Hääpäivä Vihti Ski Centerissä – aurinkoinen laskettelupäivä
1
Aurinko nousi kirkkaana kuin meille tilauksesta, kun vihdoin koitti se päivä, jota olimme siirtäneet kalentereissa ja mielissämme: hääpäivämme juhlistaminen rinteessä. Suuntasimme juhlan viettoon Vihti Ski Centeriin, paikkaan, jossa talvi tuntuu vähän taianomaisemmalta ja arki liukuu hetkeksi pois suksien alta. Päivästä tuli kaikkea sitä, mitä toivoimme ja vähän enemmänkin. Mikään ei voi olla niin ihanaa kuin hääpäivä Vihti ski centerissä tai näin minä ajattelen. Hääpäivän ei aina tarvitse olla hotelleja, luksus ravintoloita, se voi olla aina jokaisen itsensä näköinen.
Tämä on tarina siitä, miten vietimme hääpäivää Vihti Ski Centerissä: aurinkoisessa pakkassäässä, laskujen välissä leväten, lohikeittoa syöden ja silti yhä uudelleen rinteeseen palaten, kunnes rasitusvamman poikanen oikeassa pohkeessani lopulta veti rajat vastaan.
Hääpäivä Vihti Ski Centerissä – aurinkoinen laskettelupäivä, lohikeittoa ja rakkautta rinteessä
Talvinen hääpäivä rinteessä
Vihti Ski Center on ihastuttava laskettelukeskus Vihdissä, vain sopivan ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Se on täydellinen kohde, kun haluaa viettää talvipäivän rinteessä ilman Lapin tunturimatkaa. Rinteitä löytyy eri tasoisille laskijoille, joten niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin viihtyvät.
Me emme lähteneet valloittamaan kaikkein vaikeimpia rinteitä. Valitsimme ne, joissa voi keskittyä nautintoon, kaarroksiin ja siihen tunteeseen, kun lumi pöllyää kevyesti suksen kannoilla. Pakkasta oli noin –6 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hanget kimalsivat kuin juhlapöytä hopeakynttilöineen ja me olimme pukeutuneet talviseen juhlaamme.
Rasitusvamman poikanen ja sinnikkäät laskut
Oikeassa pohkeessani oli jo ennen päivää rasitusvamman poikanen. Sellainen pieni, varoittava tunne, joka muistuttaa kehoa sen rajoista. Mutta hääpäivänä en halunnut antaa kivulle pääroolia. Halusin liukua rinnettä alas, tuntea vauhdin ja katsoa vierellä laskevaa puolisoani, jonka kanssa olen jakanut niin monta muutakin rinnettä elämässä.
Ensimmäiset laskut menivät kevyesti. Naureskelimme, pysähdyimme välillä ihailemaan maisemaa ja hengittämään kirpeää ilmaa. Pohje tuntui, mutta ei vielä hallinnut.
Kun kipu alkoi voimistua, päätimme tehdä fiksusti. Söimme lohikeiton, lepäsimme laskujen välissä ja annoimme keholle aikaa palautua. Se hetki ravintolassa, höyryävän keiton äärellä, oli kuin pieni hengähdystauko maailmasta. Jalat pöydän alla, posket pakkasen punaamina ja katseet, jotka sanovat enemmän kuin sanat.
Ja arvaa mitä? Sen jälkeen vielä laskimme monen kerran.
Emme luovuttaneet heti. Annoimme päivän jatkua, mutta omilla ehdoillamme. Laskimme rauhallisemmin, kuuntelimme kroppaa tarkemmin. Jokainen lasku tuntui entistä arvokkaammalta, koska tiesimme, ettei päivä olisi loputon.
Vihti Ski Center – täydellinen kohde talvipäivään
Jos etsit laskettelukeskusta Etelä-Suomessa, Vihti Ski Center tarjoaa monipuoliset rinteet, toimivan hissijärjestelmän, välinevuokraamon ja viihtyisät ravintolapalvelut. Se sopii loistavasti päiväretkikohteeksi niin pariskunnille, perheille kuin ystäväporukoille.
Erityisesti pidän siitä, että alue on kompakti mutta silti vaihteleva. Voit valita loivempia rinteitä nautiskeluun tai haastavampia, jos kaipaat enemmän sykettä. Meille riittivät tällä kertaa ne keskivaikeat ja helpommat rinteet ne, joissa voi oikeasti keskittyä tunnelmaan.
Kun jalka sanoo stop
Lopulta tuli kuitenkin se hetki, jolloin oikea jalka ei enää suostunut toimimaan kunnolla. Ei draamaa, ei suurta kaatumista, vain selkeä viesti keholta: nyt riittää.
Ja tällä kertaa kuuntelin.
Päivän päättäminen ei tuntunut epäonnistumiselta. Päinvastoin. Se tuntui kypsältä, rakastavalta teolta itseäni kohtaan. Olimme saaneet aurinkoa, naurua, monta yhteistä laskua, lohikeittoa ja lepohetkiä, jotka tekivät päivästä pehmeän ja täydellisen omalla tavallaan.
Kotimatkalla pohje jomotti, mutta sydän oli täynnä. Täynnä kiitollisuutta siitä, että saimme viettää hääpäivää juuri näin rinteessä, talviauringon alla, toisiimme nojaten.
Ehkä ensi vuonna palaamme taas Vihti Ski Centeriin viettämään hääpäivää rinteessä. Ehkä pohje on silloin vahvempi. Mutta tämän vuoden tarina jää mieleen erityisenä: aurinkoinen laskettelupäivä, jolloin söimme lohikeittoa, lepäsimme laskujen välissä ja palasimme silti yhä uudelleen rinteeseen, koska rakkaus ei lopu ensimmäiseen kipuun.
Se jatkuu. Aina uudelleen.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää hääpäivä artikkelieta löytyy luettavaksi:
20 vuotta naimisissa – tämä ei pitänyt kestää, mutta kesti silti
Mini treffit dinosaurus sadepäivä
Mini treffit, dinosaurus, sadepäivä, kun pienet hetket muuttuvat suuriksi seikkailuiksi, on sydän kiitollinen ja kengät märät. Näin meidän kävi, kun päätimme paeta arkea ja sukeltaa popcorninmakuiseen maailmaan, jossa dinosaurukset kirkuvat ja rakkaus piileskelee kuin Velociraptor nurkan takana.
Mini treffit, dinosaurus, sadepäivä
Jurassic-rakkautta ja popcorn-sotaa -treffit. Mini sellaiset. Ei mitään haute cuisinea tai romanttista viikonloppua Toscanassa (ainakaan vielä, haaveilija kun olen), vaan tavallinen maanantai tai tiistai, jolloin päätetään vain lähteä. Ja niin me lähdettiin, minä ja mies, suoraan Tennispalatsiin, Jurassic World Rebornin kankaille. Elokuvateatterin hämärässä kaikki unohtui, lapset, tiskit, aikataulut, ruuhkavuosien rykimä rytmi. Oli vain popparit (ekstra voi, tietysti), kahisevat karkkipussit ja jännite, jonka vain valtavat CGI-dinosaurukset ja rakastunut nainen voi tuntea.
Elokuva? Ylilyövä, dramaattinen, äänekäs, siis täydellinen. Ja kuinka oikealta tuntuikaan puristaa rakkaan kättä juuri, kun T-Rex nosti päänsä puunlatvojen yläpuolelle. Hymyilin kuin pikkulapsi huvipuistossa. Hän vilkaisi minua salaa, tiedän sen, ja minä tein samoin.
Sateenvarjoton rakkaus
Elokuvan jälkeen emme lähteneet kotiin suoraan, ei tietenkään. Olisi ollut aivan liian… rationaalista. Sen sijaan lähdimme hortoilemaan kohti kotia. Kaduilla leijui sellainen juuri syttyneiden katulamppujen tunnelma, kun maailma on hetkeksi pehmeä. Sellainen taianomainen ilta, jossa ihmiset näyttävät kauniimmilta ja jopa omat käsivarret tuntuvat kevyemmiltä.
Ja juuri silloin se tuli, sade. Ei mikään dramaattinen ukkosmyräkkä tai rankkasade, ei, vaan sellainen hentoinen, kuiskaava kesäsade, joka leikki hiuksilla ja sai meidät hymyilemään kuin idiootit. Ei sateenvarjoa (kuka sellaista nyt muka kantaa heinäkuussa?), mutta ei väliä. Olkapäillä pieniä helmiä, silmäripsissä kosteutta, ja siinä me kävelimme, tai oikeastaan löntystelimme, kohti Faroa.
Faro, vatsat ja sydämet täyteen
Faro on paikka, joka osaa. Se ei yritä liikaa, mutta silti kaikki on kohdillaan. Tuoksut, valo, lautaset, henkilökunta. Astuessamme sisään sade jäi ulos, ja me upposimme siihen tuttuun tunteeseen, kun ruoka on vasta tuloillaan mutta nälkä on jo hellittänyt vain siksi, että on joku jonka kanssa jakaa hetki.
Pöytään saatiin jotain suolaista, jotain makeaa, jotain kuplivaa ja paljon naurua. Oli hetkiä, jolloin katsoin häntä ja mietin, miten tämä kaikki on vieläkin totta. Että meillä on historia, mutta silti hetkiä, jotka tuntuvat ensimmäisiltä. Että hän jaksaa yhä kuunnella, kun puhun kengistä, vintage-pitseistä ja kummallisista unista, joissa asun merihevosen sisällä (true story).
Vatsat täynnä, sydän ylikierroksilla
Kun sitten nousimme pöydästä, kepeästi ja raskaasti samaan aikaan, oli kuin maailma olisi taas vaihtanut väriään. Sellainen kultainen, hehkuva hetki ennen yötä. Sade oli jo tauonnut, mutta kivet jalkojen alla hohtivat kosteina, kuin olisivat nähneet unia.
Me ei kiirehditty. Ei tarvitse, kun on jo perillä, vaikka olisi vielä matkaa kotiin. Kävelimme hitain askelin, sellaisella tavalla, joka on vähän kuin lempeä protesti tätä alati kiiruhtavaa maailmaa vastaan. Vatsat täynnä, sielut vielä elokuvan sykkeessä, sadepisarat hartioilla kuivumassa. Tämä oli meidän mini treffi, joka ei tuntunut lainkaan miniltä.
Mitä rakkaus oikeasti on?
Rakkaus ei ole aina suuria sanoja, huikeita reissuja tai Instagramin täydellisiä kuvia. Rakkaus on sitä, että osataan pysähtyä. Että mennään katsomaan dinosauruksia vaikka viidettä kertaa, koska toinen haluaa. Että syödään liikaa pastaa ja jaetaan jälkiruoka, vaikka molemmat olisivat halunneet syödä sen yksin. Rakkaus on minihetki, joka muuttuu maksimuistoksi.
Näin siis Tennispalatsin leffasalista Faroon, sadepisaroista suudelmiin, ja takaisin kotiin. Tavallinen päivä, mutta sydän muistaa sen kuin se olisi kirjoitettu elokuvan käsikirjoitukseen.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: