Pyöräily astmalapsen kanssa ei aina ole kovin helppoa. Varsinkaan jos tilanne on niin paha mitä meillä on. Sydän vuotaa verta asian suhteen ja toivon todella, että vielä löytyy lääkäri, joka kuuntelee meitä, eikä vain hauku ja säti kun viemme lapsen kontrolliin.

Pyöräily astmalapsen kanssa

Meillä on monta vuotta ollut selkeät astmaoireet mutta diagnoosia ei vain olla saatu. Tilanne on ollut niin paha, että pienenkin liikkumisen seurauksena on poika alkanut oksentaa limaa ja pihissyt ja puhissut, pari päivää koulussa ja loppu viikko+viikonloppu sitten kotona kun puolikuntoista ei voi viedä kouluunkaan, varsinkin kun oksentaa. Kotihoitolääkkeet tarpeeseen+ hengittelyt päivystyksessä. Näillä tavoin mentiin monta vuotta.

Yleensä en näistä lasten jutuista puhele mutta tämä vaihe on ollut niin musertavan raskasta koko perheelle ja nyt onneksi ollaan kuntoutus vaiheessa.

Nyt hyppään nopeasti nykytilanteeseen ja muutaman kuukauden lääkehoidon jälkeen pojan tila on muuttunut todella paljon. Poika liikkuu, eikä meinaa rauhoittua ollenkaan. Tällä tarkoitan sitä, että ottaa nyt takaisin menetetyt vuodet kun joutui makaamaan kotona. Nyt on treeneissä opittu, että ne keuhkot kestää rasitusta, on leikeissä huomattu, että keuhkot kestää rasitusta mutta pyöräily tuottaa hankaluuksia.

Suurin haaste tässä hommassa on huono kunto, vaikka käy Taekwondossa ja juoksee kavereiden kanssa, niin pyöräily ei kuitenkaan ole sama asia, varsinkaan kun mennään kunnolla retkelle. Siksipä haluan kertoa omat vinkkini heille, joilla rasitusastman kanssa taistellaan. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, sillä ne keuhkot kyllä kestää, ei tarvitse pelätä. Ei haittaa vaikka pyörä lentää pöpelikköön monen monta kertaa eikä haittaa vaikka itkut tulee ja kaikki on tyhmiä ja kaikki on tyhmää. Lapsi selviää tästä kyllä.

Mitä kannattaa huomioida:

• Matkan pituus
• Tee suunnitelma matkasta sen mukaan mitä matkan varrella on tekemistä
• Paljon aikaa, lyhytkin matka voi kestää pitkään
• Hermot kohdalleen, kiukuttelulta ei voida välttyä
• Lääkkeet mukaan
• Vettä

Mieti reitti tarkkaan, ei pitkää reittiä ja paljon pysähdyksiä

Meidän reitti ei ollut meille mikään pitkä mutta pojalle se oli todella pitkä matka, tarkoitus oli kulkea Vantaanjokea pitkin ja sen jälkeen tulla pyöräteitä pitkin takaisin kotiin. Hiekkatie on aina hiukan oma kokemuksensa ja helpointa on tietenkin mennä asfalttia pitkin mutta me valitsimme hankalakulkuisen tien ihan sen vuoksi, että matkan varrella oli paljon kivoja pysähdyspaikkoja.

Meillä siis nautittiin ensimmäinen pysähdys meille tutuilla laitureilla, sen jälkeen poika virkistäytyi Pakilan rannan suihkussa, matka kuitenkin jatkui Tapaninvainion uimarannalle, siitä jäätelölle Tuomarinkylän hevostalleille, siitä kotiin. Reissu oli rankka mutta poika huomasi sen, että keuhkot jaksaa kyllä ja nyt vain vaatii taistelua kroppa. Ja sotahuutoa välillä kuultiinkin kun pyörä oli ensin lentänyt pöpelikköön.

