Sunnuntai Töölössä
2
Sunnuntai Töölössä: nälkä, riita ja rakkaus, kaikki yhden aamupalan vuoksi. Miltä tuntuu, kun Töölön kahvilat ovat kiinni sunnuntaina, nälkä kurnii ja parisuhde räjähtää kadulle? Tämä postaus vie sinut aidon sunnuntaiaamun tunnelmaan, ilman filttereitä ja ainakin voi riidellä tyylillä
Sunnuntai Töölössä: nälkä, riita ja rakkaus,
Sunnuntaikävely Töölössä juhannuksena. Mielessä oli idyllinen aamu, sellainen, jossa kahvit höyryävät, ihmiset hymyilevät ja croissantit murenevat suupieliin. Tiedät kyllä sen fiiliksen. Päätimme mennä brunssille, nautiskellen. Sellaiselle pitkälle ja rauhalliselle, jossa juodaan monta kuppia kahvia ja syödään croissantteja kuin Pariisissa konsanaan.
Mutta todellisuus iski vastaan, nimittäin tyhjät kadut ja suljetut ovet. Töölö oli kuin aavemaa. Jokainen kahvila, jonka ohi kuljimme, oli kiinni. Nälkä kasvoi, hermot kiristyivät. Meillä molemmilla oli toiveita, ja ne kuolivat yksi kerrallaan suljettujen ovien äärellä. Me palasimme kotiin hiljaisuuden vallitessa, vatsat muristen ja suut mutrussa.
Sitten se tapahtui: riita. Sellainen pieni mutta kipinöivä, tiedätkö, se “ei me nyt mistään oikeasti tapella, mutta silti tekee mieli sanoa rumasti” -tyyppinen välienselvittely. Syy? Nälkä. Pettymys. Ja ehkä se, ettei elämä mene koskaan suunnitelmien mukaan.
Mutta tiedätkö mitä? Rakkaus ei katoa nälkään. Mies halusi hyvittää tilanteen ja teki meille täydelliset voileivät. Niissä oli juuri oikea määrä kaikkea, rakkautta, anteeksipyyntöä ja vähän majoneesia. Eikä elämä lopulta olekaan täydellisiä kahviloita ja somekuvia. Se on myös suljettuja ovia, pettymyksiä ja pieniä sovituksia keittiössä. Ehkä juuri siksi se on niin rakasta.
Mutta hei, jos kerran riidellään, tehdään se ainakin tyylikkäästi.
Päälläni oli Lindexin neulottu, luonnonvalkoinen puuvillaneule, täydellinen sekoitus boheemia ja käytännöllistä. Hame on itse tehty, ilman kaavaa, suoraan inspiraatiosta ja ompelukoneesta syntynyt, vähän kuin koko elämä. Kädessäni kannoin itse virkkaamaani pinkkiä laukkua, koska kuka sanoo, ettei juhannuksena voi olla näyttävä? Ja jalassa Adidaksen tennarit, koska askel kantaa paremmin, kun se on mukava.
Tässä asussa viileässä mutta aurinkoisessa säässä oli helppo tallustella pitkin katuja ja riidellä näyttävästi täysin turhasta. Mahdanko enää koskaan kehdata laittaa naamaani Töölön kaduille? Kyllä, oikein hyvin kehtaan, ei kukaan minua siellä enää muista ja jos muistaa voi nähdä seuraavan osan tarinasta. Tämä tarina kuitenkin päättyi siihen, että myöhemmin lähdimme kävelemään kauppaan sulassa sovussa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
OHJEET HAMEEN TEKOON:
Illallinen kahdelle Merimakasiinissa
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi. Herkullinen neljän ruokalajin illallinen Merimakasiinissa Helsingissä: lohta, parsakeittoa, turskaa ja valkosuklaablondie. Tunnelmallinen ilta kahdelle meren äärellä.
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi
Meillä on paikkoja, joihin palaamme yhä uudelleen ja Helsingin Merimakasiini on yksi niistä. Se meren tuoksu, vanhan satamamakasiinin tunnelma ja ikkunoista avautuva Hietalahden merinäköala… Se rauhoittaa, koskettaa ja vähän kutittaa vatsanpohjasta, etenkin kun tietää, mitä keittiöstä on tulossa.
Tällä kertaa päätimme hemmotella itseämme keittiömestari Markus Kornmayerin suunnittelemalla parsamenulla (55 €), joka vei meidät täydelliselle makumatkalle. Ravintola ei pettänyt taaskaan, eikä muuten myöskään mies, joka tarjoutui maksajaksi.
Lohi: viiden tähden avaus
- Aloitimme Jääkellarin lohella, lohikroketilla, savulohirilletellä ja kirjolohen mädillä, jonka kruunasi valkoinen parsa. Tässä annoksessa oli kaikkea: rousketta, pehmeyttä, suolaisen ja makean tasapainoa. Ja ehkä ripaus rakkautta, sillä en muista koska viimeksi olisin saanut näin hyvää lohikroketin kuorta, täydellisen rapea, ja sisällä savuisen täyteläinen täyte. Kyllä, nuolin haarukan varrenkin.
Parsakeitto: lempeä halaus lautasella
- Toisena saimme parsakeittoa käsin kuorituilla Jäämeren katkaravuilla. Ja tässä kohtaa silmät menivät melkein kiinni jo ensimmäisellä lusikallisella. Mieheni totesi: “Tässä on jotain niin lohdullista, että tekisi mieli pyytää peitto ja jäädä tänne.” En olisi pannut pahakseni.
- Keiton rakenne oli täydellinen: samettinen mutta ei raskas. Katkaravut toivat juuri sopivasti merisuolaisuutta. Kevät kulhossa, sanon minä.
Turska: yllättäjä lautasella
- Pääruokana tuli paistettua Ahvenanmaan turskaa, vihreää parsaa, perunaa ja Hollandaise-kastiketta. Tämä annos sai mieheni hiljaiseksi ja jos tunnet mieheni, tiedät miten harvinaista se on. (Tästä voisi tulla meidän uusi terapiamuoto.) Turska oli mehukasta ja täydellisesti paistettua. Hollandasekastike toimi niin hyvin, että olisin voinut pyytää sitä lasissa mukaan.
Suklaa: suloinen loppu
- Jälkiruokana saimme valkosuklaablondien, tummaa suklaata ja marjoja. Ja oi että! Blondie oli pinnalta kevyesti rapea, sisältä ihanan tahmainen. Marjat tasapainottivat makeuden ja tumma suklaa toi annokseen syvyyttä. Täydellinen päätös illalle ja kyllä, söin myös mieheni annoksesta. Rakkaudella tietenkin.
Merimakasiini, sydämellinen paikka, johon palaa mielellään
Tämä ei ollut ensimmäinen kertamme Merimakasiinissa, eikä varmasti viimeinenkään. Rakastamme paikan merellistä tunnelmaa, tasokasta ruokaa ja ennen kaikkea ystävällistä henkilökuntaa, joka saa meidät tuntemaan kuin olisimme palanneet vanhojen ystävien luo.
Jos etsit romanttista illallispaikkaa Helsingissä, jossa yhdistyvät huolella suunniteltu menu, sesongin parhaat maut ja meren läheisyys, suuntaa Merimakasiiniin. Ja ota joku tärkeä mukaasi, hyvän ruoan jakaminen tekee hetkestä vieläkin erityisemmän.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: