Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Yleinen | 14.7.2022

Maanantai vietettiin Suomenlinnassa, niin kuin jokaisena kesänä, syksynä ja talvena. Siellä meikäläiset ovat aina. Joka kerta myös sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, niin myös tällä kerralla. Mutta siitä kerronkin tuossa alempana enemmän. Meidän retken suunta on jokaisena kesänä yksi tietty ravintola ja se on Nikolai. Tänä vuonna kyseinen vierailu ei ollut ihan kiveen hakattu juttu, vaan saatiin jännittää onko Nikolaita enää tänä kesänä koko alkuvuoden.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Ennen kuin päästiin Suomenlinnaan asti, haluttiin mieheni kanssa käyttää Flying Cinema lippu, joka meillä on ollut käyttämättä siitä asti kun korona alkoi riehua ympäri maailman. Eli suunta oli tällä kertaa sinne ensimmäiseksi. Nautittiin virvokkeet kun odoteltiin pääsyä sisälle. Koska olimme nähneet jo Suomesta kertovan elokuvan, niin nyt valitsimme tietenkin Helsingistä kertovan pätkän. Täytyy sanoa, että tuo Helsinkiin liittyvä pätkä oli parempi kuin tuo toinen, molemmat toki valovuoden päässä verrattuna Lintsin samaisiin leffohin mutta tosiaan tuo Helsingistä kertova pätkä oli parempi.

Tämän jälkeen suuntasimme Suomenlinnalautalle ja suunnistimme kohti Helsingin parasta paikkaa, Suomenlinnaa. Yleensä meillä on jokin suunta ja suunnitelma, mutta ei tällä kerralla. Kunhan mennään syömään Nikolaihin ja se riittää. Tosin me kyllä kierreltiin vähän joka puolella ennen sitä. Suomenlinna on jo niin tuttu ja on kiva vaan olla ja nauttia elämästä, ei kiire mihinkään, ei yhtään mihinkään. Turistit ovat saapuneet Suomenlinnaan ja heitä olikin jälleen paljon. Varsinkin ruotsinkielisiä pyöri ympärillä isot määrät.

Suomenlinnassa on tosiaan ravintola Nikolai Kustaanmiekalla, josta saa oikeasti Helsingin herkullisemmat pitsat. Jos et usko minua, niin mene kokeilemaan itse. Minä en ole mikään pitsan ystävä ja lähes aina kun mennään pitsalle joudun pettymään. Jos on pitsa mikä ei maistu yhtään millekään tai sitten se ei ole hyvää muuten vain. Myös paikka, jossa Nikolai on, on mieletön. Siinä on ihana istua ja syödä. Toki lokit on riesana ja toivoisin, että aurinkovarjoja olisi enemmän kuin yksi. Suomenlinnassa kun ei niin vain pääse pakoon aurinkoa muualle kuin muuriin, mutta ei sielläkään voi koko ajan olla.

Muistohetki Isin sukalle rantaviivalla

Tänä vuonna ei muistettu ottaa uikkareita mukaan, joten uimaan ei päästy, tosin meren pintakin oli niin korkealla, ettei oikein uimarantaakaan ollut. Tämä myös kostautui meille, tottuneille Suomenlinnassa vierailijoille. Hetkeksi herpaantui mieli ja pelko, vaikka näkikin miten merenpinta oli noussut myös kallioilla. Ei muuta kuin tavarat vain siihen lähelle ja ei kun kuvaamaan. Symphony menee juuri Suomenlinnan ohi ja tietenkin olisi hyvä saada hyvä kuva tänne blogiin.

Miten sitten kävikään?

Aallot syöksyivät kovaa vauhtia kohti meitä ja imu nappasi meidän tavarat. Kaikki lähti imun mukana kohti merta. Härdelli pelasti minun farkkutakin, repun sekä isin repun. Minä pelastin meidän kengät, valitettavasti yksi sukka sekä veden varaan joutunut Härdellin puhelin menetettiin. Puhelin tosin saatiin kiinni, mutta se on menetetty. Se lähtee tosin huoltoon, kun minun viime syksynä tuhoutunut puhelimeni.

Mitä opimme tästä?

Kuuntele itseäsi, kun se sanoo: Älä vie tavaroita lähelle vesirajaa. Se minun sisäinen ääni huusi kovaa, että tavarat pitää jättää kauas, mutta enhän minä sitä nyt kuullut. Tämän vuoksi sitten pidettiin muistohetki menetetyille asioille rannalla ja jatkoimme reissua märkinä kohti laituria, matkalla nappasimme jäätelöt kioskista ja lokki repi minua hiuksista, kun koitin taistella tieni pois kioskista. Suojelin jäätelöäni ja sain iskun päähäni. Päästiin lopulta kotiin ehjin nahoin, eikä tuotu punkkejakaan meille kylään, tai emme ole niitä löytäneet. Jälleen reissu, jota voimme muistella.

Aikaisemmat vierailut Suomenlinnassa:

Niin kuin huomaatte, me voisimme jo asua Suomenlinnassa. Alue on hyvä vierailu kohde vuoden jokaisena aikana. Tokikaan Kustaanmiekalle ei oikein pääse lumisena päivänä, eikä alueella ole juuri paikkoja auki, mutta siitä huolimatta aivan ihana paikka vierailla vaikka joka päivä.

Rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Pikavisiitti Turussa

Yleinen | 7.7.2022

6 Likes

Pikavisiitti on aina vähän raskas juttu. Toki olin Turussa kaksi yötä, mutta siinä ajassa en ehtinyt muuta kuin moikata tenaviani ja äitiäni, sitten olikin lähdettävä kotiin. Oli oikein mukavaa nähdä vanhimmat lapset ja olla ihan kolmistaan, vuosien jälkeen ihan vain me kolme. Mehän olemme vetäneet yhtä köyttä monta vuotta ennen kuin menin tuosta noin vain naimisiin ja elämä mullistui kokonaan.

Pikavisiitti Turussa

Lähdin Turkuun ihan siitä syystä, että olin virkannut tytölle pyynnöstä topin, joka olikin sen verran iso, että lähdin pienentämään sen. Ennen toppihommia nähtiin Vaakahuoneen Paviljongissa, joka on meidän lemppari ravintola Turussa. Aikanaan kun asuimme alajuoksulla, samoissa kohdin missä Vaakahuonekin, niin siellä tuli istuskeltua kesäisin paljonkin. Paikka oli meidän vieressä ja elävä musiikki kantautui joka ilta meille asti. Se oli mahtavaa.

Ruokailun jälkeen lähdettiin tytölle miettimään miten toppi korjataan ja aloin tehdä sitä hommaa siinä. Oli kiva istua ja jutella ”aikuisten” juttuja ja siemailla viiniä. Alkuillasta siirryin kaupan kautta pojalleni yöksi, jossa vietin molemmat yöt. Tarkoitus oli seuraavana päivänä käydä moikkaamassa äitiäni porukalla ja syödä siellä päivällinen. Oli ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa.

Juon edelleen alkoholittomia juomia, koska pelkään saavani taas kohtauksia. Mansikkainen mocktail oli muuten hyvää.

Kun lapset asuu kaukana ja nähdään harvoin

Ikävä on aina läsnä, kun lapset asuvat kaukana eikä niitä näe samalla tavoin kuin silloin kun asuttiin samassa kaupungissa. Toki en näe myöskään äitiäni samalla tavoin kuin ennen. En kuitenkaan ole muuttamassa paikkakuntaa, sillä minulla on kaikki tarpeellinen täällä Helsingissä ja täällä on myös tilaa hengittää. Sitä ei ole Turussa. Olisi kyllä kiva nähdä näitä kolmea tärkeää ihmistä enemmänkin, mutta se ei vain ole mahdollista.

Oli kuitenkin ihanaa nyt nähdä ja tytön toppikin korjaantui hetkessä ja taitaa nyt olla sopivan toimiva hänelle. Toivottavasti ainakin. Kotona olikin mukava vastaanotto, kun tytöt piiritti meikäläisen, enkä meinannut päästä sisälle ovesta. Ei mennyt kauaa kun Söpö tajusi, että hänen pitäisi kiukutella minulle kun olin niin kauan poissa ja nyt sitten tyttö kiukuttelee. Menee mieheni perässä örähtelee meikäläiselle kun koitan silitellä. Hetki vielä menee ennen kuin pimu heltii, viimeistään silloin kun nappaan sen mun syliin ja piiloudun hänen kanssaan kahden jonnekin.

Tämmöinen kummallinen pikareissu tuli tehtyä ja nyt on kiva olla kotona taas. Mitäpä se ei äiti ei tekisi lastensa eteen?

Kantojuhta auttoi äidin junaan

Oli pakko ostaa uutena lämpimämpi asu, kun Turussa oli hiukkasen viileää tiistaina.

Toi äidiltä kotiin kaikkea kivaa, kuten nämä julisteet.

Kun introvertti matkustaa

En tiedä mitään niin kamalaa kuin täyteen ahdettu juna, jossa ei ole minkäänlaista tilaa liikkua. Ahdistavaa ja voimia vievää. Menomatkalla Turkuun juna oli aivan täynnä, ei sitä asiaa mies huomioinut ollenkaan kun varasi minulle liput, että se voi olla minulle järkytys, tosin ei osannut aavistaa, että juna tosiaan on aivan täynnä. Koko vaunussa ei ollut tyhjää tilaa, jokainen sentti oli varattu. Ihmiset pyöri ja hyöri ja lapsilla oli suuria hankaluuksia pysyä rauhassa. Räpätin miehelleni, että olen valmiiksi sitten aivan poikki kun pääsen Turkuun.

Paluumatkalla mies sitten huomioi sen, että juna voi olla täynnä ja sainkin sitten paremman paikan junan yläkerrasta, sain uppoutua virkkuuhommiini ja katsella sarjaa. Yläkerrassa oli väljää, ei juuri porukkaa. Joten paluu oli paljon helpompaa tällaiselle ihmisvihaajalle mikä olen. Toki takana istui vanhempi mies, joka ryysti pitkin matkaa, mutta onneksi en kuullut sitä kuin loppumatkasta vasta. Pikavisiitti voi olla mukavakin, kun sen tekee mukavaksi ja mahtavaa on se, että junassa on vaihtoehtoja hyteistä yksittäisiin penkkeihin.

Rakkaudella -Melissa