Hiljaisen vihreän kaulurin tarina
0
Hiljaisen vihreän kaulurin tarina kertoo käsityöstä, joka syntyi luonnon sävyistä ja rauhasta. Tämä Talvimarja-kauluri on pehmeä, lämmin ja ajaton, täydellinen kumppani syksyn ja talven pukeutumiseen. Hiljaisen vihreän kaulurin tarina on myös muistutus hitaasta, kauniista tekemisestä.
Hiljaisen vihreän kaulurin tarina
Kaikki alkoi langasta, joka ei ollut suunnitelmissa. Se jäi käsiin sattumalta, mutta sen lempeä vihertävänharmaa sävy vangitsi heti. Värissä oli jotain levollista ja luonnollista, kuin metsä sateen jälkeen. Kun aloin neuloa Talvimarja-kauluria tästä langasta, huomasin, miten paljon väri voi muuttaa tunnelmaa.
Siinä missä edellinen Talvimarja oli marjainen ja talvinen, tämä vihreä versio on kuin hengähdys luonnossa. Se ei korosta itseään, vaan sulautuu pehmeästi kaikkeen ympärillä olevaan. Vihreä on väri, joka rauhoittaa ja antaa tilaa, myös pukeutumisessa.
Talvimarja-kauluri uudessa valossa
Ohje on sama kuin aiemmassa postauksessani: Lea Petäjän suunnittelema Talvimarja-kauluri, jonka ohje löytyy Novitan sivuilta. Tämä versio on kuitenkin täysin oma maailmansa. Langan paksuus ja pehmeys tekevät neuleesta napakan, mutta samalla joustavan ja miellyttävän.
Kauluri on neulottu paksusta Hygge-langasta, ja palmikkokuvio antaa sille käsintehdyn luonteen. Vihreä sävy tuo siihen uudenlaisen herkkyyden, sellaisen, joka sopii yhteen sekä luonnonvalon että valkoisten puuvillapaitojen kanssa. Pienet puiset napit sivuilla tekevät kokonaisuudesta viimeistellyn ja aidosti VillaNanna-henkisen.
Yhdistä ja kerrosta pehmeästi
Kauluri on kuin lämmin halaus. Se toimii niin yksinkertaisen valkoisen paidan päällä kuin paksumman neuleen tai takin alla. Pehmeä vihreä väri yhdistyy kauniisti luonnonsävyihin, beigen, ruskean ja harmaan rinnalla se korostaa materiaalien lämpöä.
Kokeile myös vastapareja: musta nahkatakki ja tämä pehmeä vihreä kauluri luovat täydellisen kontrastin, jossa urbaani ja luonnollinen kohtaavat. Kauluri tuo asuun käsityön tuntua ja rauhallista kauneutta, juuri sitä, mitä moderni pukeutuminen kaipaa.
Hitaan tekemisen kauneus
Tämän kaulurin neulominen oli kuin meditaatio. Paksu lanka kulki hitaasti sormien läpi, ja palmikot syntyivät omassa rytmissään. Jokainen silmukka tuntui painolta, mutta myös lämmöltä. Hitaus on osa prosessia, se tekee valmiista työstä merkityksellisen. Kun pukeudun tähän vihertävään Talvimarjaan, tunnen sen rauhan, joka syntyy käsillä tekemisestä. Se ei ole vain asuste, vaan pieni pala omaa aikaa, omaa tarinaa.
Talvimarja-kauluri tuo lämpöä, myös mieleen
Tämä vihertävä Talvimarja-kauluri on enemmän kuin neule. Se on lämmin kerros arjessa, kaunis osa vaatekaappia ja muistutus siitä, että käsityö voi olla samalla esteettinen ja syvästi lohduttava. Jos haluat tehdä oman Talvimarjasi, löydät ohjeen Novitan sivuilta ja jos haluat nähdä edellisen version, löydät sen aiemmasta postauksestani täältä: Talvimarja-kauluri tuo lämpöä
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Kirpputorien Indiana Jones ja Kierrätyskeskuksen Aarteet
Jos joskus on tuntunut siltä, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat kuin unohdettuja temppeleitä, joihin vain rohkeimmat kirpputorien Indiana Jones ja tutkimusmatkailijat uskaltautuvat, voin kertoa: tunne on aivan oikea. Tällä kertaa suuntasin Kierrätyskeskukseen kuin omaan arkeologiseen retkikuntaani, päättäväisenä löytämään joko jotakin ihmeellistä, jotakin tarpeellista tai jotakin, josta myöhemmin ihmettelisin: miksi ihmeessä otin tämän kotiin? Tällä kertaa kuitenkin kävi se, mistä kaikki kirppistelijät salaa haaveilevat. Tein löytöjä, jotka ylittivät jopa omat odotukseni. Ja tästä seikkailusta syntyi postaus ”Kirpputorien Indiana Jones ja Kierrätyskeskuksen Aarteet”.
Kirpputorien Indiana Jones ja Kierrätyskeskuksen Aarteet
Kun astuin Kierrätyskeskuksen ovelle, tunsin samanlaista sähköä kuin tutkimusmatkailija, joka näkee ensimmäisen vilauksen temppelin kivipaasista. Oven automatiikka suhisi kuin muinaisen haudan salainen mekanismi ja sen jälkeen maailma muuttui: edessäni avautui valtakunta, jossa kaikki on mahdollista.
Olin varustautunut vain määrätietoisella katseella, muutamalla kolikolla ja sillä intuitiolla, jonka vain vuosia kirppiksiä kolunnut ihminen voi kehittää. Pohjimmiltani tiesin olevani valmis: tämän päivän löytöretki ei jättäisi minua kylmäksi.
Tuliterät luistimet, aarre vain 20 eurolla
Ensimmäinen löytö oli niin loistelias, että kuulin päässäni fanfaarin (tai sitten se oli joku hyllyn takana koliseva esine). Siinä ne olivat: tuliterät, käyttämättömät valkoiset luistimet. Hinta? Kaksikymmentä euroa. Kahdenkymmenen euron ryöstöretki nykyaikaiseen kenkätemppeliin. En epäröinyt hetkeäkään. Nostin ne kuin kullanhohtoisen patsaan aarrearkusta ja tiesin: nämä ovat minun talven sankarit. Ja koska mikään aarre ei tule yksin, tarina jatkui.
Lankakeräjämät, joista syntyi pieni sininen ihme
Kierrätyskeskusten materiaalitukku on oven taakse piilotettu salakammio, paikka, josta löytyy usein jotakin, joka jonkun toisen silmissä näyttää jätteeltä, mutta käsityöihmisen silmissä se on jalokivi. Siellä lojui kasa lankajämäkeriä. Ei mikään häikäisevä näky… mutta Indiana Joneskaan ei tuijota vain kultaisia patsaita, hän osaa nähdä potentiaalin.
Nappasin langat mukaani, ja kotona niistä syntyi sininen hattu ja kämmekkäät, juuri sopivat talvisiin luisteluretkiin. Neulominen jälkimainingeissa tuntui siltä kuin olisin itse rakentanut löytöjen ympärille kokonaisen sivujuonen. Ja tietenkin, kaikki ilman, että jouduin ostamaan yhtään uutta lankaa.
Vanha morsiuspuku ilmaisosastolta, aarrelöytö, josta syntyi jo jotakin ihan muuta
Kun jatkoin tutkimusmatkaani, edessä häämötti ilmaisosaston mystinen alue. Tämä on kirppismaailman todellinen pyhä paikka, jossa aarteet odottavat täysin maksutta, jos vain uskallat tarttua niihin. Ja sitten sen näin. Vanhan, pitkän, valkean morsiuspuvun. Se lepäsi vaatelaatikon päällä kuin unohdettu reliikki, ryppyinen, ehkä menettäneensä osan loistostaan, mutta silti täynnä tarinoita. Tylli oli jo poistettu, mutta minua se ei haitannut. Näin välittömästi sen mahdollisuudet.
Puku lähti mukaani ja voin paljastaa: siitä on jo syntynyt jotakin aivan muuta, jokin uusi, uniikki projekti… mutta se esitellään myöhemmin. Jokainen arkeologi tietää, ettei kaikkia tarinoita voi paljastaa kerralla.
Punaiset saapikkaat, 12 euron salattu valtakunta
Ja sitten koitti retken kruunaava hetki. Punaiset. Täydelliset. Hieman vintagehenkiset. Pehmeät. Saapikkaat, 12 euroa. Kun näin ne, tiesin että se oli kohtalo. Sellainen hetki, jossa kirppisjumalat kuiskaavat korvaan: Ota ne. Älä kysele. Ne olivat juuri sopivasti dramaattiset, juuri sopivasti leikkisät. Täydellinen väriläiskä mihin tahansa asuun ja talven tanssikenkiä ei voi koskaan olla liikaa.
Retkikunnan yhteenveto
Kun lopulta poistuin Kierrätyskeskuksesta, tunsin itseni sankariksi, joka on suorittanut yhden elämänsä parhaista tehtävistä. Aarteita, joita en tullut hakemaan, mutta jotka löysivät minut. Tarinoita, jotka jatkavat elämäänsä omissa käsityöprojekteissani ja talven pukeutumisessa. Kirpputorien Indiana Jones kiittää ja jatkaa seuraavaan seikkailuun, sillä koskaan ei tiedä, missä seuraava löytö odottaa.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: