Flunssa tekee kodin
18
Flunssa tekee kodin helposti ja ulos sitä ei saa, vaikka mitä yrittäisi tehdä. Syyskuussa meille tuli vieraaksi syysflunssa, minä en ole vieläkään päässyt moisesta vieraasta eroon, vaikka miten olen yrittänyt. Välillä olo on paljon parempi ja vaikuttaa sille, että olenkin terve mutta ei mene kauaa kun taas kuume nousee ja olo pahenee. Onneksi tuo nuorimmainen on kunnossa, hänen taistelusta flunssaa vastaan kerroinkin jo aikaisemmin täällä.
Flunssa tuo myös melankolisia puolia esiin, kun ei mitään jaksa ja vapaapäivät menee lähinnä kotona makoillessa tai kotia hiukan laitellessa. Viikko on ollut monin puolin hyvin raskas, pojan terveyden kannalta, omani ja sitten tuli viikko sitten myös suru uutisia Vaikuttajamedialta. Yksi rakastettu on joukosta poissa. Kuolema on aina se, joka pysäyttää, varsinkin kun on kyse nuoremmasta henkilöstä. Koko viikko sujahtaa sumuverhon taa ja näkyvyys on niin heikkoa, ettei oikein tiedä minne suuntaan menisi.
Kun ei tiedä mitä sanoa
Koko viikko on ollut sellainen, ettei oikein ole tiennyt mitä sanoa. Seuraa toisten surua täysin kädettömänä, vaikka onkin vasta muutaman kuukauden tässä tutustunut näihin ihaniin ihmisiin, niin toki tapahtuma vaikuttaa myös minuun. Vaikuttaa myös oman sairauteni kautta, koska kun saan jotain flunssia sun muita, niin sairauteni alkaa vaivata ja sen tuomat erilaiset oireet pomppaa päälle. Silmäoireet, masentuneisuus yms. Autoimmuunisairaudessa elimistö hyökkää itseään vastaan ja kun flunssa saapuu, taistelu on kovaa, taistellaan flunssaa vastaan ja myös itseään vastaan. Silloin kaikki tuntuu niin suurelle, ne hyvin pienetkin asiat. Kuolema taas on iso juttu ja sen käsittely onkin jo paljon suurempaa mitä joidenkin pienten villakoirien, jotka juoksee lipastojen alla tai vaatepinot, joita kerääntyy lasten huoneen lattialle. Siltikin välillä tuntuu, että ne pienet asiat ovat valtavia.
Myös ilonaiheet on hankala käsitellä. Esimerkiksi tyttäreni on saanut vakipaikan työstä, josta on unelmoinut ja sitähän pitää juhlia, soittokunta pitää tilata ja ilotulitus. Kaikki kaverit ympäri maailman pitää kutsua ja juhlia monta päivää tätä. Kyllä, meikäläinen menee laidasta laitaan tuhatta ja sataa tällä hetkellä. Siksi odotankin kovasti, että pääsen kohta pitämään pienen tauon kaikesta ja lomailla. Jos saisin flunssani vihdoin taltutettua.
Näin se flunssa tekee kodin, siitä ei eroon pääse millään, ei auta mitkään poppakonstit, ei lääkkeet, ei vitamiinit. Tosin vitamiineja ei oikein minun elimistö edes kestä, joten on syötävä sitten ruoan kanssa erilaisia vitamiinipommeja. Minusta on kovaa vauhtia tulossa kiukutteleva ja kiukkuinen vanha akka…
Kohti parempaa huomista!
-Melissa-
Ysäri ja ysärin muoviset vaatteet
Voihan nyt ysäri ja ysärin muoviset vaatteet…En todellakaan olisi halunnut näitä muistella yhtään enää mutta näin ne siivotessa tuossa pullahti esiin. Olin todella unohtanut nämä ihmetykset kokonaan, en kyllä unohda enää. Voi tajuton millaisia hirvityksiä sitä on tullut käytettyä ja ihan tyytyväisenä vielä, oli ne silloin niin mageet. Ei haitannut vaikka talvella ne olivat tuhottoman kylmät ja kesällä taas niin hiostavat, että liimautuivat ihoon kuin märkäpuku.
Tuohon aikaan en juurikaan ommellut itse vaatteita mutta kun nämä muoviset vaatteet tulivat hitiksi, niin omeplukone sauhusi minkä kerkesi. Tein vaikka minkälaisia luomuksia mutta vain nämä ovat säilyneet, valitettavasti näistäkin yksi asu on tuhoutunut säilytyksessä, vaikka olen ollut tarkka hommasta. Ei muovi vaan säily, minkäs teet.
Miten tutustuin muoviin?
Ensi kosketus muovisiin vaatteisiin oli kun eräs Suomen musiikkinero halusi muovista tehdyt haalarit esiintymisasukseen. Siihen aikaan ei oikein mistään löytynyt juuri siihen tarkoitukseen sopivaa muovia mutta lopulta löytyi liike, josta kyseinen henkilö sai hankittua materiaalin. Kangas oli enemmänkin kiiltävää ja silittämällä vuoritettua ohutta sadetakkikangasta ja oli kyllä iso työ tehdä kun piti opetella materiaalin toimivuutta. Eiväthän ne sitten ihan täysin priimat olleet, ei sen aikainen ompelukoneeni ihan tykännyt moisesta materiaalista laisinkaan ja liimakankaiden kiinnitys oli myös iso ongelma.
Mutta haalari tuli kuin tulikin valmiiksi ja olin aika ylpeä kun näin ne mainoksessa, jossa komeili niin muusikkonero itse kuin tanssityttösetkin. Mutta tästä lähti minun sukellus muovin maailmaan…Siksi onkin hassua, että olen niin muovia vastaan nykyään! Toki muovisia vaatteita minulta löytyy edelleen ja tulen käyttämään kaikki loppuun asti, mutta en näitä, sillä nämä eivät edes mene päälle enää. Olen ollut niin pikkuruinen aikanaan.
Olen aina sanonut, ettei minulle ole koskaan ongelma pukeutua vanhoihin muotiluomuksiin, mutta minulla on rajani myös. Tällaisiin en enää pukeudu, vaikka minulla on secondskin leggareita parit kappaleet kaapissa. Ne vain eivät ole sellaisita materiaalia mitä nämä ja ei…nämä eivät vain oikein pue enää minua, onkohan lopulta pukenut koskaan? Ysäri ja ysärin muoviset vaatteet eivät enää vain toimi, eivät todellakaan! Nämä asut menevät takaisin sinne mistä ne otettiin ja tuo yksi asu hävitetään, mutta ensin otetaan irti kaikki ne osat, joita voidaan hyödyntää vielä jossain.
Mitkä ovat sinun ”Voi jestas, mitkä vaatteet” -vaatteet?
Voit kirjoittaa omista kauheuksistasi kommenttikenttään ja ihmetellään yhdessä mitä on nuorena tullut päällä pidettyä.
Mukavaa lauantaita!
-Melissa-