Viikonlopputreffit
2
Meidän viikonlopputreffit pitää sisällään yhdessä oloa ja pikkuruisia seikkailuja pitkin kyliä. Pienoinen pettymyskin koettiin viime sunnuntaina, mutta siitä kerron tuossa alempana. Mukavan rento viikonloppu, joka olisi kyllä saanut kestää pidempäänkin. Toipumiseni on ollut sen verran hidasta, että välillä toivoo, että saisi nukkua viikon putkeen.
Viikonlopputreffit
Niin kuin aikaisemmin olen kertonut, niin avioliittomme on kriisissä ja jos meinaamme kulkea edelleen yhteistä matkaa, on molempien katsottava peiliin ja tultava toista puolitiehen matkaa vastaan. Meillä on pitkään ollut niin kiireinen elämä, ettei olla juurikaan näitä treffejä nyt voitu järjestää ja jos on jonkinlaiset treffit olleetkin, niin ne ovat olleet hyvin pikaiset ja valitettavan hiljaiset. Ei olla löydetty oikein sanoja mitä sanoa. Sairastumiseni avasi kuitenkin hanat ja Tallinnan matka sitten loi uuden yhteisen tien, jota pitkin nyt kuljemme.
Mikään ei ole kuitenkaan helppoa ja paljon on asioita, joita meidän pitää avata ja puhua. Matka on pitkä ja lopputulos selviää tulevaisuudessa. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin tämä tie johtaa. Tärkeää on se, että olemme samalla suunnalla asioissa. Koko alkuvuosi on ollut niin vuoristorataa, että pidempi irtiotto tekisi todella hyvää meille kaikille. Onko se sitten mahdollista tähän maailman aikaan, niin aika epätodennäköistä.
Arabian katufestivaalit
Viime lauantaina oli Arabian katufestivaalit ja nämä festarit avaavat Helsingin katufestarikesän. Ainakin minulla. Tällä kertaa tosin emme jääneet syömään ruokaa täällä, valitettavasti en jaksa jonottaa seisoen niin pitkään. Nimittäin jonot ruokakojuille oli pitkät. Oli ihanaa kun vihdoin puistokirppikset ovat avautuneet ja voi haistella kirppistunnelmaa parin vuoden jälkeen. Elävä musiikki soi ja fiilis oli korkealla. Oli ihanaa nähdä sellainen väenpaljous pitkästä aikaa. Onko korona väistynyt, ei mutta nyt on lupa nauttia jälleen elämästä. Olen niin kaivannut katufestareita, odotan varsinkin Kallion festareita.
Koska emme jääneet jonottamaan katuruokaa, suuntasimme läheiseen Prismaan, jossa on Chicos, eli nokka kohti Viikin Prismaa. Siellä nautimme hamppareista ja juttelimme mukavia. Odotamme kesää todella paljon. Itse odotan lomaa. Toki töissä kesäkurssien ja kesäleirien pitäminen menee kyllä lomasta, koska tekeminen on ihan toisenlaista mitä arkena. Teki kyllä hyvää nauttia livemusiikista ja kierrellä katukirppistä. Ostin korvikset, jotka on tehty tölkinpohjasta.
Viikonlopputreffit päättyivät Backaksen Olohuoneen brunssille
Sunnuntaina heräsimme hyvissä ajoin, tarkoitus oli koko porukalla singahtaa tuohon lähistöllä olevaan ihanaan kartanoon syömään brunssia. Oikeastaan testaamaan tätä. Yleensä käymme Vuosaaressa brunssilla, jos haluamme nauttia aamupäivän tunnelmasta rauhallisesti ja pitkään. Mutta hakusessa olisi ihana miljöö, jossa voisi myös nauttia samoin kuin Vuosaaressa. Tänne olisi niin helppo myös pyöräillä.
Pettymys oli kuitenkin iso, hinta 20€ ja tarjolla ei oikein ollut mitään mitä minä olisin voinut syödä. Toki asian olisi voinut tarkistaa ennen brunssille menoa, mutta eipä sitä tullut tehtyä, oma moka. Mutta siis sianlihattomia vaihtoehtoja oli juusto ja salaatti. Iso määrä kaikenlaisia makeita piirakoita oli kyllä, mutta itse toivon saavani kyllä myös leikkeleen leivän päälle. 20€ oli aika valtavan kova hinta tästä sapuskasta. Toki sain vatsan täyteen kun otin sitten niitä paria laatua enemmän. Mutta jatkamme etsimistä, kyllä tästä läheltä pitäisi löytyä parempikin paikka. Kyllä me tuonne Olohuoneeseen vielä mennään, tykätään alueesta mutta brunssi saa jäädä meidän osalta pöytään.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Parisuhde katoaa, jos ei sitä vaali. Parisuhde vaatii kovaa työtä. siinä ei voi ajatella vain itseään, vaan parisuhde on paketti, johon kuuluu sinun lisäksi se toinen osapuoli. Valitettavan useasti käy niin, että pariskunta unohtaa toisensa ja se johtaa vääjäämättä eroon, jos niistä solmukohdista ei kyetä keskustelemaan ja avaamaan.
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Me olemme olleet naimisissa 16 vuotta. Avioliittoon on kuulunut ylä -ja alamäkiä yhtä paljon kuin avioliitossa on vuosia. Meillä on moni asia mennyt myös vinoon ja sen vuoksi lähdimme Tallinnaan pikku reissulle arvioimaan avioliiton tämän hetkistä tilaa. Meidän solmukohdat iski vasten kasvoja kun jouduin sairaalaan. Matka tosin oli jo hankittu ennen kuin kaadoimme moskan kodin lattialle. Ensin ajattelinkin, että en lähde reissuun mieheni kanssa mutta mietin asiaa uudelleen ja lähdimme yhdessä, matka oli todella tunteiden vuoristorataa. Tallinna oli hyvä paikka käydä asioita läpi. Näimme myös Tallinnan uusin silmin.
Meidän elämässä on ollut muutaman vuoden valtavaa kiirettä ja suorittamista, molempien urat ovat lähteneet käyntiin ja miehen opinnot ovat vieneet elämässä paljon tilaa. Minun monimutkaiset työkuviot ovat vieneet voimia. Olemme todella kadottaneet toisemme näiden muutaman vuoden aikana ja tämä on yksi ensimmäisistä kunnon kriiseistä, joka liittyy vain meihin kahteen. Muissa kriiseissä on ollut kyse vakavasta sairastumisesta yms. Nyt kyse meistä kahdesta, meidän elämästä ja meidän tunteista. Löydämmekö toisemme näistä sotkuista, ei voi vielä tietää.
Asioista täytyy voida puhua
Ei matka ollut helppo, vaikka teimme paljon kivoja asioita, vakavien keskusteluiden välissä. Emme kuitenkaan piiloutuneet niiden asioiden taakse, joilla olemme itseämme hoitaneet näiden muutaman vuoden aikana, vaan keskityimme ihan muihin asioihin. Kuten hengailuun, teimme asioita, joita olemme suunnitelleet monet kerrat, mutta ikinä emme kuitenkaan toteuttaneet suunnitelmia. Yksi niistä oli Tallinnan kaupungin muurilla kävely. Pääreittiä ei tällä kertaa kierretty, jätimme sen toiseen kertaan. Menimme tällä kertaa myös syömään Balti Jaama Turgiin, eikä varattu pöytää ravintolasta. Tällä kertaa myös menimme lasillisille ja vain juttelimme.
Tallinna oli täynnä ihmisiä, toisin kuin viime syksynä, jolloin Tallinna oli tyhjä. Myös laiva oli piukassa ihmisiä. Keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja oli ihan lämmintäkin, ei kuitenkaan kuuma. Emme pitäneet mitään kiirettä, meillä ei ollut kiire mihinkään, olimme siellä toisiamme varten ja otimme siitä kaiken irti. Me emme vielä voi sanoa, miten meidän yhteinen taival päättyy tai miten tämä tiukka umpisolmu avataan. Mutta tärkeää on se, että me olemme voineet puhua toisillemme ja olemme tulleet toisiamme puolitiehen vastaan. Yksi askel on otettu ja sitä askelta seuraa seuraava askel.
Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: