Sadun mittainen mekko
0
Pienistä langoista syntyi sadun mittainen mekko, mekko, joka ei seurannut mitään ohjetta, vaan virkkautui ihan vain fiiliksellä. Sadun mittainen mekko langanlopuista on matka luovuuteen, käsityön hiljaiseen taikaan ja värien runolliseen tanssiin.
Sadun mittainen mekko
Kun kerät puhuvat ja sormet kuuntelevat lopputuloksena on satu, joka kerrotaan koukulla.
Kaikki alkoi pienestä. Tai oikeastaan hyvin monesta pienestä, pienistä lankakeristä, joille ei ollut paikkaa eikä suunnitelmaa. Niitä oli kertynyt koreihin, rasioihin ja nyssyköihin, joista jokainen kuiskasi omaa säveltään: ”minä olin huivin reuna”, ”minä villasukasta jäänyt hännänpää”, ”minä kerän sisältä löytynyt yllätysväri”. Eräänä iltapäivänä, kun sade naputti ikkunaa ja teevesi höyrysi hellalla, päätin antaa niille äänille luvan soida. Nostin ne kaikki näkyville, silitin värejä katseellani ja annoin sormien valita ensimmäisen langan kuin sadun alun: ”Olipa kerran raidallinen rivi…”
Ei kaavaa, ei sääntöjä, vain virkkausvirta
Mekko alkoi syntyä kuin itsestään. Ei ollut ohjetta, ei laskelmia, vain virkkaus, joka seurasi sormien rytmiä ja värien tunnelmaa. Aloitin yläosasta, hartioilta alas. Kaksi suorakulmiota, jotka sulautuivat toisiinsa kuin tarinassa kohtalot. Pääntiestä tuli syvä ja vapaasti virtaava, kuin kesäyön tarina. Selkään solmin kapean nyörin, joka ei pitänyt kiinni, vaan kannatteli kevyesti. Vyötärö kapeni itsestään, kuin lankakerät olisivat kuiskineet: ”nyt on aika muotoilla”.
Raidat, jotka eivät kysyneet lupaa
Raidat syntyivät, kun yksi lanka loppui ja toinen alkoi, ei mitään suunniteltua, ei mitään tasapaksua. Jokainen väri sai tulla juuri sellaisena kuin oli. Välillä joku raita jäi kesken, ja seuraava jatkoi lauseen omalla murteellaan. Ja silti, kaikesta epätasaisuudesta huolimatta, kokonaisuudesta tuli harmoninen. Aivan kuin langat olisivat sittenkin ymmärtäneet toisiaan, sopineet hiljaa: ”Luodaan yhdessä mekko, joka ei toista mitään muuta.”
Nyöritystä, halkioita ja pieniä yllätyksiä
Lopuksi lisäsin eteen nyörityksen, ei siksi että olisi ollut pakko, vaan koska se kuului tarinaan. Pieni halkio helmaan sai samanlaisen käsittelyn, ja viimeiset kerrokset helman aalloiksi. Kaikki syntyi vain siitä, miltä tuntui hyvältä. Selkään solmin rusetin. Ei näyttävyyden vuoksi, vaan jotta mekolla olisi häntä. Satu ei ole mitään ilman kauniisti solmittua loppua.
Sadun mekko toimii arjessa
Tämä mekko ei ole vain koriste. Se hengittää kesän ilmaa, taipuu rannalle bikinin päälle, tai kevyesti puettuna kaupungille. Jokainen raita muistuttaa siitä, että ei tarvitse olla täydellinen ollakseen kaunis. Mekko istuu siksi, että se on muotoutunut tunteella, ei millimetrimitalla.
Miksi juuri tämä mekko on rakas? Koska se syntyi ilman pakkoa. Koska se antoi langoille uuden elämän. Koska jokainen sen silmukka on kuin päiväkirjan sivu. Ja ehkä tärkeimpänä: koska se todistaa, että kaunein käsityö syntyy usein, kun ei yritä tehdä kaunista, vaan vain tekee.
Virkattu mekko jämälangoista, uniikki ja ekologinen
Jos etsit inspiraatiota jämälankojen käyttöön, tämä virkattu maksimekko ilman ohjetta näyttää, miten kauniin kokonaisuuden voit loihtia vain fiilispohjalta. Virkkaus jämälangoista on täydellinen tapa yhdistää ekologisuus, väriterapia ja vapaus. Ei kaavoja, ei sääntöjä, vain sinä ja lankasi.
Sadun mittainen mekko langanlopuista on todiste siitä, että joskus paras suunnitelma on suunnittelemattomuus. Kun sormet saavat kulkea vapaasti, syntyy jotain, mitä ei voi toistaa, mutta jonka voi pukea päälleen ja elää todeksi.
Sadun mittainen mekko
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: