Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto
0
Arjen kiireet nielevät ajan ja luovuuden, mutta pienet hetket ja lämpimät sopat pelastavat päivän. Talvinen ääretön maisema, tulinen keitto ja rajallinen aika synnyttävät kysymyksen: miten pitää kiinni luovista unelmista, vaikka työelämä puskee päälle? Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto vastaa siihen, edes yhdellä aterialla ja yhdellä tarinalla kerrallaan.
Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto, kun aika on rajallinen mutta haaveet eivät
Jos olisi yksi asia, jonka haluaisin tämän talvikauden muistavan, se olisi rauhallinen kävely lumisessa maisemassa. Askelten alla nariseva lumi, hengityksen huurupylväs ja hiljainen maailma, jossa ajatukset saa kerrankin kulkea vapaasti. Kävely tuntuu melkein vastalauseelta arjen jatkuvalle kiireelle, kaikelle sille, mikä yrittää imaista meidät kalentereihin ja tehtävälistoihin.
kun harrastukset jäävät odottamaan ja odottavat kuuluvansa elämään
Bloggaaminen on vähän samanlainen laji. Ajatus siitä, että haluaisin tallentaa tarinan, kuvan, tunnelman tai yhden onnistumisen. Mutta kun päivän työt venyvät ja energia tuntuu haihtuvan ilmaan, teksti jää kirjoittamatta. En siksi että en haluaisi, vaan koska tuntuu, että kaikkien asioiden listalla blogin hetki tulee aina viimeiseksi.
Ja sitten on ompelu. Harrastus, joka odottaa nurkassa. Kankaat odottavat pesemistä ja leikkaamista, kaavat avaamista, kone hyrähtämistä. Kun vihdoin pääsen siihen käsiksi, muistan heti miksi se on niin palkitsevaa: siinä unohtuu kaikki muu. Mutta jokainen ompelija tietää, ettei mikään mene käden käänteessä. Saumat jäävät vinoon, neulat napsahtavat poikki, vetoketjut kiukuttelevat. Se on osa viehätystä, mutta myös syy, miksi työpäivän jälkeen joskus vain huokaisen ja jätän projektin odottamaan hetkeä, jolloin jaksan olla kärsivällinen.
Silti haaveita on enemmän kuin aikaa. Haluaisin kirjoittaa blogiin useammin (Nyt olenkin kirjoittanut lähes joka päivä). Onneksi olen kirjoittanut loman aikana monta postausta valmiiksi, niin on ollut helppo siirtää kirjoitukset vain blogiin ja lisätä kuvat.
Haluaisin ommella enemmän. Haluaisin dokumentoida, jakaa, tehdä, kokeilla. Mutta ehkä elämässä ei ole kyse siitä, että ehtii kaiken. Ehkä kyse on siitä, että ehtii edes jotain ja nauttii siitä hetkestä, kun se tapahtuu.
Tänään se hetki oli talvikävely ja keitto. Paluu sisälle posket punaisina, sormissa pakkasen nipistys ja keittiössä tuoksu, joka lämmittää jo ennen ensimmäistä lusikallista. Harva asia on yhtä lohduttavaa kuin kotitekoinen tomaattikeitto. Ja koska resepti syntyi hetken mielijohteesta ja jääkaapin tarjonnasta, kirjaan sen muistiin tänne. Ehkä seuraavalla kerralla teen sen toisin. Ehkä sinä teet sen paremmin. Siinä on tavallaan bloggaamisen ydin: keskeneräisten ideoiden jakaminen.
Tulinen tomaattikeitto, suurten tomaattien voimalla
Ainekset (karkeasti):
- n. 8 suurta, mehukasta tomaattia
- 1 iso sipuli
- 2 suurta valkosipulia
- tuore chili tai chilihiutaleita
- oliiviöljyä
- vettä + suolaa (liemikuution puuttuessa)
- mustapippuri, paprikajauhe, basilikaa/oreganoa
- ripaus sokeria hapokkuutta tasoittamaan
- loraus kermaa tai kookosmaitoa
Muistinvarainen valmistus:
- Paloittele tomaatit.
- Kuullota sipuli ja valkosipulit öljyssä.
- Lisää chili ja mausteet.
- Kaada tomaatit kattilaan, lisää vettä noin puoliväliin ja suolaa.
- Keitä rauhassa 30–40 min.
- Soseuta sileäksi.
- Mausta loppuun ja lisää kermaa mielialan mukaan.
- Nauti lämpimän leivän kanssa.
Ehkä tämä teksti muistuttaa sinuakin: täydellisiä hetkiä ei synny kalenteriin varaamalla, vaan tarttumalla tilaisuuteen silloin kun se osuu kohdalle. Jos tänään ehtii ulos ja keittää keiton, se on jo enemmän kuin tarpeeksi. Ja ehkä huomenna ehtii yhden sauman. Silloin blogi saa taas uuden tarinan.
Mukavaa keskiviikkoa!
Seuraa minua:
Kuvan fleeceasun oma postaus löytyy alta: