Mies on nukkunut vuoden sohvalla
0
Mies on nukkunut vuoden sohvalla, eikä tähän liity mitään dramatiikkaa. Hän kaipaa meidän yhteiseen sänkyyn, mutta joutuu nyt vain nukkumaan sohvalla. Syy ei ole hänen eikä minun, eikä myöskään meidän lapsen. Vaan ihan muusta syystä ja nyt kerron siitä täällä ja siitä miten se vaikuttaa meidän parisuhteeseen.
Mies on nukkunut vuoden sohvalla
Muutimme runsas vuosi sitten Helsingin Manhattanille, monesta syystä. Koska halusimme olla lähempänä kaupunkia, kaikki kävelymatkan päässä. Halusimme siirtää pojan toiseen kouluun, joka antaisi hänelle enemmän mahdollisuuksia ja tietenkin meidän koiravanhuksen vuoksi. Nuppu ei siis enää oikein jaksanut rappuja kulkea ylös ja alas. Ei viihtynyt pihalla ja vaikka luonnossa on koirilla kiva temmeltää, se alkoi olla Nupulle hiukan liian pelottavaa. Kun käytiin täällä välillä kävelyllä koirien kanssa, huomattiin, että molemmat koirat tykkäsi alueesta ja me tietenkin myös. Joten kun sopiva asunto ilmaantui eteen, niin muutimme kuukauden varoajalla tänne.
Miten tämä muutto liittyy nyt tähän, että mies joutuu nukkumaan sohvalla? Minäpä kerron. Aika pian muuton jälkeen huomattiin, ettei Nuppu jaksa hypätä enää sängylle ja muutenkin dementia alkoi vaivata koiraa enemmän. Illat ovat Nupulle levotonta aikaa ja vähän pelottavaa. Nuppu on tehnyt oman pesän olohuoneeseen ja viihtyy siellä, mutta pelkää olla yksin. Joten mieheni nukkuu koiran kanssa olohuoneessa. Vähän niinkuin minä nukuin aikanaan Nupun kanssa eteisessä kun oli vauva. Minä tosin nukuin lattialla, mies saa nukkua sohvalla.
Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseen?
Todellisuudessa ei mitenkään. Tosin mies kaipaa kovasti viereeni nukkumaan. Itse nautin taas kovasti siitä, ettei kukaan ole vieressä. Tai noh, nukkuu Söpö vieressä, välillä ihan kiinni. Eli elämme koirien keskellä tässä. Söpö tosin on aina nukkunut minun vieressä, vauvasta asti. Miksi annamme tämän kaiken tapahtua? Koska se on helpompaa näin. Nuppu saa tuntea turvallisuutta kun isäntä on heti vieressä jos häntä tarvitaan ja huutoa tulee siten vähemmän. Ajattelemme siis myös naapureita yöaikaan. Dementoitunut koira kun saattaa huudella aika pitkään, jos siihen ei reagoi. Me ihmiset myös tiedämme, ettei tämä aika kestä pitkään enää, joten teemme vanhuksen elämästä mahdollisismman helppoa ja hyvää.
Nuppu on nyt 17 -vuotias ja yritämme helpottaa hänen loppumatkaansa mahdollisimman paljon. Toistaiseksi ei ole kipuja, eikä muita lääkkeitä kuin silmätipat. Sydän toki vuotaa, mutta ei ole vielä aiheuttanut sen enempää vaivaa. Ehkä tilanne tästä muuttuu vielä. Koira on reipas ja iloinen, puolikuuro mummeli. Nuppu on unohtanut täysin, että on minulle vihainen ja on ihanaa miten Nuppu juoksee moikkaamaan minuakin jo kun tulen kotiin. Nuppu on ollut siis siitä asti kiukkuinen minulle, kun Söpö tuli taloon. Mutta on unohtanut koko homman. Näillä mennään ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Seuraa minua:
Olen taivaanrannan maalari
Olen taivaanrannan maalari ja aika hyvökin siinä. Koen olevani maailman paras oloneuvos ja sitä tukee myös hyvin elämäntyylini. Olen vain ja möllötän. Mitään muuta ei siinä tosiaan tarvita, kuin möllöttäminen. Miten tämä kaikki sitten todellisuudessa ilmenee? Tarkastellaan sitä hiukan tässä.
Olen taivaanrannan maalari
Minusta näkee jo pitkälle, että olen aika laiska tekemään yhtään mitään. Kun pitäisi siivota, keksin heti parempaakin tekemistä. Koen, että siivous on hukkaan heitettyä aikaa. Tuon ajan voi käyttää vaikka ulkoiluun ja seikkailuun. Tai ruuanlaittoon menee aivan liian paljon aikaa, sen ajan voin käyttää siihen, että kävelen naapuri ravintolaan syömään. Asiat, joita jaksan tehdä on matkustaminen, retkeilyt, seikkailut ja makoilu.
Kyllähän minä kuitenkin pakolla nuo kaikki teen, ei siinä, mutta en vapaasta omasta tahdosta. Rehkiminen ei oikein sovi elämäntapahihhulin tyyliin. Tokikaan ei pidä kuvitella, että tykkäisin asua likaisessa kodissa, siitä en pidä ja ruuanlaittokin on kivaa. Kyse on siis enemmän laiskuudesta, tosin, en tykkää siivota ja koen ettei siivoaminen ole naisen hommia edes. Se on aivan liian raskasta puuhaa.
Takki ja neule itse tehtyjä.
Neulemekko on Kierrätyskeskuksen ilmaisosatolta.
Belle Baguette lé cafe
Mikä on elämäntapahihhuli?
Elämäntapahihhuli on ihminen, joka nauttii kaikista elämän pienistä asioista ja keskittyy vain ja ainoastaan niihin nautintoihin. Toki realistinen pitää olla ja sitä arkea on pakko myös elää. Käydä töissä, laittaa kotia, tehdä ruokaa ja käydä kaupassa. Kaikkea ei voi ulkoistaa, vaikka kuinka haluaisi. Siksi on löydettävä fiksu tasapaino, jotta voi elää oman tyylinsä mukaisesti. Nyt vihdoin tässä iässä olen täysin sinut sen kanssa, etten ole siivoushirmu, enkä jaksa puuhastella kyökissä. Tosin kyllä tässä osa syy on myös ammatinvalinta. Saan nukkua pitkään aamuisin ja kun pääsen töistä, pääsen suoraan suihkun kautta nukkumaan.
Tämä systeemi sopii minulle täydellisesti. Ja saan vielä tykseni tehdä kädentaitoja, joka on ihan parasta ja sopii niin hyvin tähän taivaanrannan maalarin titteliin. Eli arki on nautittavaa, koska työssäkin saa tehdä asioita, joita harrastaa. Miten onkaan näin hyvin käynyt? Toki, onhan se kovaa työtä vaatinut, ei ole ollut ihan helppo tie päästä siihen missä nyt on. Mutta se on ihan toinen juttu se. Nautitaan vielä tämä päivä ja huomenna töihin. Tuitui kaikille!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: