Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
2
Jos olet joskus miettinyt, miksi samat vaatteet päätyvät päälle yhä uudelleen, tämä viikon asut -postaus ei ole lista asuista, vaan yritys ymmärtää omaa tyyliä vähän syvemmin. Tämän vuoksi otsikoksi valikoitui helposti: Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen? Tämä viikko oli minulle monen asian ymmärtämistä ja oivalsin monta asiaa itsestäni. Joskus sitä kasvaa myös vaatteiden kanssa.
Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
Huomasin tällä viikolla jotain, mitä en ole ennen pysähtynyt ajattelemaan. Vaikka minulla on erilaisia vaatteita, päädyn yhä uudelleen samoihin yhdistelmiin. Samat siluetit. Samat kerrokset. Samat “turvavaatteet”. Enkä tarkoita tätä huonolla tavalla. Päinvastoin, ehkä juuri siinä on koko oman tyylin ydin.
En valitse vaatteita, valitsen tunteen
Maanantain sininen haalari, jonka olen tehnyt itse, ei ole vain vaate. Se on tunne siitä, että kaikki toimii. Että ei tarvitse säätää. Kun vedän sen päälle, tiedän jo etukäteen miltä päivä tuntuu.
Tiistain neuleliivi ja poolo taas tuo toisenlaisen fiiliksen, vähän ryhdikkäämmän, vähän “koottumman”. Ei juhlaa, mutta jotain harkittua.
Ja tässä kohtaa tajusin jotain olennaista:
- en oikeastaan pukeudu tilanteen mukaan, vaan olon mukaan.
Miksi tietyt vaatteet jäävät käyttöön?
Keskiviikon farkkuhame, jonka tein vanhoista farkuista, on hyvä esimerkki. Se ei ole täydellinen. Se ei ole “trendikäs”. Mutta käytän sitä silti. Miksi?
Koska siinä on jotain, mitä kaupasta ostetussa vaatteessa ei ole:
- päätös.
- Olen valinnut tehdä sen.
- Olen nähnyt vaivaa sen eteen.
Torstain kirpparineule ja keinonahkahousut taas edustavat toista ääripäätä, helppoutta. Ne löytyivät, ne toimivat, eikä niitä tarvitse miettiä. Ehkä vaatekaappi tarvitsee molempia: sekä merkityksellisiä että huolettomia vaatteita.
Perjantai ja sekoitus, joka kertoo kaiken
Perjantain asu oli sekavin ja ehkä siksi rehellisin.
- Farkut kahdista farkuista.
- Paita Los Angelesista.
- Kirpparitakki.
- Itse tehty laukku.
Jos joku kysyisi, mikä on “mun tyyli”, voisin näyttää tämän asun. Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan koska se ei yritä olla mitään tiettyä. Se on yhdistelmä asioita, jotka ovat päätyneet elämään mukaan eri reittejä pitkin. Ja ehkä oma tyyli on juuri sitä: ei harkittu kokonaisuus, vaan kerrostunut.
Yksinkertaisuus ei ole tylsää
Lauantain neule ja sunnuntain itse tehty paita vanhojen housujen kanssa muistuttivat yhdestä tärkeästä asiasta: kaikkien asujen ei tarvitse olla kiinnostavia.
Tai ehkä parempi sanoa:
- kiinnostavuus ei aina näy ulospäin.
- Joskus paras asu on sellainen, jota ei tarvitse ajatella.
- Sellainen, joka antaa tilaa muulle elämälle.
Ehkä en tarvitse enempää vaatteita
Tämän viikon jälkeen mieleen jäi ajatus, joka on vähän ristiriitainen:
- en ehkä tarvitse lisää vaatteita.
- Tarvitsen enemmän ymmärrystä siitä, mitä jo käytän.
- Mitkä vaatteet toistuvat?
- Miksi juuri ne?
- Miltä niissä tuntuu?
Koska lopulta tyyli ei synny valinnoista, joita tekee kerran, vaan niistä, joita tekee uudelleen ja uudelleen.
Tämä ei ollut vain viikon asut. Tämä oli muistutus siitä, että oma tyyli ei ole lista vaatteita. Se on kaava, joka toistuu huomaamatta. Ja ehkä seuraavalla kerralla, kun sanon “ei ole mitään päällepantavaa”, tiedänkin jo vastauksen. Se on siellä. Sama, johon tartun aina.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Erilaisista päivänasuista voi lukea lisää alla olevasta postauksesta:
Abbot Kinneyltä Zakopaneen: täydellinen slow fashion -asu
Kun tyyli syntyy tarinoista eikä pelkästä vaatekaapista, jokainen asu muuttuu pieneksi matkakertomukseksi. Tänään vien sinut Kalifornian aurinkoiselle kadulle, puolalaiseen vuoristokaupunkiin ja kotisohvalle, jossa kaavat heräävät eloon. Ja kyllä, tämä kaikki löytyy yhdestä asusta. Tässä postauksessa paljastan, miksi otsikko “Abbot Kinneyltä Zakopaneen: täydellinen slow fashion -asu, joka näyttää kalliilta mutta tuntuu kodilta” ei ole liioittelua, vaan täysi tosi.
Abbot Kinneyltä Zakopaneen: täydellinen slow fashion -asu, joka näyttää kalliilta mutta tuntuu kodilta
Hame, jossa on rytmiä ja rakennetta
Aloitetaan hameesta, koska se on tämän asun hiljainen voimanlähde. Paksu villasekoite tuo siihen painoa ja arvokkuutta, sellaista, joka saa helman laskeutumaan kauniisti ilman turhaa hulinaa. Tämä ei ole kesän kevyt hulmuaja, vaan enemmänkin rauhallinen kulkija, joka tietää paikkansa ja ottaa sen.
Kaava on peräisin Fibre Mood -lehden numerosta 29, ja siinä on juuri sopiva yhdistelmä käytännöllisyyttä ja muotoa. Vyötärö istuu mukavasti, mutta antaa tilaa hengittää (ja syödä hyvää ruokaa, mikä on yhtä tärkeää). Tämä on niitä vaatteita, joissa ei tarvitse jatkuvasti nykiä tai korjailla, se toimii.
Ja ehkä tärkeintä: tämä hame ei huuda huomiota, mutta saa sitä silti. Se on vähän kuin hyvä keskustelija illanvietossa, ei päällepäsmäri, mutta jää mieleen.
Neule, joka toi mukanaan Kalifornian auringon
Sitten siirrytään neuleeseen. Tämä ei ole mikä tahansa neule, vaan Abbot Kinney Boulevardilta ostettu löytö Christy Dawnin mallistosta. Ja voi että, siinä on oma tunnelmansa.
Abbot Kinney ei ole vain katu, se on kokemus. Se on paikka, jossa kahvikupit ovat esteettisiä, liikkeet kuin pieniä taidegallerioita ja vaatteet tuntuvat enemmän kannanotoilta kuin tuotteilta. Sieltä löytynyt neule kantaa mukanaan juuri sitä energiaa.
Christy Dawnin tyyli nojaa vahvasti slow fashion -ajatteluun. Se näkyy tässäkin: luonnollinen sävy, hieman romanttinen leikkaus ja yksityiskohdat, jotka eivät kilju vaan kuiskaavat. Tämä neule ei yritä olla trendikäs ja juuri siksi se on.
Kun yhdistät tämän neuleen villahameeseen, syntyy kontrasti, joka toimii: pehmeä kohtaa jämäkän, rento kohtaa ryhdikkään. Ja lopputulos? Sellainen asu, joka näyttää siltä kuin olisit miettinyt sitä pitkään, vaikka todellisuudessa se vain… loksahti kohdalleen.
Zakopanen villasukat, pieni mutta tärkeä loppusävel
Ja sitten ne villasukat. Ostettu viime kesänä Zakopanesta, ja kyllä, ne ansaitsevat oman kappaleensa.
Zakopane on tunnettu käsityöperinteestään, ja nämä sukat ovat kuin pieni pala sitä kulttuuria. Ne eivät ole vain lämpimät, ne ovat tarina. Sellainen, jonka voi vetää jalkaan.
Sukkien sävy ja tekstuuri täydentävät kokonaisuutta yllättävän hyvin. Ne tuovat mukaan ripauksen arkisuutta, joka tasapainottaa muuten melko “laitettua” yläosaa. Ilman niitä asu voisi olla liian harkittu, niiden kanssa se on elävä.
Miksi tämä asu toimii niin hyvin?
Jos tämä asu olisi musiikkikappale, se ei olisi hittilista-poppi vaan jotain sellaista, joka jää soimaan päähän hiljaa ja pitkään. Se toimii, koska siinä on kerroksia.
- Materiaalit: villa, neulos, luonnolliset kuidut
- Tarinat: Kalifornia, Puola, kotitekoinen hame
- Tunnelma: rento, mutta harkittu
Tässä yhdistyy kolme tärkeää asiaa: mukavuus, estetiikka ja merkitys. Ja kun ne osuvat kohdilleen, lopputulos ei ole vain “kiva asu” – se on identiteettiä.
Pieni muistutus slow fashionista
Tämä kokonaisuus on hyvä esimerkki siitä, mitä slow fashion parhaimmillaan on. Ei tarvitse ostaa kaikkea uutena, eikä kaiken tarvitse olla samasta paikasta. Päinvastoin – mitä enemmän kerroksia, sitä kiinnostavampi lopputulos.
Fibre Mood -lehden kaava tuo mukaan tekemisen ilon. Abbot Kinneyltä löytynyt neule tuo kansainvälistä fiilistä. Zakopanen sukat tuovat käsityön arvon. Ja yhdessä ne muodostavat jotain, mitä ei voi ostaa suoraan hyllyltä.
Pukeutuminen pienenä seikkailuna
Tämä asu ei ole vain vaatteita. Se on pieni matka. Se alkaa Kalifornian kadulta, kulkee Puolan vuoristoon ja päätyy omaan vaatekaappiin. Ja ehkä juuri siksi se tuntuu niin hyvältä päällä. Koska parhaat asut eivät ole täydellisiä, ne ovat eläviä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Täältä voit lukea lisää tarinallisista asuista: