Kun ihminen vanhenee
10
Kun ihminen vanhenee, muuttuu hän joka ehti enemmän näkymättömäksi yhteiskunnassa. Venhenevan ihmisen panosta ei oikein enää tarvita, hänen ammattitaitoaan ei haluta eikä elämänkokemus ole kunnian asia. Tämän lisäksi peilistä katsoo täysin tuntematon ihminen, se ihminen harmaantuvineen hiuksineen, ryppyisine naamoineen. Ei, se en ole minä. En oikeasti. Maan vetovoima kovenee ja keho alkaa roikkua sieltä täältä. Posket lepattaa tuulessa ja heltta heiluu vielä seuraavanakin päivänä kun on kaverille sanonut moi edellisenä päivänä.
Onko se niin, vai onko se vain jokaisen vanhenevan ihmisen kuvitelmaa? Tavallaan molemmat on totta ja ei ole. Työllistyminen vanhempana on monen asian summa, ikä ei ole aina se este, eikä se edes saisi olla. Itselle jotenkin tulee turvallisempi olo yrityksestä, jossa on eri ikäisiä työntekijöitä, siellä osataan tehdä, koska eri ikäsiten osaaminen osataan hyödyntää.
Tätäkö on vanheneminen?
Katsoin itseäni aamulla peilistä ja tosiaan, en meinannut millään tunnistaa sitä ihmistä, joka peilistä minua tihrusti. Miten paljon on keho muuttunut ei vain vanhentumisen myötä, vaan mitä sairaus on tehnyt koko keholle. Keho muuttuu pehmeäksi ja löysäksi. Iho ei enää palaudu niin nopeasti kuin ennen, uurteet ja rypyt syvenee. Kiloja on muodostunut vuosien saatossa kuin vahingossa. Sitten alkaa kiusata itseään vanhoilla kuvilla. Voi kun silloin oli niin nätti ja pippurinen, nyt aika vaan humisee ohi. Vertaa itseään nuoriin ihmisiin ja huokailee hiljaa kun muistelee omaa nuoruuttaan.
Sitä unohtaa täysin sen, millainen elämä oli oikeasti silloin kun oli nuorempi ja mitä se elämä on nyt. Mitä tapahtui silloin kun hymyilin kameralle ja mitä tapahtuu nyt kun nyrpistän naamaani kameralle. Millainen oli maailmani silloin, kun keräsin kimpsut ja kampsut kainaloon ja hyppäsin muuttoautoon, uusi kaupunki ja uusi elämä.
Osaanko olla onnellinen siitä mitä minulla nyt on?
Onnellisuus on monille vaikeaa ja useimmiten sitä monet katkeroituu iän myötä ja mitä enemmän ikää tulee, miten vähän on niitä unelmiaan saanut toteutettua, sen katkerammaksi tulee. Ainakin osa ihmisistä. Miten sitä ei pysty olemaan onnellinen siitä mitä kaikkea itsellä on. Kun sitä kaikkea kuitenkin on.
Olen onnellinen
Mitä enemmän sukellan tuonne mieleni syvyyteen asian tiimoilta ja mietin ja pähkäilen, niin löydän paljon asioita mistä olen todella onnellinen. Nuo minun tenavat ovat yksi suurimpia ilon aiheita, heidän menestymiset ja onnistumiset ovat minulle ihan ensimmäiset asiat, jotka tekee minut onnelliseksi.
Voitin sairauden, joka oli viedä minut hautaan, olin jo luovuttanut. En jaksanut enää taistella mutta tässä olen, annoin lääkäreille vielä yhden mahdollisuuden auttaa ja se apu toimi. Tokikaan en voi koskaan enää olla täysin terve, mutta olen niin terve miten voin olla ja onnellinen siitä.
Opiskelu on tuonut minulle monta erillaista mahdollisuutta tehdä asioita, joista tykkään. Nautin ohjata kädentaitoja ja nautin olla nuorten kanssa. Parastahan näissä kahdessa ammatissa on se, että voin yhdistää ne ja antaa nuorille sellaisia taitoja, joita tarvitaan nykyaikana paljonkin.
Vaikka en ole saavuttanut rahallista mammonaa, olen saavuttanut ison määrän henkistä kapasiteettia ja jätän jälkeeni sellaista mitä en rahalla tule koskaan saamaan ja saavuttamaan. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja kaikesta siitä mitä olen elämässäni oppinut. On siis jälleen ihanaa kääntää uusi sivu omassa elämänkirjassa ja alkaa kirjoitella siihen uusia kokemuksia ja uusia oppimisia.
Kun ihminen vanhenee
Postauksesta tuli hivenen matalalentoinen, mutta tällaisia olen tässä nyt hetken aikaa miettinyt. Valmistautunut saamaan yhden ikävuoden päätökseen ja antaa uudelle ikävuodelle uuden tyhjän sivun. Olen miettinyt suhtautumistani omaan vanhenemiseen, oman ulkonäön muutoksiin, niiden hyväksymiseen. Miettinyt mitä olen saanut aikaan ja mitä en. Tosin, on turha miettiä niitä asioita, joita ei ole saanut tehtyä. Se taas aiheuttaa katkeroitumista. Katkeria ihmisiä on ihan liikaa maailmassa ja ne saa myös ulkopuolisetkin huonolle mielelle.
Kun tällainen matalalentoinen fiilis tulee, kannattaa vain sukeltaa sinne mikä parhaiten itseään miellyttää ja hemmotella itseään niin pitkään, että kaikki matalalentoiset ajatukset katoaa ja mieli alkaa nousta kohti korkeuksia. Vaikka vanhenee, niin samalla muuttuu entistä rakkaammaksi itselleen. Minä olen itselleni rakas ja haluan pitää itsestäni huolta, samoin kuin pidän huolta läheisistäni.
Uskaltakaa rakastaa itseänne!
Se on asia, jonka haluan kaikille sanoa. Kun rakastat itseäsi ja huolehdit itsestäsi, jaksat huolehtia myös muista. Näin lapsesi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ja oppii rakastamaan myös itseään.
Ihanaa päivää kaikille ja hyvää syntämäpäivää kaikille, joilla tänään on synttärit!
-Melissa-
Marraskuu on minun kuu
Marraskuu on minun kuu, miten se voi olla mahdollista? Minä, joka olen todellinen kesän lapsi vaikka olen syntynyt marraskuussa. Miten minä voin rakastaa myös marraskuuta näin paljon? Kyllä, marraskuu on ainoa kuukausi tänä pimeimpänä aikana syksyä, yksi syy on tosiaan se, että olen syntynyt tässä kuussa ja se on aina jotenkin saanut minut kiinnitetyksi juuri tähän kuukauteen. Vaikka kesä onkin täysin minun juttuni, olen silloin elossa ja saan liidellä vapaana kuin taivaan lintu.
Lokakuussa on kolme asiaa pyörinyt keskusteluissa, kolme isoa asiaa, joista yksi on hukkunut kahden muun jalkoihin. Joka on todella sääli. Onko Tripla pikamuodin luvattu maa?
Siinä ne kolme, jotka ovat vieneet palstatilaa ja yksi, joka on hukkunut muiden pommituksiin. Tämä on myös aiheuttanut minussa suunnattoman vaikean krapulan, jonka kanssa suunnistan minun ihanaan kuukauteen. Eli tänä vuonna kuukausi, jolloin olen hemmotellut itseäni koko kuukauden alkaa aika surullisissa merkeissä. Eikä se riitä, että piiskaa itseään, vaan kun joka puolella syyllistetään siitä, että ostaa tai syö tai miten kasvattaa lapsia. Kaikki on muuttunut mustavalkoiseksi ja joka asiasta syyllistetään.
Mä olen mä
Ei maailma pyöri niin, ettei mitään osteta. Kulutusta tarvitaan, jotta voidaan pitää näitä meidän hyvointiin liittyviä asioita yllä. Toinen juttu onkin valinnoilla, miten kulutetaan, mitä valitaan. Valitaanko se super halpa lumppu, joka ei muutaman käytön jälkeen enää sovellu kirpparille myytäväksi vai ostammeko vaatteen, joka kestää vähintään sen kymmenen vuotta.
Vai onko se ekologista, että tyhjentää koko vaatekaapin ja hankkii kaapin täyteen uusia ekologisia ja eettisiä vaatteita? Vai olisiko parempi käyttää loppuun ne vaatteet, jotka siellä kaapissa on? Tai niin kuin minun kohdalla…Minulla on paljon vaatteita, jotka ovat lähes kaikki kirpparilta hankittu, ja ne jotka ei ole ovat olleet käytössä vähintään sen kymmenen vuotta. Ja onko sitten se ihminen parempi, jolla on vähemmän vaatteita?
Olen vuosien saatossa lisännyt painoa +30kg ja edelleen mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän kroppa muokkautuu. En aina välttämättä pysty käyttämään tiettyjä vaatteita, joita olen hankkinut muutama vuosi sitten. Siksikin minulla lähtee vaatteita Hope-yhdistykselle välillä paljonkin. En myöskään enää juurikaan hanki vaatteita, tosin nyt on ollut poikkeus siihen, kun olen tarvinnut työvaatteita.
Marraskuu on minun kuu ja synttärisankarina esitän tämän toiveen, että ei syyllistettäisi niin valtavasti muita ihmisiä, vaan tuettaisiin ja keskityttäisiin niihin omiin muutoksiin, vain niin maailma voi saada uuden suunnan. Se, että keskitytään vain muiden syyttelyyn, eikä huomata omia kipukohtia ei paranna ketään, vielä vähemmän tätä meidän ihanaa maapalloa.
Oikein ihanaa päivää teille kaikille!
-Melissa-
Seuraa minua: Instagram, Facebook