Vuoden 2017 tyylit
0
Vuoden 2017 tyylit olivat minulla aika sekavat, tai ainakin koen näin. Jälkeen päin kun katselee kuvia, niin tavallaan minulla oli tarkka suora, mutta tavallaan taas ei. Oikeastaan kaikki vaatteeni oli tuunattuja, joko saaduista vaatteista tai sitten ilmaisosaston löydöistä väsättyjä. Ja totuus on se, että kaikki asut, jotka näette tässä postauksessa on edelleen minulla. Osa valitettavasti varastossa, kun eivät enää mene päälle, mutta kuitenkin iso osa on käytössä.
Vuoden 2017 tyylit
Tavallaan kaipaan tuota aikaa, ompelin paljon, neuloin paljon. Aika oli käsityön iloittelua, boheemia runsautta. Tein melkein kaikesta jotakin uutta ja kivaa. Rakastin tuota tyyliäni paljon. Tuohon aikaan tavaramerkkejäni olivat erilaiset haalarit sekä tunikat. Tein myös paljon paita+hame mekkoja. Näitä yhdistelmiä käytän edelleen. Tähän aikaan tuunaus ei ollut enää minulle kokeilua, vaan se kuului isona osana tyyliini. Minua myös kritisoitiin paljon, niin itse tuunaamisesta kuin siitä, että haen materiaalia ilmaisosastoilta. Mutta kaikkinensa tämä aika oli minun kulta-aikaani.
Tuunaus on haastavaa ja sain enemmän irti siitä, kuin, että olisin ommellut kankaista. En ollut hankkinut enää vuosiin yhtäkään metriä kangasta, vaan kaikki tein vanhoista vaatteista, välillä kyllä lakanoista ja verhoista. Mutta vähemmän. Keskityin niin siihen tuunaukseen, oli mahtavaa nähdä mitä kaikkea saan aikaan.
Pienestä isoksi ja isosta pieneksi
Metsästin liian pieniä, liian suuria ja rikkinäisiä vaatteita. Näistä oli helppo rakentaa uusia itselle sopivampia vaatteita. Helpoin ajatus oli leikata paidasta helma pois ja lisätä helmaksi joko hame tai sitten kauluspaita. Näin sain mekkoja ja tunikoita kaappiin. Tällaiset työt olivat nopeita tehdä. Vähitellen kuitenkin halusin vähän enemmän haastetta ja pian mukaan tuli haasteellisemmat työt.
Yksi sellainen työ oli villakangastakki, josta tein itselleni toisenlaisen takin. Takki oli kasari-ysärilukua, aivan liian suuri minulle ja aivan liian väärän mallinen minulle. Mutta siitä valmistui aivan ihana peplum -takki, jota käytin pitkään päivittäin talvisin. Kyseinen takki ei mene enää päälle, mutta on vielä varastoituna olemassa.
Tilkut tuli mukaan kuvioon
Tässä vaiheessa olin aika vähän tehnyt tilkuista juttuja, olin tehnyt, mutta vähän. Koska hain enemmän haastetta, niin pian minulla olikin kokelma tilkuista tehtyjä vaatteita. Tässä olikin haastetta pitkäksi aikaa ja tästä haasteesta olen tykännyt edelleen. Tilkkutöitä olin aikaisemmin tehnyt niin, että olin yhdistänyt eri vaatteita toisiinsa ja muutaman kerran tehnyt ihan oikeista leikkuujätteistä jotakin. Nyt leikkuujätteet tuli osaksi arkea ja aloin tehdä niistä useammin kuin yhdistelemällä eri vaatteita toisiinsa.
Kun aloitin eri projekteja, esimerkiksi Läjäprojekti, laatikkoprojekti ja kasaprojekti tuotti myös sen sivuprojektin, joka keskittyi kaikkiin leikkuusta ylijäämiin paloihin. Tarkoitus oli siis valmistaa jokin läjä tai kasa joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi ja siitä ylijäänyt materiaali myös joksikin järkeväksi. Tällaisia projekteja minulla on edelleen. Vaikkakin tällä hetkellä käynnissä oleva projekti lähinnä seisoo.
Mitä voisin sanoa vuoden 2017 tyylistä?
Se oli runsasta ja juuri sellaista minua. Paljon on tuosta ajasta jäänyt edelleen tyyliini, vaikka tyyli onkin muuttunut hitusen rauhallisempaan suuntaan, vähän toisella tavalla runsaaksi, mutta edelleen teen tilkuista, edelleen suurennan liian pieniä ja pienen liian suurta. Edelleen leikittelen ja yhdistelen kaikkea toisiinsa ja luon samalla idealla kuin vuonna 2017. Osa idoista on jäänyt tuohon aikaan, eivät ole enää minun juttu, ainakaan ihan arkikäytössä. Mutta ehkä joskus saatan laittaa taas päälleni tunikan, joka on tehty trikoopaidan ja kauluspaidan yhdistelmästä. Mene ja tiedä. Mutta vuosi oli yhtä iloittelua ja hauskaa tekemistä.
Olitko mukanani jo silloin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kirppistyyli on luovuutta
Kirppistyyli on luovuutta, ei halpa ratkaisu, ei köyhyyden mittari, eikä mikään “hätävaravaatetus”. Tämä teksti on sinulle, joka edelleen kuvittelet second hand -pukeutumisen olevan alempiarvoinen vaihtoehto. Voin luvata: et tule pitämään tästä, mutta ehkä se on juuri se, mitä tarvitset.
Kirppistyyli on luovuutta
On aika sanoa se ääneen: kirpputorivaatteet eivät ole hätävara. Ne ovat tyylin kovin ydin. Jos joku edelleen kuvittelee, että kirppistyyli = köyhyys, niin tervetuloa vuoteen 2025, jossa ihmiset maksavat 120 euroa ”uusretrosta” paidasta, joka on oikeastaan huonompaa laatua kuin vanha yliopistokolitsi Beyond Retrosta.
Kävin hiljattain kuvaamassa asuja, joissa molemmat pääosissa olevat vaatekappaleet, paita ja hame, ovat kirppislöytöjä Helsingistä. Takki ja kalastajahattu taas syntyivät leikkuujätteistä, koska miksi ostaa uutta, kun voi tehdä omansa? Ainoa täysin uusi ostos lookissa on Dr. Martensit, jotka hankin koronavuonna. Miksi? Koska etsin käytettynä, en löytänyt sopivia ja päätin, että jos jokin hankitaan uutena, sen on kestettävä seuraavat 20 vuotta.
Mutta mennään siihen provosoivaan asiaan, joka pitäisi sanoa kaikille: Kirpputorivaatteet eivät ole köyhyyden, vaan luovuuden mittari.
Second hand -tyyli ei synny rahalla, se syntyy kyvystä nähdä
Tiedätkö miksi kirppislöydöt ärsyttävät monia? Siksi, että ne pakottavat myöntämään, ettei tyylikkyys synny rahalla, vaan silmällä. Kukaan ei voi ostaa valmista tyyliä kirpputorilta. Siellä ei ole mallinuken päällä valmista asua, jota voisi kopioida. On vain rekki epäsopivia, vääränvärisiä ja hullunkurisia vaatteita.
Ja siellä sinä seistä hymyilet, kun bongaat helmen kaaoksesta. Siinä on jotain pelottavaa niille, joiden tyyli on aina tilattu uutena.
ASU
- Paita: Beyond retro
- Farkkuhame: Beyond retro, tehty vanhoista farkuista
- Takki: Itse tehty
- Kalastajahattu: Itse tehty, kaava: Käsityökekkerit
“Köyhyysargumentti” on vanhentunut ja samalla typerä
On käsittämätöntä, miten syvässä ihmisissä elää ajatus siitä, että käytetty = pakko. Että kirpputorilta ostava ihminen on automaattisesti alakynnessä. Samaan aikaan ne samat ihmiset ostavat uutta pikamuotia, joka on tehty halvemmasta kankaasta, huonommalla ompelulla ja tarkoitettu kestämään korkeintaan yhden sesongin. Silti he pitävät itseään paremman pukeutumisen edustajina. Jos joku tässä on köyhää, niin se on tyyliajattelu. Käytetty ei ole pakko. Käytetty on valinta.
Ja kaiken lisäksi: kirppistyyli on ekologisin tapa pukeutua, ilman että pukeudut beigeen pellava-asketismiin. Ekologisuus on vuosien aikana muuttunut suorastaan uskonnolliseksi estetiikaksi. Osta beigeä. Osta luonnonmateriaaleja. Osta kapselivaatekaappi. Osta, osta, osta.
Mutta ekologisuus ei synny ostamisesta. Se syntyy siitä, että jätät ostamatta. Second hand -tyyli on radikaali teko siksi, ettei se sovi siistiin minimalismimytologiaan. Se ei ole yhden värin vaatekaappi. Se ei ole säännöstelyä. Se ei ole hillittyä.
Se on villiä, kerroksellista, yhdistelevää ja täydellistä juuri siksi. Kun takki syntyy leikkuujätteistä ja lakki vanhoista kankaista, siinä ei ole mitään minimalistista. Se on ekologista melua. Ja juuri siksi se toimii.
Ikä ei ole syy kadota taustalle, päinvastoin
Yksi kirppistyyliin liittyvä provosoivin totuus on tämä: Mitä vanhemmaksi tulet, sitä rohkeammin kannattaa pukeutua. Koska miksi ei? Miksi säätää värejä, muotoja tai materiaaleja, kun ikä tuo nimenomaan varmuuden valita juuri sellaiset kuin haluaa? Kirppareilla voi rakentaa tyylin, joka ei muistuta ketään muuta, ei seuraa trendiä eikä yritä nuorentaa tai vanhentaa. Se vain on. Ja se on juuri se, mikä tekee siitä tyylikkään.
Kirppistyyli on vastarinnan muoto
Tiedän, että tämä ärsyttää monia. Eikä se haittaa, provosoiva totuus on usein juuri se, joka pitää sanoa. Kun pukeudut kirpputorilöytöihin, käsintehtyyn takkiin ja vanhoihin materiaaleihin, teet jotain mitä pikamuoti pelkää: et enää tarvitse sitä.
Et tarvitse uutuuksia, et sesonkeja, et “viikon trendiä” etkä logollisia varmistuksia siitä, että olet muodissa. Sinulla on tyyli, joka ei riipu kenestäkään. Se on vapautta. Ja juuri siksi se on niin voimakasta.
sinulla on varaa pukeutua, varaa olla luova
Jos joku ajattelee, että kirpputorilla käyminen kertoo varallisuudesta, he ovat oikeassa mutta eivät tavalla, jonka he luulevat. Koska lopulta: Minulla ei ole varaa pukeutua tylsään. Ja siksi pukeudun kirpputorilta, teen itse, kierrätän, muokkaan ja sekoitan.
Se ei ole halpa valinta. Se ei ole pakko. Se ei ole sattumaa. Se on luovuutta. Ja luovuus on aina luksusta.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: