Kesäinen kävely ja herkkuhetki
0
Kesäinen kävely ja herkkuhetki, miten voisi tiivistää päivän, joka oli kuin pieni luku romaanista. Aurinko hyväili poskia, tuuli silitti helman liepeitä ja kaupungin ääretön lempeys kietoi meidät hellään syleilyynsä. Kun iltapäivä kääntyi illaksi, astelimme mieheni kanssa Ruotsalaisen teatterin terassille nauttimaan paitsi ruuasta, myös yhdessäolosta, siitä hienovaraisesta onnen säikeestä, joka kulkee mukana kuin kevyt tuulenvire.
Kesäinen kävely ja herkkuhetki
Tämä on se mekko, jolla on tarina, tämä mekko ei ollut vain vaate, se oli kertomus kierrätyksestä, käsityötaidosta ja menneiden aikojen eleganssista. Mekko on ommeltu Mekkotehdas 2 -kirjan Louna-kaavan mukaan, mutta sen kangas ei ole uusi. Löysin sen Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta, hiljaisesta aarteiden varastosta, jossa menneet kankaat odottavat uutta elämää.
Kankaan pehmeä, hiekan sävyinen kudos on kuin suoraan maaseudun kesäpäivästä, ja sen kevyt laskeutuvuus antaa jokaiselle liikkeelle oman arvokkaan rytminsä. Malli on empire-leikkauksinen, mikä antaa tilaa hengittää ja kulkea vapaasti, kuin pienen romaanin sankaritar, joka kävelee puutarhassa pohtien tulevaisuuden mahdollisuuksia. Helman runsas poimutus ja puffihihat tuovat siihen vanhan ajan romantiikkaa, aivan kuin Jane Austenin henkilö olisi astunut tähän päivään.
Virkatut aarteet
Lieri ja kassi ovat minun omien käsieni jälkeä, virkattuja huolellisesti ja rakkaudella, rivi riviltä, kuten hyvät tarinat syntyvät sanasta sanaan. Lieri on leveä ja suojaa täydellisesti auringolta, mutta sen musta reunus antaa sille pienen ripauksen nykyaikaista särmää. Kassi taas on luottokumppani, joka kantaa niin päivän tarpeet kuin pienet löydöt.
Näiden kahden asusteen yhdistelmä tekee kokonaisuudesta harmonisen ja ajattoman, mutta samalla selvästi minun näköisen. Käsityö ei ole vain tekemistä, se on tarinankerrontaa langan ja silmukoiden kautta.
Päivällinen Ruotsalaisen teatterin terassilla
Kävelimme pitkin Helsingin katuja, kunnes saavuimme Esplanadin puiston kulmalle, missä Ruotsalaisen teatterin terassi kutsui meitä luokseen. Kesäpäivän kiireetön tunnelma jatkui pöytämme ääressä, ja ensimmäinen huokaus karkasi huuliltani, kun näin annokset.
Minä valitsin Caesar-salaatin, joka oli saanut seurakseen meheviä grillattuja katkarapuja, rapeita krutonkeja ja juuri oikean määrän parmesaania, kuin kesä itse olisi päättänyt pukeutua salaatin muotoon. Mieheni puolestaan tilasi hampurilaisen, jonka kullankeltainen sämpylä ja rapsakat ranskalaiset olivat täydellinen vastapaino päivän lempeydelle. Alkuun nautimme vielä lämpimästä, ilmavasta leivästä, jonka päälle levitetty vaalea tahna suli suuhun kuin unelma.
Terassin ilmapiiri oli kuin suoraan vanhasta eurooppalaisesta kaupunkikuvasta, pöydät täynnä ihmisiä, hiljainen puheensorina ja lasien kilinä taustalla, kaukaa kantautuva musiikki sekoittuen kesäiseen ilmaan.
Kesäpäivän kävely
Illallisen jälkeen jatkoimme vielä pientä kävelyä veden äärelle. Jokainen askel kivetyksellä ja rantapolulla sai mekon helman liikkumaan kuin se olisi tanssinut tuulen kanssa. Leveä lieri varjosti kasvoni, mutta auringonvalo löysi tiensä olkapäille ja loi pienen kullanhohtoisen reunuksen iholle.
Tunsin oloni keveäksi, aivan kuin olisin saanut hetkeksi astua toiseen aikaan. Sellaiseen, jossa päivät kuluvat hitaasti, keskustelut ovat pitkiä ja merkityksellisiä, ja jokainen ateria nautitaan kaikessa rauhassa.
Minun kesäfilosofia
Minulle tämä päivä oli enemmän kuin vain illallinen ja kävely. Se oli muistutus siitä, että pienistä asioista syntyy suurimmat tarinat. Kierrätyskankaasta syntynyt mekko ei ole vain ympäristöystävällinen valinta, se on myös keskustelunavaus, uteliaisuuden herättäjä ja kantajansa persoonan jatke.
Samoin itse virkatut asusteet eivät ole pelkkä tapa täydentää asua, vaan ne ovat oman kädenjäljen ja ajan investointi, merkki siitä, että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, vaan kauneus voi syntyä omista käsistä.
Ruokailu taas muistutti, että makuelämykset ovat tärkeä osa arkea ja parisuhdetta. Ja kun ne yhdistetään rauhalliseen kävelyyn kaupungin kauniissa maisemissa, syntyy hetkiä, joihin voi palata mielessään vielä pitkään.
Pieni ripaus Austenia
Jos Jane Austen olisi saanut kuvata tätä päivää, hän olisi ehkä kirjoittanut näin: ”Missä lempeä tuuli suutelee kasvoja ja helmat tanssivat varjojen kanssa, siellä sydän tuntee kesän sykkivän jokaisessa hetkessä. Ja jos sattuu kulkemaan käsi kädessä sen kanssa, joka saa hymyn nousemaan huulille ilman sanoja, on päivä jo täydellinen.”
Minä lisäisin tähän vain: täydellinen päivä ei vaadi suuria suunnitelmia. Riittää, että on aikaa, rakas ihminen rinnalla, ja pieni ripaus romantiikkaa, niin mekossa, ruoassa kuin hetkessä itsessään.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
Sadun mittainen mekko
Pienistä langoista syntyi sadun mittainen mekko, mekko, joka ei seurannut mitään ohjetta, vaan virkkautui ihan vain fiiliksellä. Sadun mittainen mekko langanlopuista on matka luovuuteen, käsityön hiljaiseen taikaan ja värien runolliseen tanssiin.
Sadun mittainen mekko
Kun kerät puhuvat ja sormet kuuntelevat lopputuloksena on satu, joka kerrotaan koukulla.
Kaikki alkoi pienestä. Tai oikeastaan hyvin monesta pienestä, pienistä lankakeristä, joille ei ollut paikkaa eikä suunnitelmaa. Niitä oli kertynyt koreihin, rasioihin ja nyssyköihin, joista jokainen kuiskasi omaa säveltään: ”minä olin huivin reuna”, ”minä villasukasta jäänyt hännänpää”, ”minä kerän sisältä löytynyt yllätysväri”. Eräänä iltapäivänä, kun sade naputti ikkunaa ja teevesi höyrysi hellalla, päätin antaa niille äänille luvan soida. Nostin ne kaikki näkyville, silitin värejä katseellani ja annoin sormien valita ensimmäisen langan kuin sadun alun: ”Olipa kerran raidallinen rivi…”
Ei kaavaa, ei sääntöjä, vain virkkausvirta
Mekko alkoi syntyä kuin itsestään. Ei ollut ohjetta, ei laskelmia, vain virkkaus, joka seurasi sormien rytmiä ja värien tunnelmaa. Aloitin yläosasta, hartioilta alas. Kaksi suorakulmiota, jotka sulautuivat toisiinsa kuin tarinassa kohtalot. Pääntiestä tuli syvä ja vapaasti virtaava, kuin kesäyön tarina. Selkään solmin kapean nyörin, joka ei pitänyt kiinni, vaan kannatteli kevyesti. Vyötärö kapeni itsestään, kuin lankakerät olisivat kuiskineet: ”nyt on aika muotoilla”.
Raidat, jotka eivät kysyneet lupaa
Raidat syntyivät, kun yksi lanka loppui ja toinen alkoi, ei mitään suunniteltua, ei mitään tasapaksua. Jokainen väri sai tulla juuri sellaisena kuin oli. Välillä joku raita jäi kesken, ja seuraava jatkoi lauseen omalla murteellaan. Ja silti, kaikesta epätasaisuudesta huolimatta, kokonaisuudesta tuli harmoninen. Aivan kuin langat olisivat sittenkin ymmärtäneet toisiaan, sopineet hiljaa: ”Luodaan yhdessä mekko, joka ei toista mitään muuta.”
Nyöritystä, halkioita ja pieniä yllätyksiä
Lopuksi lisäsin eteen nyörityksen, ei siksi että olisi ollut pakko, vaan koska se kuului tarinaan. Pieni halkio helmaan sai samanlaisen käsittelyn, ja viimeiset kerrokset helman aalloiksi. Kaikki syntyi vain siitä, miltä tuntui hyvältä. Selkään solmin rusetin. Ei näyttävyyden vuoksi, vaan jotta mekolla olisi häntä. Satu ei ole mitään ilman kauniisti solmittua loppua.
Sadun mekko toimii arjessa
Tämä mekko ei ole vain koriste. Se hengittää kesän ilmaa, taipuu rannalle bikinin päälle, tai kevyesti puettuna kaupungille. Jokainen raita muistuttaa siitä, että ei tarvitse olla täydellinen ollakseen kaunis. Mekko istuu siksi, että se on muotoutunut tunteella, ei millimetrimitalla.
Miksi juuri tämä mekko on rakas? Koska se syntyi ilman pakkoa. Koska se antoi langoille uuden elämän. Koska jokainen sen silmukka on kuin päiväkirjan sivu. Ja ehkä tärkeimpänä: koska se todistaa, että kaunein käsityö syntyy usein, kun ei yritä tehdä kaunista, vaan vain tekee.
Virkattu mekko jämälangoista, uniikki ja ekologinen
Jos etsit inspiraatiota jämälankojen käyttöön, tämä virkattu maksimekko ilman ohjetta näyttää, miten kauniin kokonaisuuden voit loihtia vain fiilispohjalta. Virkkaus jämälangoista on täydellinen tapa yhdistää ekologisuus, väriterapia ja vapaus. Ei kaavoja, ei sääntöjä, vain sinä ja lankasi.
Sadun mittainen mekko langanlopuista on todiste siitä, että joskus paras suunnitelma on suunnittelemattomuus. Kun sormet saavat kulkea vapaasti, syntyy jotain, mitä ei voi toistaa, mutta jonka voi pukea päälleen ja elää todeksi.
Sadun mittainen mekko
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: