On vielä kesää jäljellä
2
On vielä kesää jäljellä, ainakin mitä sää meille kertoo. Hellettä lupailee, on elokuu ja helleaalto kutittaa meitä. Tosin, meillä yksi sankari on kovassa flunssassa. Ei koronassa, ei ainakaan vielä. Mutta ei anneta sellaisen flunssan häiritä sen enempää, vaan nautitaan helteestä (vaikka poika ei nauti kun kuume kiusaa). Mutta mehujää maistuu kipeänäkin.
Vielä on kesää jäljellä
Nyt kun on näin ihanat kelit, on silloin se hetki kun hyppää vihdoin pyörän selkään, kyllä, mieheni päätti tuossa viikko sitten uhmata fysioterapeuttia ja halusi lähteä minun kanssa pyöräreissulle. Ja kun kauas ei kotoa uskallettu lähteä, minä jalkavaivaisena ja mies olkapäävaivaisena, niin pyörät suunnattiin kohti meidän takapihaa ja siitä hiukan edemmäs lempipaikkaamme. Nimittäin Ruutinkoskelle. Tosin siitä sitten hiukan jatkettiin matkaa kohti Niskalan koskea. Voin kyllä sanoa, että oli aika reissu. Pellolla kun polkee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja mihinkään ei pääse varjoon. Siinä on kyllä kroppa koetuksella.
Tarkoitus oli mennä Pitkäkoskelle asti, mutta loppui puhti kesken, ihan vain siitä syystä, ettei sitä aurinkoa päästy karkuun. Hypättiin siis lopulta pellolta Keskuspuistoon ja huristeltiin menemään kohti Niskala Arboretumia ja siitä sitten kotiin päin. Heti oli viileämpi ajaa kun oltiin puiden suojassa. Koska pyöräily on ollut todella vähäistä nyt parina vuonna ensin meikäläisen jalkaongelman takia ja nyt miehen olkapääleikkauksen vuoksi, niin se kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Mutta ihanaa oli taas ajaa ja seikkailla.
Mikä Ruutinkoskessa viehättää?
Minusta Ruutinkoski on on yksi ihanimpia paikkoja Helsingissä. Kävely Vantaanjokea pitkin piristää kummasti kun kuuntelee kosken pauhunaa, tai tällä kertaa kyllä pientä solinaa. Vesi oli hyvin matalalla. Mutta yleensä pauhunan kuulee kauas, niin kovin joki kuohuaa. Se on upea ääni. Linnut saalsitaa ruokaa ja kalat uivat ihan pinnassa. On todella mielenkiintoista katsella mitä ympärillä tapahtuu. Istua vain kivellä ja ihmetellä luonnon upeutta.
Oltiin miehen kanssa ihan kahdestaan, poika oli omissa riennoissaan, niin tietenkin lähdimme viettämään yhteistä aikaa pyörän päälle. Vaikka tämä kierros on tehty tuhat ja sata kertaa, niin siltikin nautin joka kerta tänne tulemisesta. Ei kiire minnekkään, katsellaan sylikkäin miten joki virtaa ja linnut lentelee ympärillä. Kalat tulee rantaan ihmettelemään meitä ja vähän matkan päässä pojat kalastaa. Kaikkialla on elämää. Vetää keuhkot täyteen happea ja sulkee silmät. Tämä on elämää. Vielä siis ehtii nauttia kesästä ja tehdä lähialueille retkiä hyvässä seurassa (omassakin seurassa).
Tämä postaus on osaa yhteisöprojektiamme “On vielä kesää jäljellä”. Tervetuloa lukemaan muitakin näkemyksiä asiasta:
- Linkki 1: VIA PER ASPERA AD ASTRA
- Linkki 2: Aito ajatus
- Linkki 3: Jowisfreelife
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Treffit Lintsillä
Arvatkaa mitä, meillä oli treffit Lintsillä. Ihan viimeisinä lomapäivinä mieheni halusi viedä minut treffeille ja löysimme itsemme lopulta Lintsiltä. Parissa laitteessa surautettiin menemään myöskin. Tosin nämä ovat niitä laitteita, jotka eivät mene lukaa eivätkä ympäri ämpäri. Koska mun elimistö ei vaan kestä sellaista menoa.
Treffit Lintsillä
Meillä on ollut välillä tapana mennä miehen kanssa kahdestaan Lintsille ihan vain haistelemaan tunnelmaa ja syömään höpöhöpö ruokaa. Näin kävi nytkin. Vaikka kävimme vain kolmessa laitteessa ja syötiin, niin aikaa saatiin kulumaan reippaasti. Lintsillä kuljeskelu ja kaiken maailman touhujen katselu on aikaa vievää puuhaa. Eli jos näette kaksi pihalla olevaa turistia, niin ne ovat me. Me pyöritään ja hyöritään sen näköisinä, että mitähän nuo kaksi oikein puuhaa.
Meillä ei olla enää vietetty perhepäivää Lintsillä. Rajoitukset piti huolen siitä, että meidän joka kesäinen Lintsipäivä on unohdettu kokonaan, kuopattu syvälle. Rajoitukset eivät ole toki ainoat, vaikka ne aloitti homman. Isommat lapset eivät enää ole kiinnostuneita juoksemaan laitteissa, vanhempi poika voi pahoin suurimmassa osassa laitteita ja nuorimmainen käy kavereittensa kanssa Lintsillä nykyään, joten jotakin muuta varmasti kehitellään tilalle.
Niin ne meidän treffit
Yhteiset hetket ovat todella tärkeitä ja joskus riittää ihan sekin, että on kahdestaan kotona, nykyään varsinkin kun parisuhde joutui koetukselle ja arki on ollut hyvin kuormittavaa. Vielä tosin ei voi tietää miten meidän parisuhteen käy, mutta samalla kun miettii tätä asiaa on hyvä opetella tuntemaan toinen uudelleen ja viettää aikaa toisen kanssa. Tämä oli sellainen. Tosiasiassa tuo road trip kun oli kuitenkin aika hermoja raastavaa, vaikka matkalla ei nyt mitään suuren suuria tapahtunutkaan. Mutta kyllä ne rasittaa paljonkin matkalaisia. Söpölle reissu oli kaikkein pahin.
Siksi olikin hyvä hetki keskittyä vain meihin kahteen, ehtii hiukan jutella aikuisten juttuja sekä kysyä siltä toiselta, mitä sulle kuuluu. Ja rentoutua kunnolla vaikka niissä laitteissa. Laitteet joissa kävimme oli hurjakuru, maisemajuna sekä rinkeli. Eli hyvin rauhallista menoa, mikä sopii meille oikein hyvin. Muihin laitteisiin en voi mennä. Pellen talossakin on osia, jotka sekoittaa mun elimistön kunnolla. Mentiin ensin yhteen laitteeseen, sen jälkeen syömään, sitten toiseen laitteeseen ja sen jälkeen jälkkärille ja kolmas laite ja sitten vain hengailtiin. Jonot alkoivat olla illalla jo aika pitkiä ja me aloimme olla väsyneitä, joten matka kohti kotia oli vuorossa. Ihanat treffit.
Leppoisaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: