Kaapelitehtaan museot
6
Kaapelitehtaan museot on oiva paikka kuluttaa aikaansa viikonloppuna. Oli kyllä hyvin rento fiilis, kun hengailtiin siellä ja sen jälkeen pyrähdettiin Jätkäsaaren puolelle syömään. Ollaan viimeksi oltu Kaapelitehtaan museoissa vuonna 2018 ja olihan siellä kaikki muuttunut kun astuimme sisälle. Siis tosiaan ihan kaikki oli muuttunut.
Kaapelitehtaan museot
Sisäänpääsy oli 12€ mieheltäni, itse vinguttelin museokorttia. Hinta oli allennettu sillä yksi museo ei ollut auki, eli Suomen valokuvataiteen museo oli lauantaina kiinni, koska näyttelyä vasta rakennettiin, joten hilpaisimme suoraan kolmanteen kerrokseen Hotelli -ja ravintolamuseoon. Sielläkin oli näyttely totta kai muuttunut, eikä siellä mennyt niin pitkään aikaa kuin viime kerralla. Mielenkiintoinen näyttely siitä huolimatta ja kaikenlaista tuli luettua ajasta kun itse oli nuori. Tuttuja värejä ja tietenkin Rosso.
Mutta tosiaan näyttely oli aika pikkuinen ja oli kotona pakko katsoa millaisia kuvia tuli otettua silloin 2018 ja kuvia oli paljon ja enemmän kaikkea. En ihan saanut irti tästä näyttelystä sitä mitä sain silloin. Oli tuolla paljon samojakin juttuja, mutta monta asiaa puuttui mitä näkyi vanhoissa kuvissa. Kierros oli siis aika nopeasti tehty kolmannessa kerroksessa. Ja matka jatkuu alaspäin museoon, josta oli jäänyt parhaat muistot viime kerralla.
Seuraavana oli teatterimuseo, jossa ei kyllä ollut mitään nähtävää tällä kertaa. Tanssin historia oli mielenkiintoinen mutta eipä sitten muuta ollutkaan. Sinne parhaillaan rakennettiin näyttelyä, joten ymmärtäähän sen, että museo on minikokoinen. Mutta ei näyttelyt olleet sen 12€ arvoisia. Isoa tyhjää tilaa vain esillä.
Nautinnollinen päivällinen
Kun päästiin ulos museosta, niin minun ja mieheni vatsat kurni kunnolla. Ei muuta kuin googlella etsimään lähialueen ravintoloita ja päädyimme Hotelli Ax ravintolaan. Mies varasi pöydän ja ei muuta kuin suunta kohti Jätkäsaarta. Jostain syystä päädymme aina tänne. Hotelli Ax on mielenkiintoinen, erilainen ja ravintola myös persoonallinen. Istahdimme odottamaan pöytäämme ja tialsimme juomat. Mietimme, että tänne voisimme tulla viettämään vuoden päästä hääpäivää…Meillä kun on jo varattuna toinen hotelli ensi viikoksi.
Viihdyimme oikein hyvin ravintolassa ja kun pääsimme pöytään, niin aika nopeasti tiesimme mitä syömme. Ruoka oli oikein hyvää ja olikin pakko sanoa tarjoilijalle, että kana oli parempaa kuin Disneylandissa. Tätähän en muuten missään ole sanonut, että olin hyvin pettynyt Kalifornian ruokaan. Vain yksi ravintola tarjoili oikeasti hyvää sapuskaa. Siitä enemmän tässä postauksessa. Mutta suosittelen tutustumaan Ax ravintolaan ja uskon, että hotellikin on hieno.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Liian pikkuinen neuletakki
Mitä tehdä kun kaapista löytyy liian pikkuinen neuletakki? Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen laittaa se kiertoon, mutta jos takki onkin jostain kohtaa vähän rikki? Sitä ei voi laittaa kiertoon. Noh, jos poistotekstiilikeräykseen? Sinne se kuuluisi, mutta kun ei halua yhden takin takia lähteä autolla kuskailemaan…Mitäs nyt sitte?
Liian pikkuinen neuletakki
Voisiko tämä pikkuinen neuletakki toimia taideteoksen pohjana? Kokeillaanko? Nostetaan esille leikkuujätelaatikko ja aletaan kaivelemaan materiaalia, jota voisi käyttää tässä hommassa. Ja hyvinhän sitä löytyi. Löytyi kahta erilaista ruutukangasta. Toinen kankaan palanen ja toinen ruutupaita. Molemmista on jo tehty mekko, joten ei muuta kuin suunnittelemaan miten neuletakin muokkaisi ihan toiseksi. Sakset käteen ja leikkelemään neuleesta sivusaumat auki ja hihat irti. Sen jälkeen ruutukankaista sommittelemaan lisäosia.
Koska aina suurennan vaatteita kiiloilla, niin tietenkin tähänkin tuunaukseen oli kiilat laitettava. Takakappaleelle kiila sekä sivuille kiilat. Ne riittää, hihat pitää myös saada tilavemmiksi, joten hihat keskeltä kahtia ja ruutukangasta väliin reilusti. Näin saa puhvihihat neuletakkiin. Tämän jälkeen aletaan suunnitella koristeita. Ompelen kaistaleita toisiinsa ja toisen pään päärmään ja ompelen pitsiä ja koristenauhaa. Rypytyslanka ja kiinnitys neuletakin helmaan. Hihoihin kiinnitän ruutupaidan rannekkeet.
Menikö nyt vähän yli?
Ei mennyt! Voisin lisätä enemmänkin vielä kaikkea tähän jakkuun. Siksi tein siihen pitsistä ison rintaneulankin. Hirveästi ei kannata tähän yhdistää kaikkea, vaan hyvin perusjuttuja vain. Kuten nyt vaikka musta poolo, mustat leggarit sekä maiharit. Ne riittää. Muuten menee kyllä överiksi. Kun yksi osa asusta on jo överi, niin kaiken ei tarvitse olla. Itse toki voisin yhdistää tähän vaikka ja mitä, että menee ihan överiksi, mutta maltan mieleni. Haluan, että jakku näyttää enemmän teokselta.
Vaikka muokkaan vaatteita välillä hyvinkin pienesti ja annan niille lisäelämää pienillä muutoksilla, niin tämä on enemmän sitä omaa hommaa, että voin tehdä jotakin ihan erilaista. Aluksi oli ihan peruspaita ja sitten vaan puf ja se onkin kaikkea muuta kuin tavallinen paita. Tykkään katsoa millaisiin muotoihin vaate taipuu. Se on se kiinnostavin asia tässä hommassa.
Rentoa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: