Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Yleinen | 14.7.2022

Maanantai vietettiin Suomenlinnassa, niin kuin jokaisena kesänä, syksynä ja talvena. Siellä meikäläiset ovat aina. Joka kerta myös sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, niin myös tällä kerralla. Mutta siitä kerronkin tuossa alempana enemmän. Meidän retken suunta on jokaisena kesänä yksi tietty ravintola ja se on Nikolai. Tänä vuonna kyseinen vierailu ei ollut ihan kiveen hakattu juttu, vaan saatiin jännittää onko Nikolaita enää tänä kesänä koko alkuvuoden.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Ennen kuin päästiin Suomenlinnaan asti, haluttiin mieheni kanssa käyttää Flying Cinema lippu, joka meillä on ollut käyttämättä siitä asti kun korona alkoi riehua ympäri maailman. Eli suunta oli tällä kertaa sinne ensimmäiseksi. Nautittiin virvokkeet kun odoteltiin pääsyä sisälle. Koska olimme nähneet jo Suomesta kertovan elokuvan, niin nyt valitsimme tietenkin Helsingistä kertovan pätkän. Täytyy sanoa, että tuo Helsinkiin liittyvä pätkä oli parempi kuin tuo toinen, molemmat toki valovuoden päässä verrattuna Lintsin samaisiin leffohin mutta tosiaan tuo Helsingistä kertova pätkä oli parempi.

Tämän jälkeen suuntasimme Suomenlinnalautalle ja suunnistimme kohti Helsingin parasta paikkaa, Suomenlinnaa. Yleensä meillä on jokin suunta ja suunnitelma, mutta ei tällä kerralla. Kunhan mennään syömään Nikolaihin ja se riittää. Tosin me kyllä kierreltiin vähän joka puolella ennen sitä. Suomenlinna on jo niin tuttu ja on kiva vaan olla ja nauttia elämästä, ei kiire mihinkään, ei yhtään mihinkään. Turistit ovat saapuneet Suomenlinnaan ja heitä olikin jälleen paljon. Varsinkin ruotsinkielisiä pyöri ympärillä isot määrät.

Suomenlinnassa on tosiaan ravintola Nikolai Kustaanmiekalla, josta saa oikeasti Helsingin herkullisemmat pitsat. Jos et usko minua, niin mene kokeilemaan itse. Minä en ole mikään pitsan ystävä ja lähes aina kun mennään pitsalle joudun pettymään. Jos on pitsa mikä ei maistu yhtään millekään tai sitten se ei ole hyvää muuten vain. Myös paikka, jossa Nikolai on, on mieletön. Siinä on ihana istua ja syödä. Toki lokit on riesana ja toivoisin, että aurinkovarjoja olisi enemmän kuin yksi. Suomenlinnassa kun ei niin vain pääse pakoon aurinkoa muualle kuin muuriin, mutta ei sielläkään voi koko ajan olla.

Muistohetki Isin sukalle rantaviivalla

Tänä vuonna ei muistettu ottaa uikkareita mukaan, joten uimaan ei päästy, tosin meren pintakin oli niin korkealla, ettei oikein uimarantaakaan ollut. Tämä myös kostautui meille, tottuneille Suomenlinnassa vierailijoille. Hetkeksi herpaantui mieli ja pelko, vaikka näkikin miten merenpinta oli noussut myös kallioilla. Ei muuta kuin tavarat vain siihen lähelle ja ei kun kuvaamaan. Symphony menee juuri Suomenlinnan ohi ja tietenkin olisi hyvä saada hyvä kuva tänne blogiin.

Miten sitten kävikään?

Aallot syöksyivät kovaa vauhtia kohti meitä ja imu nappasi meidän tavarat. Kaikki lähti imun mukana kohti merta. Härdelli pelasti minun farkkutakin, repun sekä isin repun. Minä pelastin meidän kengät, valitettavasti yksi sukka sekä veden varaan joutunut Härdellin puhelin menetettiin. Puhelin tosin saatiin kiinni, mutta se on menetetty. Se lähtee tosin huoltoon, kun minun viime syksynä tuhoutunut puhelimeni.

Mitä opimme tästä?

