tai mistään muustakaan, joka kertoisi mistä tällaiset kohtaukset johtuisi. Eli epäilys on, että tämä on minulle uudenlainen migreenikohtaus. Yleensä kykenen ennakoimaan migreenikohtaukseni, ne menee samalla kaavalla aina. Tämä kohtaus oli jotain aivan erilaista ja todella pelottavaa. Sain lääkityksen nyt ja katsotaan miten se tehoaa. Näitä kohtauksia nyt seurataan muutoinkin, että jos näitä vielä tulee, niin aletaan tutkia tarkemmin mikä on homman nimi. Lääkäri mietti myös sitä mahdollisuutta, että mulla on niskassa jotakin. Sekin voisi pitää paikkansa kun miettii työasentojani. Ompelua ja askartelua, vaikka työasentoon on huomioitu erittäin tarkasti töissä.
Nyt siis mennään päivä kerrallaan katsotaan mistä tällainen voi johtua. Toivottavasti näitä ei tule enää yhtään enempää. Tällaiset kohtaukset ovat järkyttäviä. Yhtään en halua näitä enää. Sairaalasta pääsin noin 05.00 sunnuntai aamulla ja sairaalaan jouduin noin 22.00 ja tästä ajasta olin torkkunut noin kolme tuntia. Vuoteessa en ollut, vaan tuolissa, jonka sai makuuasentoon. En saanut myöskään olla ihan makuulla, koska pahoinvointi oli niin kova ja minulla on voimakas refleksi siihen, että tyhjennän vatsani yläkautta pussiin. Oli siis hiukan hankala nukkua voimakkaissa valoissa. Peitto vaan pään yli ja silmät kiinni.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa? Vai onko kyse jostakin ihan muusta? Ehkä tämä selviää minullekin ihan pian, kun vihdoin pääsen kuvauttamaan jalkani. Eli vihdoin mennään eteen päin asioissa ja ehkä selviää mikä jaloissa on vialla. Ehkä.
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?
Pikainen historia siitä, mistä oikein on kyse. Minulle pyöräilystä on tullut tärkeä asia, koska samban olen joutunut unohtamaan työn vuoksi, ei aika riitä enää treeneihin, joten pyöräily on ottanut paikkansa elämässäni. Meidän pyöräretkiä on saanut seurata blogissa jo monen vuoden ajan. Mutta muutama vuosi sitten kesken pyöräreissun vasemmasta jalasta lähti tunto kokonaan. Levättiin hetki ja lähdettiin kotiin päin. Koko matkan jalkaan sattui ja vasemman jalan reiteen tuli sellainen kuuma kipupiste.
Lepäilin muutaman päivän ja halusin sen jälkeen jälleen lähteä pyöräilemään, kipu paheni ja sain unohtaa pyöräilyn lopulta kokonaan. Mutta lepo ei hellittänyt kipua, joten päätin mennä lääkäriin. Sieltä sain lähetteen suoraan fysioterapiaan, josta sainkin ajan nopeasti. Minut tutkittiin, korkkarit sain unohtaa ja sain jumppaohjeita, joita tehdä kotona. Tilanne helpottui paljon eikä toista käyntiä tarvittu. Meni rapiat puoli vuotta ennen kuin kipu ilmestyi uudelleen, soitin heti fysioterapiaan ja sain ajan. Tutkittiin uudelleen ja selvisi, että homma lähtee lonkista ja sain uudet jumppaohjeet, mukana oli kuitenkin vanhoja liikkeitä myöskin.
Nykyhetki
Joulukuussa tilanne paheni niin paljon, että molemmat lonkat ovat todella kipeänä, jalkoja ei oikein pysty liikuttamaan, toisesta jalasta lähtee myös välillä tunto, välillä en saa liikutettua jalkaa ja meinaan kaatua. Lääkärillä eilen tehtiin päätös, että lantio kuvataan ja minä saan tulehduskipulääkkeet ja lähetteen fysioterapiaan jälleen. En niin tällä hetkellä luota fysioterapiaan, mutta kaipa sinne on mentävä. Lääkkeet taas tekee minut uniseksi ja aivot on vatkulia. Eli pitää soittaa lääkäriin lääkkeistä. Mutta nyt jalat toimii paremmin, kipua on kyllä, mutta ei niin pahaa mitä oli ja jalat liikkuu kyllä. Niksun ja naksun kuitenkin lähes joka askeleella ja välillä tuntuu kuin jalka pullistuisi ulos kuopastaan.
Minä siis itse epäilen vahvasti, että minulla on lonkan nivelrikko, lääkäri on taas toista mieltä, mutta toivon, että tämä vihdoin saadaan tutkittua ja minä saisin pyöräillä ja vihdoin treenata ride for the living -ajoihin. Niihin osallistuminen on minulle tärkeätä, se on minun matka, joka pitää tehdä. Mutta näillä kintuilla ei pyörän selkään nousta. Yritetty on viime kesänä. Kuului vain kunnon rusahdukset lonkista ja oli pakko nousta pois pyörän selästä ja niksauttaa lonkkia, että pääsee taas liikkumaan. Näillä mennään!
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua: