Introvertti nainen
19
Vaikka olen kovin ulospäin suuntautunut ihminen, niin siitä huolimatta nautin eniten olla yksin omassa rauhassani, omassa pienessä linnassani, omissa ajatuksissani. Nyt onkin ollut sellainen määrä sosiaalista elämää, että aamulla tuntui kuin olisi kiviä päällä kun heräsi. Vasta huomenna saan viettää yhden päivän ilman muuta maailmaa ihan rauhassa. Tosin, minä olin jo ihan täysillä huomisessa kun heräsin. Sitten tajusin, että eih, nyt onkin vielä lauantai ja työpäivä. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihana tehdä töitä ja olla töissä, se sosiaalisuus vain vie minulta akut niin tyhjäksi, että olen todella väsynyt.
Viikolla on ollut niin hektistä, uusia ihmisiä olen tavannut paljon ja sitä omaa tilaa ei ole oikein tällä viikolla ollut. Siksi odotankin huomiselta paljon, omaa rauhaa ja omaa tilaa. Varsinkin kun maanantaina alkaa taas ihan uusi vaihe elämässä ja uudet työkuviot. Vaikka olen tavannut viikolla mahtavia ihmisiä ja kokenut taas monta uutta asiaa, joita muistella ja on ollut ihanaa löytää itsestään uusia puolia, nähdä Helsingistäkin uutta, niin kaipuu yksinkertaiseen ja omien seinien turvaan on kova.
Miten ihmeessä olenkin valinnut tällaisen alan, näin laajan työympäristön, jossa koko ajan voi joutua uuteen tilanteeseen, uusien ihmisten ympäröimäksi? Se on käsittämätöntä, vielä omituisempaa on se, että todella nautin tästä hommasta. Nyt vielä kun blogikaan ei ole enää ns. tuntematon, vaan minua on haastateltu niin käsitölehtiin kuin Helsingin Sanomiin sekä nyt myös kahta kirjaa varten. Toinen kirja käsitteli kirpputorielämää ja tämä toinen vaatteita. Minullahan näitä vaatteita on ja vielä avoimesti kerron suhteestani näihin vaatteisiini, tunteisiin ja matkoihin yms. liittyvää. Miksi joku vaate on minulle niin rakas, että en koskaan sitä tuunaisi vaan mieluiten tekisin siitä vaikka taulun.
Koitan siis kovasti tässä sanoa sitä, että eilen ennen työpäivää toimittaja tuli haastattelemaan minua kirjaansa varten. Tuntematon ihminen on minulle aina kauhistus ja tämän jälkeen suuntasin nokkani aivan uuteen työpaikkaan, jossa en ole kertaakaan ollut ja se oli sitten oikeastaan se viimeinen niitti ja kun pääsin kotiin, olin kuin halolla päähän lyöty. Näin voimakas on tunnetilani kun tapaan ihan uusia ihmisiä ja kun minun pitää olla sosiaalinen.
Toki introvertti ihminen on myös paljon muutakin kuin vain tämä mutta tällä hetkellä tämä asia on minulla päällinmäisenä, väsymys sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Minun tosin piti kertoa jotakin ihan muuta tässä postauksessa, kuten haastattelusta, mutta näin ne postausaiheet muuttuu kun herää.
Oli mahtavaa jutella tästä omasta kirpputori touhusta ja vaatteiden keräilystä, sitähän tämä varsinaisesti on, keräilyä. Oli kiva myös kertoa omista löydöistään ja miten lapset ovat ottaneet tämän villityksen omakseen. Mutta ennen kuin toimittaja tuli meille, niin keräsin akkuja ompelemalla vanhasta lantiohuivista ikuisuusprojektin ikkunaan. Huomenna olisi tarkoitus alkaa etsiä lisää materiaalia lumppulaatikosta ja saada verhoon hiukan lisää asioita. Mutta siitä huolimatta kohellan aina ennen kuin joku meille tulee ja niin tein tälläkin kertaa, eli kaasin kaikki murot pitkin lattioita ja koirien ruoka-astioita. Ei hyvä juttu ollenkaan. Tästä tuli iso harmi. Näin virittäytynyt ja ahdistunut olen aina, jooka kerta kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja hommasta jäi hyvä mieli, istuin hiljaa parvekkeella ja söin rauhassa maalaiskanaa. Poikakin ilmestyi kotiin hetki ennen kuin lähdin töihin. Eli pieni akkujen lataaminen ehti tapahtua tuossa välissä.
 |
| Muistatteko ne 90-luvun lantiohuivit? Nyt minun pitsiunelma roikkuu verhona. Hyödynsin rikki mennyttä lakanaa. Tämä on vain yksi osa tätä verhoa. Tarkoitus on lisätä erilaisia osia tuohon vielä. |
 |
| Näin minulle käy, jos ei kahvit lentele niin sitten jotain muuta. |
 |
| Nutella croisantit |
 |
| Housut: Kierrätyskeskus, 3€ Paita: Itse tehty |
 |
| Pojan Ralph Laurenin paita on ilmaisosastolta |
Ihanaa lauantaita
-Melissa-
Kun flunssa kaataa sänkyyn
Nyt kun baseni on aktivoitunut, niin saan kaikki mahdolliset taudit helposti. Ei auta mitkään apukeinot vaan yhden flunssan jälkeen voin saada seuraavan ja seuraavan. Voin olla pitkään kipeänä ihan tavallisessa flunsassa. Mutta sängyn pohjalla on kiva kirjoitella blogia ja nauttia muista asioista, kuten leffoista ja jäätelöstä. Pukeutua pehmeisiin, lämpimiin vaatteisiin ja nautiskella elokuvatarjonnasta. Näiden kuvien ottamisen aikaan en vielä ollut kovin kipeä mutta tällä hetkellä en saa puhua enkä kauheasti muutenkaan puuhata mitään…Kurjaa. Minulle, joka kuumeisenakin ompelee ja hääräilee kotona minkä ehtii. Nyt ei saa!
Mutta mitä silloi kun on kipeä voi tehdä itselleen, jotta olo olisi nautittavampi? Minulle se on lämmin suihku, pehmeät ja lämpimät vaatteet ja jäätelö. Nytkin kurkku niin kipeä, että vain jäätelöä pystyy syömään. Jos olisi kylpyamme, voisin olla siellä monta tuntia pötköttelemässä. Vesi saa minut niin hyvälle mielelle ja tulee terveempi olo lämpimässä vedessä. Ja kun on siinä vaiheessa, että ollaan terveiden kirjoilla niin sen jälkeen on ihana tehdä jälleen kuorinta-aine ja pestä kunnolla sairaus pois iholta. Se on niin ihanaa…
Kuvissa keskiössä on minun ihanat, pehmeän pöörröiset ylipolvensukat, minun ihan lempparit ja samaa pehmeyttä löytyy neuletakissani, joka on hankittu Kierrätyskeskuksesta. Tarjoiluastia sekä kahvikuppi on myös Kierrätyskeskuksesta. Farkkupalli on tehty itse ( esittelen myöhemmin kunnolla) sekä koiran paita on tehty vanhasta villapaidasta.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Melissa-