Kuuntele itseäsi, kun se sanoo: Älä vie tavaroita lähelle vesirajaa. Se minun sisäinen ääni huusi kovaa, että tavarat pitää jättää kauas, mutta enhän minä sitä nyt kuullut. Tämän vuoksi sitten pidettiin muistohetki menetetyille asioille rannalla ja jatkoimme reissua märkinä kohti laituria, matkalla nappasimme jäätelöt kioskista ja lokki repi minua hiuksista, kun koitin taistella tieni pois kioskista. Suojelin jäätelöäni ja sain iskun päähäni. Päästiin lopulta kotiin ehjin nahoin, eikä tuotu punkkejakaan meille kylään, tai emme ole niitä löytäneet. Jälleen reissu, jota voimme muistella.

Aikaisemmat vierailut Suomenlinnassa:

Niin kuin huomaatte, me voisimme jo asua Suomenlinnassa. Alue on hyvä vierailu kohde vuoden jokaisena aikana. Tokikaan Kustaanmiekalle ei oikein pääse lumisena päivänä, eikä alueella ole juuri paikkoja auki, mutta siitä huolimatta aivan ihana paikka vierailla vaikka joka päivä.

Rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Kahden paidan kietoutuminen yhteen mekoksi

Yleinen | 13.7.2022

7 Likes

Kahden paidan kietoutuminen yhteen ei ollut ihan sanottu juttu. Näitä pikeepaitoja meikäläisellä on vinot pinot ja yhden söpön mekon olen näistä jo tehnytkin, joten nyt piti ajatella asioita vähän toiselta kantilta ja se kantti löytyi taskuista. Kotoinen hellemekko valmistui siis kahdesta pikeepaidasta ja sain vielä taskutkin aikaiseksi.

Kahden paidan kietoutuminen yhteen mekoksi

Näiden paitojen väri harmitti aika valtavasti, mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt värjäyshommiin. Ajattelin, että antaa olla, kyllä tätä mekkoa tulee käytettyä siitä huolimatta, vaikka sitten vain pihalla. Mekko on hyvin helppo tehdä, jos ei halua taskuja, niiden kanssa voikin aivot vähän nyrjähtää, mutta lopputulos on kiva. Taskut on tarpeelliset useasti.

Mutta jos taskuja ei halua, niin tekee mekon vaikka seuraavasti:

Tarvikkeet:

Kaksi t-paitaa (pikeetä)
Sakset ja ompelukone

Tee näin:

Leikkaa toisen paidan helma irti kainaloiden alapuolelta heti.
Purkaa tai leikkaa toisesta paidasta päärme.
Ompele helma kappale toisen paidan helmaan kiinni.
Näin sait mekon.

Näin helppo on siis tehdä kahdesta paidasta mekko, mutta jos haluaa jotakin muuta lisäksi, niin sitten tarvitaan hiukan taitoja. Taskut on helppo ujuttaa saumaan mutta jos haluaa muokata yläosaa ihan toiseksi alkuperäisestä, niin siihen voi käyttää myös kaavaa halutessaan. Mekkoja voi tehdä siis monenlaisia niin monta kuin on paitojakin. Minulta löytyy näitä paitoja vielä pari ja pitää miettiä mitä niistä tekisi. Myös paitojen yläosat pitäisi hyödyntää jotenkin, jos niitä jää jäljelle.

Onko tuunaus jutut pelkkää roskaa?

Olen muutamia kertoja saanut lukea tuunauksista sellaisia ajatuksia, että ne ovat roskaa ja ei ole ekologista hajottaa hienot vaatteet ja tehdä niistä roskaa. Mutta mitä sitten, jos tykkää käyttää sitä roskaa? Myös itse olen saanut näitä hämmästelyviestejä osakseni, että miksi rikon hienon vaatteen. Minä rikon sen ihan siitä syystä, että minulla on se vaate, mutta en käytä sitä sellaisenaan, vaan haluan sen oman tyylini mukaiseksi. Kuten nyt tämä mekko. En käytä näitä paitoja sellaisenaan missään, joten teen niistä jotain sellaista mitä sitten mielelläni käytän. Se on tärkeää.

Sen toisen roskan voitte käydä katsomassa tästä linkistä. Kannattaa katsoa tuo linkki, sillä nämä mekot ovat aivan erilaiset. En siis häpeile yhtään kulkea tuunatuissa vaatteissa. Enkä häpeile valmistaa niitä. Oli ne sitten roskaa tai ei. Kestäkööt he, joiden mukaan tuunaaminen on roskaamista. Minä kannan ylpeydellä roskani harteillani. Oman elämänsä taiteilijat yleensä tekee lumpuistaan mitä ikinä keksivät ja parasta on se, että niistä tulee sellaisia, joita jokainen tuunaaja haluaa itse käyttää.

Nautitaan ihanasta päivästä!