Suloisen sumuinen ilta Helsingissä
10
Pehmeä lumisade valtaa Helsingin ja pian maa on valkoisenaan, suloisen sumuinen ilta Helsingissä laskeutuu ympärille ja vihdoin valkoinen ihmemaa avautuu kaikille. Tämä on se ihana hetki kun voi nauttia ihanan pehmeästä pumpulista, ennen kuin se muuttuu kylmäksi ja märäksi moskaksi. Mutta nyt on helppo nauttia pumpulin pehmeästä lumesta, jossa jaksaa temmeltää koko illan ja vaikka seuraavan päivän. Tehdä monta lumiukkoa ja kuvitella matkustavansa sen kanssa lumiukkojen juhliin.
Tässä illassa oli jotakin maagista, jotakin vähän surullistakin mutta samalla toivekkuutta ja uuden alkua. Yhdessä voitamme kaikki esteet ja vielä päästään matkustamaankin, ihan varmasti. Nyt on se hetki kun nautitaan, eikä huomisesta väliä, se tulee sieltä joka tapauksessa. Annetaan tämän hetken hoitaa ja antaa meille parastaan. Keskitytään vain toisiimme ja annamme omaa aikaamme.
Suloisen sumuinen ilta Helsingissä
Tällaisena iltana haluaa sukeltaa kunnolla suloisuuden mereen ja antaa sumun kietoa sumuverhon harteille lämmittämään. Avata suunsa ja maistella hitaasti maahan satavia lumihiutaleita. Tyyni talvinen meri kutsuu meitä ja siksi menemme paikkaan, jossa saamme juuri sitä suloisen romanttista ja lämminhenkistä fiilistä. Sellainen paikka on Cafe Regatta. Oli sitten kesä tai talvi, niin tämä paikka on yksi ihanimpia kahviloita Helsingissä, näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka.
Sisälle ei päässyt, joten meidän paikka löytyi katoksen alta, lämpimät peitot harteilla ostimme lämpimät huomat ja herkulliset korvapuustit ja mustikkapiirakan. Kaakao lämmitti poikaa ja meitä lämmitti lämmin glögi. Mikä ihana hetki yhdessä, kiireettömästi. Poika matkasi Gubalowkalle, siihen fiilikseen, niihin makuihin, joita nautimme Gubalowkalla, ylhäällä vuorella, lumisateelta piilossa, lämmittelemässä juoden kaakaota ja katsellen toistemme punaisia poskia. Härdelli muisteli kaikkea sitä näkemäänsä ja kokemaansa kun joi kaakaota, joka maistui aivan samalle kuin siellä vuorella. Siellä, minne hänellä on kova ikävä. Meidän pieni higlander, joka matkaa vuoristoon lähes joka päivä.
Emme tiedä miten kauaa tämä kestää, tämä ihana sumuinen hetki, joten nautimme joka solulla, laitamme perheen whatsApp -ryhmään kuvia tunnelmasta, haluamme jakaa hetken rakkaiden kanssa, heidän jotka eivät päässeet mukaan nauttimaan meidän kanssamme. Heidän, jotka asuvat muualla ja joita emme päivittäin nää. Minun rakkaiden.
Oletko päässyt nauttimaan lumesta?
Suloista alkanutta viikkoa kaikille!
Kahdestaan
Olen useasti kertonut, miten tärkeää meidän suhteessa on yhteinen aika, se kahden aikuisen aika. Nyt sitä ei juuri ole, joten meidän on pakko varastaa jokainen hetki olla kahdestaan. Se ei tällä hetkellä ole oikein helppoa, sillä kun keksimmäinen on muuttanut pois kotoa toiseen kaupunkiin, niin yksi lastenhoitaja on poissa pelistä. Isoisä kyllä hoitaa, sen minkä vanha ihminen jaksaa. Muutoinkin on niin paljon arjessamme mukana, ettei ihan aina kehdata pyydellä lastenhoitoon häntä.
Mutta jotenkin oli pakko päästä kahdestaan jonnekkin, edes pieneksi hetkeksi. Meillä yleensä Itsenäisyyspäivä vietetään kotona, tehdään asioita yhdessä ja syödään hyvin. Mutta tänä vuonna koko Itsenäisyyspäivä meni ohi. Yksi iso asia miksi näin kävi oli minun kova päänsärky, jälleen kerran. Instassa olen kertonut, että silmissäni on nyt jotakin ongelmia ja yksi asia mihin se vaikuttaa on päänsärky. Sain kortisonihoidon ja katsellaan miten käy. Mutta eipä siitä sen enempää.
Kahdestaan
Koska meidän molempien työt, korona sekä minun terveydentila rajoittaa aika paljon tällä hetkellä meidän elämää, niin yhteinen aika on todella tärkeää, toki on myös aika lapsen kanssa mutta myös aikuisten välinen aika on tärkeää. Koska meillä ei ollut aikaa kuitenkaan mennä minnekkään pidemmäksi aikaa, niin lähdettiin vain glögille ja munkille Haltialan tilalle. Se jos mikä sopii itsenäisyyspäivään. Suomen maaseutu, maatila, glögi ja munkki. Niin täydellistä ja parastahan tässä oli vielä se, että nämä herkut nautittiin ulkona, peitto päällä. Siinä me penkillä istuimme vierekkäin, katselimme lasten leikkiä leikkipuistossa ja muistelimme viime vuoden joulun aikaa, kun käytiin riisipuurolla ja glögillä Haltialassa. Miten mahtaa olla tänä vuonna? Aukeaako saluuna jälleen, vai siirtyykö tuo tuleva ihana traditio ensi vuoteen? Se nähdään piakkoin.
Meille tämä teki hyvää, olla vain minä ja hän, kaksi ihmistä, nainen ja mies, aviopuolisot. Jälleen äimisteltiin sitä miten ollaan oltu kohta naimisissa 15 vuotta ja niin paljon nähty yhdessä. Miten paljon vuosia on vielä näkemättä. Siksi nämä pienet hetket ovat tärkeitä, tehdä asioita mistä molemmat nauttii… Vaikka se olisi syömistä ja juomista.
Ihanaa Itsenäisyyspäivän iltaa laikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: