Ote vaatekaappipäiväkirjasta: Farkkutakki villakangas ja laukku
0
Ote vaatekaappipäiväkirjasta: Farkkutakki, villakangas ja laukku eivät ole vain asukokonaisuuden osia, vaan ne ovat tarina luomisesta, tuunauksesta ja siitä, kuinka vanhasta voi syntyä jotain uutta ja leiskuvaa. Tämä on kertomus takista, joka uudistui, paidasta, joka sai selkäänsä pliseeratun yllätyksen, ja laukusta, joka nousi tilkusta kuninkaaksi.
Ote vaatekaappipäiväkirjasta: Farkkutakki villakangas ja laukku
TAKKI, JOKA HUUSI UUDESTISYNTYMÄÄ
Kaiken alku oli 90-luvulla ompelemani farkkutakki. Se on nähnyt enemmän kuin yksi ihminen uskaltaisi myöntää, sateet, auringot, reissut ja vuodenajat. Mutta kuten kaikilla rakkailla vaatteilla, myös sillä oli heikot kohtansa. Ajan myötä huomasin, ettei se enää istunut niin kuin ennen, ja kaipasi raikkaan tuulahduksen.
Ratkaisu löytyi vanhasta, risasta nahkatakista. Sen sivupaloista leikkasin farkkutakkiin lisää tilaa, enemmän elämää, enemmän hengittävää liikettä. Myös vyöhön sujautin samat lisäpalat, koska miksi tyytyä vähään, kun voi tehdä enemmän? Hihat saivat muhkeat resorit, jotka eivät vain lämmitä, vaan tuovat kokonaisuuteen sen viimeisen villanannamaisen leiskahduksen.
- Lopputulos? DIY-farkkutakki, joka ei ole enää vain takki, vaan tarina. Se on villi, se on uusi, se on vanha, ja se on minun.
Paita, joka kaipasi yllätyksen
Entä sitten paita? Se, joka vielä eilen oli pelkkä arkinen musta vaatekappale. Minä en voi katsoa vaatteita ilman että mietin: Mitä jos? Mitä jos paidan selkään lisäisi jotain odottamatonta? Mitä jos se saisi henkäyksen jostain ihan muusta?
Niinpä otin vanhan pliseeratun villakangashameen, joka oli jäänyt käyttämättömäksi, mutta jonka kuvio ja rytmi sykki yhä voimaa. Leikkasin siitä palan, ompelin sen paidan selkään ja annoin paidalle uuden hahmon.
Nyt paita ei ole enää paita. Se on tuunattu unelma, joka elää ja hulmuaa kuin pieni taideteos selässäni. DIY-paidan muodonmuutos tuo jokaisella askeleella uuden draaman, ja mikä tärkeintä, se on täysin uniikki.
LAUKKU, JOKA SYNTYI TILKUSTA
Ja tietenkin: laukku. Ompelin sen yhdestä ainoasta tilkusta, joka ei jaksanut antaa periksi, vaikka moni olisi jo heittänyt sen pois. Karhea, lämmin pinta ja kaareva muoto tekevät siitä täydellisen seuralaisen syksyn poluille. Laukku on kuin ystävä, joka kantaa kaikki salaisuutesi ja näyttää vielä hyvältä siinä sivussa.
Tämä laukku ei ole vain laukku. Se on itse tehty laukku, DIY-ompelun huipentuma ja muistutus siitä, että mikään kangaspala ei ole liian pieni tullakseen suureksi.
minun maailma, yliampuvaa, leiskuvaa ja loputtoman luovaa
Kun puen tämän kokonaisuuden päälle, tiedän, ettei kyse ole vain vaatteista. Tämä on kuin oma taideteokseni, jonka kankaat, saumat ja yksityiskohdat kertovat tarinaa vuosikymmenten takaa tähän päivään. Jokainen leikkaus ja ommel on pieni voitto, pieni kapina kertakäyttökulttuuria vastaan.
Minun maailmassani takki voi syntyä kahdesti, paita voi muuttua satukirjaksi ja laukku voi nousta tilkusta kuninkaaksi.
Ja tiedän, että kun kävelen luonnon keskellä tämä kokonaisuus päällä, maailma katsoo hetken toisin. Ehkä joku näkee vain farkkutakin, paidan ja laukun. Mutta minä näen enemmän. Näen ajan, työn, intohimon ja sen villanannamaisen hullun uskalluksen, joka ei suostu vaikenemaan.
MIKSI TUUNATA VAATTEITA?
- Kestävä kehitys: jokainen uusi elämä pidentää kankaan tarinaa.
- Uniikki tyyli: kukaan muu ei kävele vastaan samanlaisessa.
- Luova prosessi: ompelu on tarinankerrontaa, jossa kankaat puhuvat ja kädet vastaavat.
- Zero waste muoti: mikään ei mene hukkaan, jokaisella palalla on mahdollisuus.
Kun seuraavan kerran mietit, että jokin vaate on tullut tiensä päähän, pysähdy hetkeksi. Katso sitä uudelleen. Ehkä siinä on enemmän tarinoita kuin uskotkaan. Ehkä se odottaa vain sinua ja sitä ompelukonetta, joka hyrisee hiljaa nurkassa.
Tämä kokonaisuus on minun tapani huutaa maailmalle: luo, tuunaa, uskalla! Älä koskaan anna vanhan jäädä varjoon, vaan tee siitä jotain uutta, jotain omaasi.
Farkkutakki, villakangashameen selkä ja tilkkulaukku, yhdessä ne muodostavat asun, joka ei ole vain vaate, vaan elämäntapa.
Ja se elämäntapa on minun.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri
Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri ei ole vain tarina ompelusta, vaan kertomus muodonmuutoksesta, luovuudesta ja salaperäisestä jäljestä, joka jäi kankaaseen kuin aikojen takaa. Rätti ja lumppu -projektin uusin asu näyttää, miten vanhasta pihan verhosta ja leikkuujätteestä syntyy tyylikäs kesälook ja kuinka jokainen kangaspala voi kätkeä sisäänsä arvoituksen, joka ei ehkä koskaan täysin ratkea.
Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri
Ompeluhuoneen lattialta löytyy usein enemmän tarinoita kuin ensimmäisellä silmäyksellä uskoisi. Kun tartuin tähän Rätti ja lumppu -projektin uuteen kokeiluun, en vielä tiennyt, että yhdestä aikoinaan pihan paviljongissa liehuneesta verhosta ja yhdestä pienehköstä kangastilkusta syntyisi kokonainen kesäasu. Mutta niin vain kävi ja vieläpä täydellisessä zero waste -hengessä.
Tämän päivän pääosassa on pitsimäinen valkoinen paita, joka on saanut uuden elämän vanhasta verhosta. Muistan vieläkin, kuinka ilta-aurinko siivilöityi sen pitsimäisen pinnan läpi ja loi pehmeän varjon hiekkakäytävälle. Verho kuitenkin menetti aikanaan tehtävänsä ja päätyi varastoon.
Kun myöhemmin aloitin Rätti ja lumppu -projektin, tuo verho nousi uudelleen esiin. Materiaali oli kevyttä, hengittävää ja täynnä kauniita kukkakuvioita täydellinen lähtökohta kesäpaidan kaavalle. Ja mikä parasta, kangasta oli juuri sen verran, että sain leikattua paidan ilman että sitä tarvitsi jatkaa tai yhdistellä useista paloista.
Lopputulos on yllättävän moderni: väljästi laskeutuva, lyhythihainen paita, joka näyttää melkein siltä kuin olisi suoraan jonkun design-merkin kesämallistosta.
- Kaava: SY – 10 matchande nyckelplagg -ompelukirja
Shortsit leikkuujätteestä
Zero waste -ompelussa jokainen tilkku on arvokas. Paidasta jäi jäljelle pieniä kangaspaloja, mutta ei niin suuria, että niistä olisi saanut mitään yksinään. Onneksi olin säästänyt valkoisen pellavakankaan tilkun, jonka yhdistin näihin pieniin jäännöksiin.
Kun ompelin palat yhteen, shortsien kaava hahmottui yllättävän helposti. Näin syntyi ilmavat, kevyet ja mukavat shortsit, jotka sopivat täydellisesti yhteen verhosta syntyneen paidan kanssa. Vaikka kangaspalat olivat erikokoisia ja -muotoisia, sain niistä koottua tasapainoisen kokonaisuuden. Lopputulos näyttää siltä kuin shortsit olisi suunniteltu alusta alkaen juuri tätä paitaa varten.
Zero waste -ajattelun voima
Tämä asu on minulle enemmän kuin vain paita ja shortsit. Se on muistutus siitä, kuinka paljon potentiaalia kätkeytyy materiaaleihin, joita moni pitäisi roskana. Vanha verho, leikkuujäte, satunnainen tilkku niistä voi rakentaa jotakin uutta, kaunista ja käyttökelpoista.
Rätti ja lumppu -projektin tarkoituksena on haastaa oma luovuus, mutta myös antaa esimerkki siitä, miten jokainen voi vähentää tekstiilijätettä. Zero waste -ompelu ei aina ole helppoa, mutta se on palkitsevaa. Kun asun saa valmiiksi, mukana on aina tarina, joka tekee siitä erityisen.
Asun stailaus
Tämä valkoinen kaksikko toimii parhaiten lämpiminä kesäpäivinä. Pitsin läpi kuultava valo tekee paidasta kevyen ja ilmavan, ja shortsien rento malli tuo mukavuutta. Asun voi yhdistää esimerkiksi:
- ruskeisiin nahkasandaaleihin ja olkilaukkuun boheemia tunnelmaa varten
- valkoisiin tennareihin ja denim-takkiin rennommaksi kaupunkilookiksi
- isoihin korvakoruihin ja huolettomaan nutturaan iltamenoon
Minimalistinen värimaailma antaa tilaa asusteille ja tekee tästä täydellisen pohjan monenlaiseen tyyliin.
VANHAN VERHOJEN SALAISUUS
Mutta kuten kunnon tarinassa, tähänkin asuun liittyy pieni mysteeri. Kun silitin valmista paitaa ja katsoin tarkemmin pitsikuviota, huomasin jotain erikoista. Kukkaornamenttien seassa näkyi outo koukeroinen kuvio, kuin käsin tehty kirjain. Ensin ajattelin sen olevan vain sattumaa, mutta mitä enemmän tutkin, sitä varmemmaksi tulin: verhoon oli kudottu jokin merkki.
Onko se vanhan valmistajan salainen tunnus? Vai piilotettu nimikirjain ehkä entisen omistajan, ehkä jonkun tuntemattoman käsityöläisen, joka vuosikymmeniä sitten valmisti tämän kankaan?
En saanut vastausta, enkä ehkä koskaan saakaan. Mutta se tekee tästä paidasta vielä kiehtovamman. Jokainen kerta, kun puen sen ylleni, muistan että tässä asussa kulkee mukanaan pieni ratkaisematon arvoitus. Agatha Christie olisi varmasti ollut tyytyväinen, sillä eikö parhaissa tarinoissa mysteeri jää aina osittain avoimeksi?
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: