Mun lempituunaukset kautta aikojen
6
Nyt kootaan mun lempituunaukset kautta aikojen yhteen nippuun tähän postaukseen. Syykin on aika päivän selvää, sillä asunnon laittaminen vain kestää ja kestää, johtuen meidän tavara määrästä. Tavaran läpikäymisessä menee aikaa ja aikaa ja aikaa. Meillä on vasta vessa sekä pesuhuone sellaisessa asuttavassa kunnossa. Eli matkaa on vielä paljon, mutta paikkoja mihin tavaraa laittaa vähenee koko ajan. Mutta mennään asiaan!
Mun lempituunaukset kautta aikojen
Niin kuin tiedätte, minun yksi rakkaimpia harrastuksia on tuunata vanhoista vaatteista uusia ja sitä yritän tehdä koko ajan, välillä hyvällä menestyksellä, useimmiten huonolla, sillä olen laiskistunut paljon siitä mitä olen ennen ommellut. Työ vaatii veronsa ja jotenkin kiinnostuskin on alkanut hiukan kadota. Mutta nyt kun olen käynyt läpi laatikoita ja kerännyt säkkejä töihin sekä kiertoon, on vastaan tullut paljon materiaalia, joista olen innostunut tekemään taas uutta. Näin päästään hienosti aikaan mistä kaikki on alkanut.
Otsikoista pääset hienosti jokaiseen postaukseen halutessasi katsomaan joko ohjeita tai katselemaan alkuperäisen postauksen kuvia.
Olkaa hyvät, mun lempituunaukset kautta aikojen:
Vanha poncho hameeksi
Ihan ensimmäisenä esittelen muutama vuosi sitten valmistuneen hameen, jonka tein vanhasta ponchosta. Homman toteutin ihan vain neulomalla ja virkkaamalla. Kaikki osat hyödynnettiin, mitään ei jäänyt jäljelle. Ruusukkeesta tein pannan myöskin mätsäämään hameeseen.
Lumppumaakarin ekstaasi
Lumppumaakarin ekstaasi on edelleen minulla sellainen tunnetila, jota etsin päivittäin. Mutta asiaan. Tässä tuunauksessa pääosassa on 80-90-luvun pitkä villakangastakki, jonka tuunasin enemmän itselleni sopivaksi. Tämä takki oli ja on edelleen ylpeyteni. Ihan jo fiiliksen vuoksi.
Huiveista liivi
Ah, tämä tuunaus on minun ihan lempparein. Niin helppo ja yksinkertainen toteuttaa ja lopputulos on näyttävä. Näin saa myös kaksi käytöstä poistettua leveää huivia aivan uuden ulkonäön ja käyttötarkoituksen. Huiveista saa siis aivan ihania liivejä, jotka sopii asuun kuin asuun. Ohjeet liiviin löytyy tästä linkistä.
Huivista hame
Minulta löytyy huiveja valtava määrä ja osasta sitten tulee välillä tuunattua jotakin aivan muuta, kun huiveja ei tule käytettyä huivina. Tämä hame oli mielenkiintoinen projekti ja opin aika paljon huivin luonteesta, mutta lemppari tuli ja onnistuin tekemään jotain aivan erilaista mitä ennen.
Swantsit, ihan parasta
Jos muistan oikein, niin vuonna 2013 käsityömaailma kohisi swatseista, itse en siihen kohinaan päässyt, en ollut edes innostunut siitä, mutta nyt vuosia myöhemmin pyöräytin parit swantsit kaappiini ja niitä on sitten pidetty ja paljon. Mitkä ne swatsit nyt on? Ne ovat villapaidasta tehdyt housut. Toinen postaus aiheesta löytyy tästä linkistä.
Kahden neuleen tango
Yksi rakkaimpia töitäni, joka meinasi jo heti kättelyssä mennä päin honkia, on tämä kahden neuleen paita. Löysin nimittäin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta kaksi erilaista neuletta, jotka yhdistin toisiinsa ja sain näin aivan ihanan ja romanttisen paidan meidän hääpäiväksi. Tämä paita on sellainen, jota varjelen suuresti.
Vanhasta neuleesta liivi
Rakastan liivejä, olivat ne sitten millaisia tahansa, mutta varsinkin slipoverit on mun juttu ja vanhoista neuleista saakin todella helposti tuunauttua liivin. Tähän liiviin halusin myös kirjoilla hiukan, että siitä tulisi enemmän vielä minun näköiseni vaate. Kirjonta onkin minulla harjoitteluleistalla ja toivottavasti sen taidon joskus paremmin opin.
Liian pieni paita
Joskus kaapista löytyy itsekseen kutistuneita paitoja, jotka on aika helposti tuunattavissa isommiksi ja näin kävi yhdelle paidalleni. Kaapin perältä huuteli minua aivan liian kittana paita, jonka päätin leikellä siivuiksi ja näihin siivuihin sitten lisäilin pitsiä ja sain näin aivan ihanan söpön neuleen, jota on tullut käytettyä enemmän mitä ennen.
Miehen rikkinäinen kauluspaita
Miehen kauluspaidoista olen tehnyt mekkoja, hameita, paitoja, vaikka ja mitä, mutta tämä paita on yksi ehdoton lempparini. Koska hiha oli rikki, niin paidan tuunaus oli vielä haasteellisempaa mitä yleensä ja en halunnut yhdistää tähän muita paitoja, joita yleensä teen. Lopputulos on ihana ja toimii tyyliini todella hyvin.
Tyllihame pitsiverhoista
Minulle pitsiverhot on yksi tärkeä materiaali, josta teen kaikenlaista mielenkiintoista ja tämä tyllihameen tyyppinen hame on yksi sellainen työ. Tämä on myös ensimmäisiä töitä, joista olen oikeasti innostunut todella paljon. Varjelen tätäkin hametta tarkkaan. Pitsiverhoista olen pääasiassa tehnyt hameita, joita tässäkin blogissa on esillä monen monta.
Vanhoista farkuista hame
Farkku on lempimateriaalini, vaikka olenkin työstänyt sitä aika laihasti lähivuosina. olen tehnyt vanhoista farkuista sistustujuttuja, koristejuttuja, leluja, hameita, mekkoja, takkeja, pelejä. Farkusta voi siis tehdä mitä tahansa ikinä keksiikään. Ehkä pitää tehdä farkusta oma koostepostaus joskus. Mutta tämä hame on yksi suosikkejani farkkutuunauksessa ja en ole yksin suosikkini kanssa. On monen lukijankin lemppari.
Kaksi erilaista paitaa
Tämä vaate on täysin minun tyyliseni joka tavalla. Mieheni pieneksi jäänyt paita ja minun laatikkomallinen tylsä neule yhdistyi suloiseksi minimekoksi tai tunikaksi. Kumpi ikinä kenellekin sopii parhaiten. Tätä onkin käytetty monin tavoin ja nyt se on kaapissa sellaisessa kohdassa, että minun on helppo se ottaa esiin.
Ruma joulupaitamekko
Loppuun laitankin esille mekon, joka on minulle se kaikkein upein luomus ikinä, nimittäin minun ruma joulupaitamekkoni. Tämä mekko on joka vuosi minulla esillä töissä, kun meillä on jouluaskartelu ilta kaikille kerholaisten perheille. Tätä ihaillaan kovasti ja ehkä tänä vuonna se on päälläni.
Mun lempituunaukset
Tässä oli tämä postaus. Valtava määrä lemppareita ja paljon jäi kuulkaa vielä postauksen ulkopuolelle. Oli pakko vähän rajata mitä tänne laittaa, vaikka tuunaus hommat ovat alkaneet 2007, niin se suurin innostus alkoi vasta 2013, jolloin tein lähes kaiken tuunaamalla ja lopetin uusien vaatteiden ostamisen kokonaan. Nykyään ostan kyllä uutta, mutta vain ja ainoastaan silloin kun en löydä käytettynä ja silloinkin tarkkaan harkittuna. Useasti siis lopulta en osta ollenkaan. Ainoat asiat, jotka ostan uutena on alushousut (jos en niitä ompele) sekä sukat ja sukkahousut.
Mun lempituunauksen kautta aikojen on nyt vihdoin teille esillä yhdessä nipussa ja toivottavasti tämä ei jää ainoaksi koosteeksi siitä hommasta. Olen nimittäin saanut taas valmiiksi kaikenlaista ihanaa, joka pitäisi vain nyt laittaa teille esille mahdollisimman pian. Tästä saan minäkin jo ideoita seuraaviin juttuihin ja ehkä tekin löydätte omia lemppareitanne tästä postauksesta, joita voisi lähteä kokeilemaan.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Isä jota ei koskaan ollut
Minulla oli isä, jota ei koskaan ollut. Jokaisella on isä, ihan jokaisella. Suhteet vanhempiin on aina monimutkaiset, mutta joskus on parempi olla ilman sitä toista puolta kuin elää tuon toisen puolen katkeruudessa. Olenko minä katkera kun en omaa isääni koskaan tuntenut? En, ei ole tarvetta, sillä minulla on ollut suojattu ja hyvä elämä vaikkei kaikki sujunutkaan ohjekirjan mukaan.
Isä jota ei koskaan ollut
En siis ole ollut yhteydessä isääni aikuisiällä kuin kerran, sekin vuonna 2013 juuri vuoden vaihteessa. Kävin silloin kahvilla hänen luonaan keskimmäisen lapseni kanssa. Silloin hän totesi, ettei hänestä ole isäksi eikä isoisäksi, mutta jos voisin lasten kuvat lähettää. Näin tein ja jatkoin elämääni niin kuin ennenkin. Ei ollut katkeruutta, ei suuria tunteita, vain tieto siitä, että minulla on isä ja se siitä. Unohdin jopa sen missä hän asuu. Se kyllä vähän kuulkaas hävettää näin jälkikäteen.
Tässä muuton tiimellyksessä syyskuun lopussa sain puhelun poliisilta, isäni on löytynyt kuolleena asunnostaan. Puhelu kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen olin aivan äimänä, että anteeksi mitä kaikkea minun pitää tehdä? Sain poliisilta sähköpostia, jossa oli ohjeet miten toimia. Tunsinko surua? En. Otin yhteyttä isäni naisystävään ja sain lopulta häneltä myös asuntoon avaimet. Tämän jälkeen pääsin hoitamaan isäni asioita.
Sisällä kuohui ja ajattelin vain, että mitä saan tuntea. Joka kerta kun soitin isäni asioissa johonkin, niin jokainen otti osaa suruun, mutta minä en tuntenut surua, en tunne edelleenkään. En tunne myöskään vihaa tai katkeruutta. Mutta saanko tuntea ärsyyntymistä siitä, että joudun hoitamaan täysin tuntemattoman ihmisen kuolinpesää? Se minulla on ollut päällimmäisenä. Ärsyyntyminen siitä, että joudun tekemään ylimääräistä hommaa. Onneksi siitäkin pääsee yli ja se tapahtui lopulta sitten siunastilaisuudessa.
Tunnevyöry oli suuri
Niin kuin aikaisemmin sanoin, minulla ei ole katkeruutta siitä, ettei hän ollut elämässäni. Olen onnellinen siitä, ettei hän ollut. Mutta silti tunnevyöry oli valtava. Ei kuitenkaan sen vuoksi, etten häntä tuntenut, vaan siksi, että joudun hoitamaan sellaisen kuolinpesän asioita, jota en tunne ollenkaan. Samaan aikaan tyhjennän omaa asuntoani, järjestän muuttoa uuteen kotiin ja koitan myös selvittää isäni kuolinpesää. Onneksi ei tarvinnut tyhjentää ja siivota hänen asuntoa, vaan sen hoiti muu taho. Kävin hakemassa vain tärkeät paperit pois sieltä. Onneksi sain apua tähän ruljanssiin, aika ja hermo ei olisi siihen riittänyt meikäläisellä.
Nyt on muutto tehty, siunaustilaisuus on hoidettu, sielläkään ei ollut muita paikalla kuin minä, molemmat pojat ja vanhimman avovaimo. Yksikään muu kutsuttu ei tullut. Ei sukulaiset, ei ystävät, ei naisystävä. Kun ihminen kuolee, on turha enää kantaa kaunaa sellaista ihmistä kohtaan, se syö sielua ja vie liikaa energiaa. Minulle tuli hiukan surullinen olo siitä, ettei kukaan muu tullut. Ymmärrän toki, sillä en ollut minäkään menossa, mutta pojat halusivat käydä sanomassa heipat ihmiselle, jota eivät koskaan voineet tuntea.
P.S. Jokaisen kannattaa järjestää tärkeät paperinsa niin, että omaisten on helppo kaikki löytää kun sen hetki koittaa. Varsinkin jos eläkettä saa kahdesta maasta.
Ainut asia, jonka säästin isästäni. Meillä oli yhteinen rakkaus. Farkkutakit. Otin yhden takin itselleni.
Hyvästi isä!
Seuraa minua: