Hae
VillaNanna

No niin, mä oon taas täällä

No niin, mä oon taas täällä

No niin, ei minulla vieläkään ole mitään asiaa mutta halusin tulla kertomaan, että kotiuduimme juuri road tripiltä, sellaiselta lyhyeltä. Yksi isompi pettymys koettiin, opittiin paljon uutta, ja huomattiin se, että Söpöstä ei välttämättä reissukaveria meille tule. Sen verran otti reissun rankasti. Nyt molemmat tytöt on päässeet pesulle ja nukkua tuhisevat puhtaina omassa pesässä.

No niin, mä oon taas täällä

Meillä ei tämä kesä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä mieheni olkapää leikattiin nyt kesällä ja toipumiseen menee tietenkin oma aikansa. Mutta koska minua harmitti niin kovasti, niin päätettiin sitten muutamassa päivässä järjestää pieni rantalomaviikko meille. Tai oikeastaan sellainen vetinen road trip, tosiaan saatiin sitä vettä sitten niskaan, mutta ei ihan sillä tavoin miten ajateltiin. Täytettiin meidän pikkuruinen menopelimme ja lähdimme köröttelemään pitkin ykköstietä kohti Turkua. Kohteena oli JukuPark, jonne ei sitten tosiaan ollut asiaa, koska lämpötila heilui +14 ja vettä saatiin niskaan. Mutta koska olimme purkaneet auton ensimmäiseen yöpaikkaan, niin päätimme lähteä katsomaan mitä Nauvo on syönyt.

Poika ei ole ennen lautoilla ollut, joten se oli jännittävää, vaikka harmi oli suuri ettei JukuParkkiin päässyt. Otettiin homma kuitenkin seikkailuna ja opetteluna tulevaan, sillä seuraava suunnitelma onkin mennä saaristoa enemmänkin. On meinaan niin paljon nähtävää ja koettavaa sielläkin. Tällä kertaa mentiin vain Nauvoon asti ja palattiin samaa tietä kuin tultiinkin takaisin Turkuun, pistäydyttiin vain syömässä pojan tekemää pitsaa.

Taukopaikka Lahnajärvi

Nauvo

Vanha Rauma

Poroholman lomakeskus

Lyhyt mutta antoisa reissu

Turun jälkeen köröteltiin Raumalle, söpö mökki oltiin varattu yhdeksi yöksi Poroholman lomakeskuksesta. Samalla reissulla käytiin myös kiertämässä Rauman vanhaa kaupunkia. Lapsuuden muistoja minulle. Äitini kertoikin, että olen hänen ja isoäitini kanssa käyneet siellä ja kuulemma kiukuttelin matkan. Jotenkin tuntuu sille, että kiukuttelin pienempänä aina jossain reissulla. Tälläkin reissulla ilma ei ollut meidän puolella, eikä uimaan ollut asiaa, liian kylmä ja liian tuulista meidän makuun. Olikin vähän jo lannistunut fiilis, että tässäkö tää meidän rantaloma nyt sitten on.

Raumalta singahdettiin Porin Yyteriin ja tällä kertaa majottauduimme bungalowiin aika lähelle rantaa. Yyterin resort & Camping piti meistä oikein hyvää huolta kolme yötä. Yyterissä sitten ilma alkoikin olla meidän puolella ja saatiinkin nauttia rantaelämästä oikein kunnolla. Mitään rantahurjimuksia emme ole, joten onkin ihme, että oltiin niinkin paljon rannalla, mitä oltiin. Tällä reissulla käytiin myös Porissa piipahtamassa, sekä Reposaarella, joka on myöskin minun lapsuuden maisemaa. Reposaari ei ole kyllä mihinkään muuttunut, täytyy myöntää. Myös tytöt pääsivät nauttimaan dyyneistä, Yyterissä on upea koirine uimaranta myöskin.

Yyteri

No niin, mä oon taas täällä

Reposaaren kirkko

No niin, mä oon taas täällä No niin, mä oon taas täällä

Yyteri Resort & Camping

No niin, mä oon taas täällä No niin, mä oon taas täällä No niin, mä oon taas täällä

Haikeana jätimme lopulta hyvästit Yyterille (tänne tullaan vielä uudelleen ja pidemmäksi aikaa) ja nokan suuntana oli Tampere. Tosin vain läpiajo reissuna. Poika halusin piipahtaa UFFissa ja tekikin itselleen pari mahtavaa löytöä (tasarahapäivät kun on) ja hiukan käveltiin tyttöjen kanssa ennen kuin suuntasimme tiemme kohti Hämeenlinnaa. Suunnitelmissa oli kierrellä sielläkin, mutta kun pääsimme todella väsyneiden koirien kanssa vihdoin lähes +30 asteen lämpötilassa vihdoin maja paikkaamme Myllytaloon, jäimmekin sinne pihalle makoilemaan ja nauttimaan mansikoista.

Hämeenlinnasta sitten suoraan kotiin ilman pysähdyksiä ja koirat pesulle ja pesukone päälle. Jes, matka suoritettu. Kerron reissusta enemmän myöhemmin, kuvia on paljon ja kerrottavaakin on paljon, mutta nyt haluaa vain levätä. Ihana olla täällä taas!

Myllytalo, Hämeenlinna

No niin, mä oon taas täällä No niin, mä oon taas täällä

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Nyt ei lähde sanaakaan irti

Nyt ei lähde sanaakaan irti

Nyt ei lähde, ei vaikka miten puristaisi ajatuksia ulos. Päässä on tulppa. Inspiraatiovimman jälkeen tulee aina tiputuslasku ja sitten ihmettelen taas, että mitähän nyt sitten tekisi tai sanoisi tai… Tai noh, kaikenlaista olisi kyllä esiteltävää. Mutta tosiaan tuo tulppa nyt estää kirjoittelun. Tämmöinen tilanne on kyllä aika perseestä.

Nyt ei lähde sanaakaan irti

Ehkä tuo kelikin tuolla ikkunan takana aiheuttaa sen, että kaikki maailman asiat ärsyttää, eikä sitä ärsytystäkään saa millään saneltua mihinkään. Minua ärsyttää valtavasti myös se, että vaikka pään tilanne on rauhallinen ja kohtauksia ei enää tule, niin kohtaukseni ovat olleet niin rajuja, että nyt poden jäykkyyttä niskassa ja hartioissa.  Tähän ei taida olla tällä hetkellä muuta konstia kuin hieronta. Inhoan sitä hommaa todella paljon.

Tuo vesisade ja vilpoinen ilma ottaa päähän myöskin. Miksi oi miksi siellä pitää sataa kuin saavista kaatamalla? Loma menee vähän niin kuin ohi kun joutuu olemaan vain kotosalla. Toki tekemistä on tässä kotonakin kun ompelee, mutta mieluiten menisin pitkin pitäjää pää kolmantena jalkana. Meillä on niin lyhyt kesä, ettei tällaiselle ilmalle ole aikaa!

Onko tilanne nyt sellainen, ettei mitään valoa näy tunnelin päässä?

En minä oikeasti ole näin ärsyyntynyt näin pienistä asioista. On hyvä, että maa saa vettä ja meidän perunat ja kesäkurpitsat kasvaa kasvimaalla. Ja on hienoa, että minulle suodaan niitä ompelupäiviäkin, eikä kaikki materiaali jää pinoihin pitkin asuntoa. Ja blogitaukokin tekisi hyvää, niin se kirjoittamisen ilo tulee takaisin. Siksipä ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki lomailla myös bloginkin.

Blogi jää pikkuiselle lomalle

Lomailuun on monta syytä, yksi on tosiaan se, että en tiedä mitä kirjottaisin ja mistä. Haluaisin kirjoittaa välillä muustakin kuin käsitöistä ja kirpputoreista. Olen jättänyt niin vähälle nyt kaikenlaiset seikkailut mitä tehdään miehen ja lasten kanssa, tosin mies ei pyöräretkille tällä hetkellä kykene osallistumaan kätensä vuoksi. Mutta pian sekin saadaan pois kantositeestä. Sitä odotellessa.

Mutta koska pää kuhisee ja tulppa on tiiviisti kiinni päässäni, niin luova tauko on parasta lääkettä tähän soppaan. Tätä taukoa on kehitelty tässä jo pidemmän aikaa ja useasti siitä olen täällä myös mäkättänyt. Toivon kuitenkin, ettei postaus ollut niin negatiivinen, että muille iski negatiivinen ajatus päähän. Se ei ollut tarkoitus. Nähdään kuitenkin pian ja toivottavasti paremmissa merkeissä.

P.S. Instaa kyllä päivittelen, joten nähdään siellä!

Nyt ei lähde sanaakaan irti

Neule: UFF
Housut: Tyttären vanhat
Vyölaukku: Itse tehty
Sandaalit: Dr Martensit
Aurinkolasit: RayBan

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest