Marimekon vohvelikankaasta rakkaudella
0
Kun aloin ommella tytölleni hänen toivomiaan Marimekon vohvelikankaasta tehtyjä saunatekstiilejä, en tiennyt, kuinka paljon hiljaista lämpöä ja äidinrakkautta tämä projekti lopulta kantaisi sisällään. Marimekon vohvelikankaasta rakkaudella syntyi kokonainen, harkittu ja kaunis setti arjen käyttöön, sekä vielä toilette-pussukka leikkuujämistä, täysin ylimääräisenä yllätyksenä. Kaikki odottaa nyt rauhassa sitä hetkeä, kun annan ne hänelle.
Marimekon vohvelikankaasta rakkaudella
Unikko oli toive, Kivet oli saatavilla
Tytöllä oli vahva visio siitä, mitä hän halusi: Marimekon vohvelikangasta, rauhallisen vaaleissa sävyissä. Hänen ykköstoiveensa kuosiksi oli legendaarinen Unikko – klassikko, jolla on hänelle oma merkityksensä ja estetiikkansa. Mutta vohvelikankaan saatavuus on usein rajallista. Etsin Unikkoa pitkään, eri kaupoista ja varastoista, mutta sitä ei enää ollut missään oikeassa värissä tai kudonnassa.
Sen sijaan löytyi Kivet-kuosi valko–beigenä. Hillitty, kaunis, ajaton ja ennen kaikkea saatavilla. Valitsin sen, koska halusin luoda hänelle kokonaisuuden, joka olisi valmis ja käyttöä vaille. Tyttö ei ole vielä nähnyt kankaita eikä valmista settiä. Se tekee projektista entistä merkityksellisemmän: saan antaa sen hänelle omana kauniina hetkenään.
Saunatekstiilien harmoninen kokonaisuus
Kun valittu kangas oli käsissäni, suunnittelin ja ompelin kokonaisuuden, jonka toivoin palvelevan tytön arkea pitkään.
Settiin kuuluu:
- Isokokoinen ylälaudeliina
- Pienempi laudeliina
- Saunatyynyn päällinen
- käsipyyhkeitä
- kasvopyyhkeitä
Vohvelikankaan struktuuri ja Kivet-kuosin rytmi muodostivat yllättävän täydellisen yhdistelmän. Valmis kokonaisuus on rauhallinen, luonnollinen ja ylellisen tuntuinen, juuri sellainen, jonka pystyn kuvittelemaan hänen käyttöönsä. Nyt nämä kaikki odottavat siististi taiteltuina, pehmeinä ja valmiina annettaviksi.
Leikkuujämistä syntyi ylimääräinen yllätys
Kun saunatekstiilit olivat valmiit, pöydälle jäi vielä pieniä paloja vohvelikangasta. Tiesin heti, että halusin hyödyntää ne johonkin kauniiseen ja käytännölliseen. Niin syntyi ajatus pienestä lisätyöstä, sellaisesta, jota tyttö ei ole pyytänyt, mutta josta tiedän hänen pitävän. Kaivoin esiin Burda 2021 -erikoisnumeron, selasin kaavoja ja valitsin pussukan, joka on kevyt, käytännöllinen ja ajaton. Leikkasin palat ja ompelin ne huolella yhteen.
Lopputuloksena syntyi: toilette-pussukka leikkuujämistä, täydellinen pienille tavaroille, hiustarvikkeille tai matkalle. Se on pieni lisä, joka tuntuu sydämessä suurelta: “Ajattelin sinua vielä vähän enemmän.”
Käsityöt ovat tapa olla läsnä
Käsityö ei ole minulle koskaan vain saumojen yhdistämistä. Se on tapa antaa lämpöä, tapa olla mukana tytön arjessa silloinkin, kun emme näe päivittäin.
Jokainen ommel on hiljainen viesti: Olen tässä. Muistan sinut. Haluan antaa sinulle jotain, joka kestää.
Kun valmis setti odottaa kaapissa sitä hetkeä, jolloin annan sen tytölle, sen ympärillä on lempeä odotus, lämmin ja rauhallinen, ilman kiirettä ja ilman juhlia.
Ekologisuus ja täydellinen hyödyntäminen
On itselleni merkityksellistä, että mikään kangaspala ei mene hukkaan. Leikkuujämistä ommeltu pussukka toi projektiin ekologisen ulottuvuuden, mutta myös symbolisen: jokaisella palalla on paikkansa ja tarkoituksensa. Kokonaisuus tuntuu ehjältä, harkitulta ja sydämellä tehdyltä.
Annetaan silloin kun tuntuu oikealta
Valmiit saunatekstiilit ja pussukka odottavat nyt hetkeä, jolloin annan ne tytölle. Se ei ole sidottu juhlaan, päivään tai tilanteeseen. Voin ojentaa ne silloin, kun olemme yhdessä ja kun hetki tuntuu hyvältä. Ja kun hän avaa ne ensimmäistä kertaa, hän ei näe vain tekstiilejä – hän näkee valinnat, ajatuksen, työn, rakkauden ja ne hetket, joiden läpi olen niitä käsissäni kuljettanut. Marimekon vohvelikankaasta rakkaudella syntyi kokonaisuus, joka on valmis tulemaan osaksi hänen arkeaan.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vapautta Vaatteilla Arjen Keskelle
On olemassa hetkiä, jolloin katson vaatekaappiani ja huomaan nauravani ääneen: kuinka monta eri elämää mahtuu yhteen asuun? Tämä kokonaisuus: Vapautta Vaatteilla Arjen Keskelle syntyi ilman, että olin varsinaisesti menossa minnekään muualle kuin töihin. Mutta ehkä juuri siksi se toimii. Sillä kun keski-ikäisen pukeutumisesta puhutaan, on aika lopettaa anteeksipyytelevä varovaisuus. Tämä asu on osoitus siitä, että tyyli ei katoa iän myötä, se vain muuttuu rohkeammaksi, rennommaksi ja omannäköisemmäksi.
Vapautta Vaatteilla Arjen Keskelle
Sallitaanko pieni kapina? Koska jos jokin kuvaa tätä asua, niin juuri se: hiljainen, pehmeä mutta päättäväinen vastalause sille, miten keski-ikäisen “pitäisi” pukeutua. Ei beigejä pikkukoreja, ei näkymättömän turvallisia valintoja, ei minnekään katoamista. Vaan olemista, näkyvästi ja mukavasti.
UFFin housut: second hand ja täysi statement
Aloitetaan housuista, koska ne ovat tämän kokonaisuuden selkäranka. Ostettu UFFista, siis paikasta joka on monelle suomalaiselle yhtä aikaa sekä nostalginen että poliittinen valinta. Toiset näkevät UFFin pelkkänä kierrätysketjuna, toiset kolonialistisena historian jatkumona, ja sitten on meitä, jotka näkevät siellä mahdollisuuden: löytää vaatteita, jotka eivät näytä kenenkään muun kuin omilta.
Nämä housut ovat juuri sitä, leveälahkeiset, rennot, mutta ryhdikkäät. Niissä on asenne, vaikka ne eivät huuda sitä. Tämä on se keski-ikäisen supervoima: kun jalkoihin laittaa housut, joissa on tarpeeksi mukavuutta mutta riittävästi muotoa, koko keho suoristuu. En ole pukeutunut miellyttääkseni ketään. Olen pukeutunut, jotta liikun, hengitän ja teen töitä omassa rytmissäni.
Ross Dress for Less: amerikkalaista kulutuskulttuuria, mutta haluan sen silti
Paita taas on Ross Dress for Less -liikkeestä, tuosta amerikkalaisen shoppailun temppelistä, jossa kulutus on konsepti ja alennusprosentit osa hengitysilmaa. Ironista? Ehkä. Mutta keski-iässä oppii sen, ettei kaikkea tarvitse selittää. Välillä ostos on vain ostos ja paita on hyvä, lämmin, ryhdikäs ja tuntuu oikealta päällä.
Tässä on jotain kiehtovan ristiriitaista: housut kierrätettynä UFFista, paita taas liikkeestä, joka on kaikkea muuta kuin ekologisen minimalismin ytimessä. Mutta ehkä juuri tämä on totta: me emme elä täydellisiä, oppikirjamaisen moraalisia vaate-elämiä. Me teemme valintoja, jotka toimivat arjessa.
Fibre Mood -takki: itse tehty, itse omistettu, itse kannettu ylpeys
Takki on se osa, johon palaan uudestaan ja uudestaan. Olen tehnyt sen itse Fibre Mood no. 21 -kaavalla, ja kerrankin uskallan sanoa: se näyttää siltä kuin se olisi tehty minulle. Ei geneeristä ketjuliikemuotoa, ei brändien ohjaamaa siluettia, vaan omaa työtä, aikaa, virheitä, korjauksia ja onnistumisen hetkiä.
Keski-ikäisenä itse tekeminen ei ole enää askartelua. Se on vallankäyttöä. Se on oman tilan ottamista fashion-maailmassa, jossa kaiken pitäisi olla nopeaa ja kertakäyttöistä. Tässä takissa on painoa ei fyysisesti, vaan tunnetasolla. Se on minun. Minun käsialani, minun mukautukseni, minun valintani.
Ja kyllä: se näyttää helkkarin hyvältä. Se on lämmin, muhkea ja silti ryhdikäs. Se on täydellinen työpäivän takki, koska se sanoo: tulen paikalle omana itsenäni.
Dr. Martens -maiharit: periksiantamattomuuden symboli
Jalkoihin laitan Dr. Martensit – kengät, jotka eivät pyydä lupaa keneltäkään. Ne ovat vahvat, painavat, kestävät ja klassiset. Ne ovat myös osa sitä tarinaa, jossa keski-ikäinen ei suostu katoamaan tai pehmentämään itseään miellyttääkseen yhteiskunnan käsityksiä “aikuiseen naiseen sopivasta” jalkineesta. Nämä maiharit kantavat minut töihin, ulos, sisään, metsään, kokoukseen ja puheluihin, joissa ei ole aikaa selittää kenellekään, miksi kuljen mutaisia polkuja pitkin. Ne vain toimivat ja se riittää.
Näin pukeudun töihin, ilman esittämistä
Tämä kokonaisuus on työpäivän asu, mutta ennen kaikkea se on manifesti. Töihin pukeutumisen ei tarvitse olla virallista, kireää, siloteltua tai neutraalia. Varsinkaan silloin, kun työ on luovaa, liikkuvaa tai ihmisten kanssa toimimista. Kuvassa näkyvä asu on jotain paljon tärkeämpää: se on kestävyyttä, omaa historiaa, uudelleenkäyttöä ja tietoista valintaa.
Keski-iässä pukeutuminen muuttuu väistämättä jonkinlaiseksi keskusteluksi, itsensä kanssa, yhteiskunnan kanssa, ja sen ajatuksen kanssa, että pitäisi jotenkin pienentää itseään. Mutta miksi pitäisi? Miksi en saisi näyttää upealta samoissa vaatteissa, joilla kävelen metsäpolkua pitkin?
Tämä asu on minun tapani sanoa: en kutistu. En iän, normien tai odotusten edessä. Takki ommeltu itse rakkaudella. Housut löydetty vastuullisesti UFFista. Paita ostettu paikasta, jota en edes yritä puolustella. Ja kengät – Dr. Martens, ne nyt vain kuuluvat jalkaan. Tällä tavalla pukeudun töihin. Rohkeasti, rennosti ja täysin omannäköisesti.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: