Kun harmaantuu
10
Kun harmaantuu, tuleeko silloin identiteettikriisi? Muuttaako harmaat hiukset jotakin? Tätä asiaa olen alkanut pohtia kun punaisen värini alta alkaa paljastua harmaat. Aikanaan punainen väri oli minulle kauhistus ja monta vuotta värjäsin punaista pois hiuksistani, mutta sitten kaikki muuttui yllättäen ja aloin arvostamaan punaista päätäni.
Jännä miten nuorena näkee asiat niin toisin ja kun ikää tulee muuttuu ajatuksetkin, varsinkin itsestään paljon. Näin ainakin kävi minulle. Nuorena en välittänyt punaisesta kuontalostani ja vitivalkoinen ihoni oli minulle kauhistus. En voinut käsittää miksi juuri minulla pitää olla pisamia ja niin herkkä iho, että kun aurinko nousee taivaalle, muutun punaiseksi kuin katkarapu.
Kun harmaantuu
Jotenkin vain sitä sitten pikku hiljaa alkoi rakastumaan itseensä, se viimeinen rakastuminen tapahtui lopulta silloin kun sairastuin vakavasti ja oli pakko alkaa miettiä elämää toisella tavalla tai katkeroitua. Katkeroituminen ei ollut kuitenkaan vaihtoehto, ei mitenkään päin. Silloin aloin rakastaa myös punaisia hiuksiani. Samalla opettelin rakastamaan uutta kehoani, sen hyväksyminen oli kuitenkin kaikkein vaikeinta. +30kg tuli painoa lisää varteeni ja toki aina välillä kaipaan siihen toiseen kroppaan, siihen jota en koskaan kuitenkaan hyväksynyt.
Nyt kun olen jo kauan hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin jälleen kaikki itsessäni muuttuu ja sen hyväksyminen on sitten taas uusi asia. Mitä tälle tulevalle harmaalle päälle tekee? Miten hyväksyn valkoisessa ihossani elävän vitiligon, joka hävittää ne ihanat pisamat, joita ennen niin kovasti inhosin? Miten näen roikkuvan naamani? Pitääkö sekin leikata ennen kuin astuu kameran eteen? Vai pitääkö alkaa opetella muokkaamaan naamaansa?
Onko näihin kysymyksiin vastauksia?
Välillä minusta tuntuu, että vastauksia ei ole. Välillä taas tuntuu, ettei vanhenemisella ole mitään väliä, mutta sitten taas valuva iho ja harmaa tukka harmittaa. Kyllä, minua harmittaa luopua punaisesta tukastani. Voisihan sen värjätä, olenhan sitä värjäillyt nuorempana ennenkin. Ja myöhemmin sävytellyt porkkanalla tai tomaatilla. Mutta onko se sitten enää se minun oikea väri? Onko tämä nyt se ikäkriisi, josta puhutaan? Saattaa olla tai sitten ei ole. Ei tämä asia ainakaan pyöri aina mielessä, vain joskus silloin tällöin ja nyt varsinkin kun näin nämä viimeiset kuvani hiuksistani…Minä vanhenen!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
Kun menetät yöunet
Kun menetät yöunet, jotka on tärkeä asia hyvinvoinnin kannalta ja myös sen kannalta, että jaksat olla skarppina töissä. Miksi minulle kävi näin ja miksi sen vuoksi jouduin sairaslomalle? Kyllä, näin on käynyt.Viime vuosi on ollut kaikille raskas, eri tavoin mutta raskas. Työkuviot muuttuivat minulla monta kertaa vuoden aikana niin nopeasti, että välillä oli vaikea pysyä perässä. Minulla on taipumus myös siihen, että työ tehdään täydellisesti, siitä ei tingitä. Sitten kun tämä rauhallinen tilanne jatkuu, niin menetin uneni, kokonaan.
Menetin yöuneni ja se alkoi näkyä myös työotteessani, minulla, joka olen enemmän kuin tunnollinen, romahdin. Romahdus sitten ei sopinut minulle ollenkaan ja annoin kovat moitteet itselleni siitä, mutta eihän se auttanut. Lopulta minulle iskettiin sairaslomalappu käteen ja lääkkeenä on, että keksityn pitämään hauskaa ja töihin ei ole tulemista ennen kuin olen kunnossa.
Kun menetät yöunet
Asetan itselleni aina erittäin korkeat tavoitteet, ja pikku hiljaa alan tepastella niitä kohti. Irti en päästä, sillä katson sen olevan luovuttamista ja minähän en luovuta, olen taistellut tieni tähän, joten langoista on pidettävä kiinni, vaikka ne langat miten alkaisi kadota käsistä. Roikun vaikka väkisin. Tämä on minun ajattelutapani ja ruoskin itseäni vuoren reunalle asti, nyt kuitenkin putosin ja pikku hiljaa keräilen itseni palaset yhteen ja toivon, että tämä vuosi olisi nyt oikeasti parempi ja vihdoin oppisin olemaan itselleni armollisempi.
Tämä on suurin toiveeni tälle vuodelle. Toki matkustelukin mutta nyt laitan itseni kaiken edelle, jotta saisin kaiken jälleen tasapainoon. Nyt siis vain keskittymään itseeni, tekemään asioita joista nautin ja tietenkin treffata kavereita ja puuhastella perheen kanssa.
Halusin avautua aiheesta, sillä se helpottaa omaa oloani. Sairasloma on auttanut ja olen vihdoin myös nukkunut, mahtava lääke se, kun pitää vain nauttia elämsätä ja tehdä asioita joista nauttii. Elän toivossa, että kun palaan töihin, unet jatkuvat ja minun ei tarvitse palata sairaslomalle enää uudelleen. Tämä olisi minun kohdallani tässä!
Nautinnollista talvipäivää kaikille!