On hienoa nähdä miten lapsi ylittää itsensä, oppii itsestään asioita ja intoutuu vaikka olisi miten soista touhua. Tästä on hyvä jatkaa ja olen varma, että tämän kesän jälkeen on pojan kunto toinen mitä kesän alussa. Vaikka kunto onkin parantunut huomattavasti sen jälkeen kun lääkkeet tuli kuvioihin. Se vielä pitää mainita, että lääkkeitä ei tarvittu yhtään koko matkan aikana, eikä yhtään yskäkohtausta tullut.

Ja mikä parasta retkessä…Upeat maisemat, upea Helsingin luonto. Pappa mukana kannustamassa ja innostuttamassa. Kaikkinensa kiva reissu. Myös me aikuiset opittiin reissusta paljon. Varsinkin sitä rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Yhdessä harrastetaan ja tsempataan. Olen niin ylpeä perheestäni.

Päällä minulla oli vanhoista trikoovaatteista tehty tunika

Kiva, loma ja migreeni. Loma kun alkoi kaaduin sängynpohjalle kuin kivi mutta vaikka eilen oli vielä kovaa jomotusta päässä, niin päätin siitä huolimatta käydä viemässä koiria ulos. Lenkki ei mikään pitkä ollut mutta hyvin hidas, kun en oikein nopeasti kyennyt liikkumaan. Pakko oli auringolle kuitenkin tulla moikkailemaan ja hengitellä metsäilmaa.

Loma ja migreeni

Koitin luoda mahdollisimman hyvän päivän kovasta päänsärystä huolimatta. Lenkin jälkeen nukahdin ja heräsin siihen kun mies kutsui syömään. Nouseminen oli kyllä erittäin hankalaa mutta vihdoin pääsin kuitenkin parvekkeelle syömään. Lohi-jokirapusalaatti auttoi kyllä mun tilaan hyvin. Mulla on erittäin huono tapa pompata pystyyn heti kun särky edes vähän hellittää. En vaan millään jaksa makoilla petissä, jos voin tehdä tai edes yrittää tehdä jotakin.

Ihana sinivalkoinen astia on Kierrätyskeskuksen löytö 0,50€ hinta. Tällaista olen pitkään etsinyt.

Kesäinen asu

Mutta tämä migreenistä ja katsotaan asuani. Nämä löytyvät blogin uumenista (en valitettavasti jaksanut itse nyt etsiä niitä) mutta farkkushortsit on tehty mieheni vanhoista farkuista, neuletakki on ilmaisosastolta ja ompelin siihen paljon erilaisia pitsejä. Lopputulos on todella hauska. Toppi on myöskin ilmaisosastolta ja käytössä ihan noin vain, ilman tuunauksia ja jalassa on Kierrätyskeskuksesta löydetyt suloiset kukkakuvioiset balleriinat.

Oli olotila mikä hyvänsä, niin kesä auttaa ihan kaikkeen. Tietenkin harmi on siinä, etten voi lähteä pyörällä viilettämään pitkin katuja ja seikkailemaan, näkemään uusia juttuja tai hengailla tutuilla kulmilla. On otettava rauhassa, pakottaa itsensä siihen.

Ihana aurinko, parveke ja kesäruoka

En oikeastaan osaa enää ajatella mitään niin ihanaa, kuin rentoutua parvekkeella, laittaa silmät kiinni ja kuunnella lintujen laulua. Ottaa Söpö ja Nuppu kainaloon ja vain olla. Leikkiä prinsessaa, joka nukkuu sata vuotista untaan ja kun herää, on päänsärky tiessään. Ah, täydellistä. Elän kesälle ja auringolle, se saa minut eloon.

Mitä mieltä sinä olet? Oletko kesä vai talvi ihminen, vai kevät tai syksy? Toki kaikissa vuodenajoissa on omat juttunsa, talvella laskettelu ja luistelu mutta kesällä on niin paljon kaikenlaista, että se vie täysin voiton kaikesta.