Pyhäjärven rannalla vieteään miheni suvun joka kesäinen sukukokous, syödään ulkona hyvää ruokaa ja nautitaan elämästä yhdessä. Maaseudun rauhaan on hyvä mennä, heittää stressi nurkkaan ja vain antaa luontoäidin hoitaa sielun muhkurat. Antaa järven laineiden huuhtoa pahaolo ja stressi syvyksiinsä, antaa loiskeiden pestä kyyneleet silmistä, hoitaa ja hoivata. Vesi on parantava voima. Vaikkei sitä voimaa aina tiedä tarvitsevansa.

Härdelli nautti sielunsa kyllyydestä. sai noukkia metsämansikoita ja laittaa ne heinän nokkaan ja siitä suuhun, sai juosta ulkona koko päivän, uimaankin sai hypätä jos halusi, sai heittäytyä luonnonlapseksi kokonaan, sielun ja ruumiin kanssa. Maaseudun rauhaan pitää jokaisen mennä kerran kesän aikana, vaikka vain näin päivän vain. Ei autojen ääniä, vain linnun laulua ja sirkkojen siritystä. Puiden havinaa ja tuulen kuisketta. Hengitä syvään sisään ja ulos ja anna puhtaan ilman hoitaa sinut kunnolla.

Vaikka järvi ei hoida sieluani samoin kuin meren voima, tuoksu ei ole sama, eikä järvellä on samaa ääntä kuin merellä, niin paremman puutteessa myös järvelle on hyvä puhua ja antaa sen hivellä sinua, näyttää suuntaa. Myös järvi osaa helliä hiljaa.

Matkalla pysähdyimme kauppaan, jokainen sukulainen osallistuu ruokapöydän antimien tuomiseen, myös me ja siksi oli pakko pysähtyä käymään kaupassa, mies meni kauppaan Härdellin kanssa ja minä pongasin kirpputorin ja tietenkin oli pakko käydä siellä.

Nappasin mukaani vain yhden vaatteen, käsin ommellun paidan. Aivan ihana paita ja se oli pakko laittaa myös päälle kun sottasin paidan, joka minulla oli päälläni. Oli minulla vaihtovaatteet mukana mutten halunnut niitä laittaa, vaan pakkohan minun oli esitellä upea löytöni heti.

Vatsat on täynnä ja ilta alkaa koputtamaan olkaa, on aika hypätä autoon ja lähteä kotiin Helsinkiin. Pojalle jää ihania lapsuuden muistoja omista sukulaisista, saa leikkiä muiden lasten kanssa ja kokea millaista on nukkua autossa koko kotimatkan.

Kun alkaa seinät kaatua niskaan ja sade vaan päättää jatkaa kasvienhoitoa, on parasta pakata tenavat junaan ja lähteä viettämään mukavaa museopäivää. Tosin, sade päätti juuri siksi hetkeksi lakata, kun lähdimme ovesta ulos ja sade jatkui kun pääsimme takaisin kotiin. Mutta museopäivä oli oikein piristävä ruiske meille kaikille.

Niin kuin moni tietää, meillä on tapana etsiä kaikki ilmaiset museot ja ilmaiset tapahtumat mitä lähialueilla on. Kaikkeen emme millään pääse, mutta edes joihinkin. Helsingin kaupunginmuseo on yksi tällainen ja koska Härdelli on jo iso poika, on viimeiset hetket mennä lastenmuseoon leikkimään. Tosin eipä ne leikit juuri innostaneet enää. Mutta QR -koodipeli kiinnosti ja sitä pelasi koko miesväki innoissaan. Vaikka QR-koodit on mun juttu.

Helsingin kaupunginmuseolla on monta ilmaista kohdetta, jotka kannattaa käydä. Todella mielenkiintoisia kohteita. Toski ovat myös maksullisetkin, mutta jos tahtoo tosiaan kiertää ilmaisia kohteita, niin niitä löytyy kivasti. Kannattaa myös seurata muutoinkin museoiden tapahtumia, sillä museopäivänä on ilmaiset sisäänpääsyt moniin museoihin.

Tällainen museopäivä on parasta järjestää juuri silloin kun on huonot kelit ulkona, eikä mieli tee mennä ulos touhuamaan ja kavereista ei ole seuraksi. Eväät mukaan ja nauttimaan puuhasta ja touhusta. Toki moni muukin paikka on kiva, mutta vaihtelu virkistää. Leikin keskellä oppii vähän historiastakin ja se jos mikä on kivaa.

Onneksi porukka rauhouttui lopultaan aika hyvin ja meillä oli valtavan hauskaa museossa. Kunnon leikit ja puuhat saatiin tehtyä, tarinoita kerrottiin omasta lapsuudesta ja koulunkäynnistä. Härdelli kuunteli tarkkaan niin isoveljensä juttuja kuin meidän aikuistenkin. Oli ihanaa myös se, että meidän isompi poika lähti mukaan, koska ei ole koskaan ollut tuossa museossa.

Lopuksi kaarrettiin Haltialan kotieläintilalle katselemaan eläimiä ja saamaan jotakin pientä murua navan alle. Ei tarvinnut sitten ihan heti alkaa kokkailla kun pääsee kotiin. Vaan voi ihan rauhassa levätä ja sen jälkeen tehdä kunnollista sapuskaa. Näin harmit pestään pois.

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-