Huomioliivi koiralle
4
Viikolla valmistui huomioliivi koiralle vanhasta lasten huomioliivistä. Yleensä en näihin koirien vaatteisiin hanki erikseen materiaalia mistään, vaan teen joko tilkuista tai vanhoista vaatteista näille tyttösille vaatteet. Kahdet ulkohousut vielä odottaa leikkuuta suojapuvuiksi, sen jälkeen Söpö saa muutaman lämpövaatteen.
Huomioliivi koiralle
Olen muutama vuosi sitten ostanut Ompele koiralle ( Tanja Nyholm ) kirjan ja se onkin ollut välillä kovassa käytössä kun on tarvinnut tehdä yhtä jos toista meidän tytöille. Nyt tein Söpölle huomioliivin lasten vanhasta liivistä. Nyt täytyisi löytää kaapeista toinen liivi, josta tehdä Nupulle omansa. Tai sitten muokkaan huomiohuivista Nupulle oman juttunsa. On hyvä, että tytöt näkyy pimeässä. Jämistä teen koirien talutushihnaan uudet keltaiset merkit muille ulkoiluttajille merkiksi, ettei meidän koiria saa lähestyä.
Miksi teen koiralleni vaatteita? Onko se eläinrääkkäystä?
Ei, vaatteet eivät ole eläinrääkkäystä, jotkin koirat nimittäin tarvitsevat vaatteita päälleen. Meillä Söpö palelee helposti, vaikka rotu onkin sellainen, että pitäisi selvitä kylmässä oikein hyvin. Nuppu taas ei tarvitse lämmintä, mutta jos on kylmä viima, on laitettava jotakin suojaa, sillä silloin Nuppukin jäätyy. Kurakeleillä meillä on kurapuku päällä koirilla, ettei turkki likaannu ja koska Nupulla on ihosairaus, sen iho on suojattava lialta, ettei iho tulehdu. Ja pimeällä on hyvä näkyä myös koiran.
Koirien tassut ovat herkät ja niin kuumuus kuin kylmyys saattaa vaurioittaa herkkiä anturoita. Siksi tarpeen vaatiessa, meillä laitetaan koirille myös kengät suojaamaan tassuja. Tämä tehdään vain talvella, sillä kuumalla kesäpäivänä koirat kannetaan asfaltin yli tai sitten ollaan koko ajan vain hiekkatiellä. Jokainen tekee sen mukaan mitä oma koira vaatii. Joskus koira on suojattava, joskus ei. Pitää tuntea oma koiransa.
Syksyn projekti
Syksyn projektina minulla on tehdä tytöille muutama uusi vaate, huomioliivit sekä kurapuvut meidän vanhoista ulkoiluhousuista. Koska housut ovat mustat, tarvitaan myös heijastimia asuun, vaikka päälle voidaan pukea myös heijastinliivi. Heijastimien tarpeen huomaa varsinkin täällä ”maalla”, kun monessa paikassa on aika pimeää, vaikka kaikki tiet on koitettu hyvin valaista, niin välillä ei kunnolla huomaa edes pyöräilijää tai kävelijää. Heijastin on siis erittäin halpa henkivakuutus!
Heijastimien tärkeydestä olemme jutelleet myös töissä nuorten kanssa, kun koko viime viikko olen jokaisen ryhmän kanssa tehnyt erilaisia heijastimia. He ovat sitä mieltä, että heijastin myös poistaa suurimman pelon kun kulkee pimeässä ja pitää ylittää autotie. Heijastin ei myöskään ole nolo, kun se voi olla millainen tahansa, vaikka heijastintakki tai lapaset, pipo…Vaihtoehtoja nykyään löytyy ja paljon.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Kuka vielä muistaa tämän neuleen?
Kuka vielä muistaa tämän neuleen? 2000-luvun alussa kaikilla oli tällainen, suuri kaulus, liukuvärjätyllä langalla tehty neule. Yksivärisiäkin toki oli myös, sitä ei pidä unohtaa. Oliko sinulla tällainen paita?
Kuka vielä muistaa tämän neuleen?
Viime syksynä löysin Fidasta tämän neuleen ja pakkohan se oli ottaa mukaan, ihan siitä syystä, ettei minulta löydy tällaista paitaa ollenkaan itseltäni, ei ainakaan tuon 2000 -luvun alun jälkeen. Ainut joka minulla oli, päätyi lankakeräksi, sillä se ei enää mahtunut päälleni millään tavoin. Näin se saa uuden elämän jonain muuna, kunhan joskus saan jotakin aikaan siitä.
Itse rakastan suuria poolokauluksia, oli ne sitten tiukempia tai tällaisia lötköpötköjä kuin tässä paidassa. Tämä paita onkin ollut aika kovassa käytössä nyt kun kelit ovat huonontuneet ja lämmintä on tarvittu päälle. Aina ensimmäisenä haluaa sukeltaa isoon lämpimään paitaan, kuin se olisi ihanan pehmeä peitto. Syksy kiitää kovaa vauhtia ja kohta meillä onkin ensilumi maassa, siihen ei kuulkaas enää pitkään mene.
Harvoin pukeudun mustavalkoiseen, mutta tämä paita oli niin hauska, koska joukossa on myös harmaata. Voitteko uskoa, että olen nuorena kulkenut vain mustissa, joskus oli valkoinen kauluspaita päällä myös, mutta lähes aina mustaa päällä. Nykyään en osaa koko mustassa oikein kulkea vaan aina pitää olla jotain ihanan värikästä. Tummat masentaa meikäläistä niin paljon.
Miten paljon minulla on lenkkareita ja tennareita?
Tällä hetkellä niitä on aika reilusti, johtuen paljon siitä, että keväällä perin aika ison määrän kaikenlaisia ihania tossuja pojaltani, joka alkoi kasvaa maata pitkin ja siro 36 jalka kasvoi hetkessä kokoon 39. Nyt se on hiukan tasaantunut kun kesän aikana jätkä viuhahti pituudesta minun ohi. Minun pikkuinen vauveli on nyt minua pidempi. Lyhin meistä on tyttäreni, joka on minua sentin lyhyempi. Taisto se oli tämäkin.
Minun lenkkareista ja tennaireista on ollut kyselyjä ja kerran olen kuvan laittanut Instaan. Mutta olen luvannut tehdä aiheesta ihan kunnon postauksenkin, kunhan kiinnostukseni herää aiheeseen. Mutta miksi halusin ottaa asian esille, liittyy siihen, että kuvissa jalassani on poikani vanhat lenkkarit, jotka on myös hankittu aikanaan Fidasta. Vaikka siis paljon keskityn itseeni ja omaan vaatekaappiini, niin kyllä se poikakin kaikkea kivaa saa päälleen. Ei tarvitse alasti pojan kulkea. Uskokaa pois.
Ihanaa alkanutta viikkoa!