Kun elämä muuttuu
20
Kun elämä muuttuu kertaheitolla ja joutuu monen uuden asian eteen. Pelkään miten omat lapset selviää, miten itse selviää. Ei, en pelkää koronaa, pelkään aina lapsieni puolesta, aina. Meillä on niin tiivis suhde lasten kanssa ja nyt joutuu miettimään tarkkaan mitä tehdä ja miten. Niin kuin tiedätte, nuorimmainen on riskiryhmäläinen, niin on myös mieheni sekä esikoiseni. Keksimmäinen kaveri taas ei ole, mutta hänen tilannetta on hankala seurata kun on intissä.
Kun elämä muuttuu
Itse kuulun siihen porukkaan, joiden on jatkettava töitään, digitaalinen työ on otettava tavalla tai toisella haltuun ja keksittävä uusia keinoja kohdata nuoria, mutta se ole ainoa tapa meillä tänä aikana kun monet paikat on suljettu. Siksi mietinkin, miten suojaan minun pientä tirppaa, ettei sairastu, vaikka hän on kotona, niin minä ja mieheni olemme töissä. Pieni ei ole ainoa murhe, myös esikoinen, joka on riskiryhmässä stressaa kovasti miten suojaa itsensä, kun työskentelee riskiryhmän parissa. Jos minulla olisi mahti, niin sulkisin kaikki kolme lastani nyt bunkkeriin kolmestaan.
Kuukausi sitten elämä oli ihan toisenlaista, oli normaalia ja vihdoin pitkästä aikaa olimme nelistään yhdessä ja saimme viettää ihanaa lauantaita syöden ja nauttien elämästä. Esikoisen kanssa suunniteltiin meidän tulevaa matkaa, miten ja milloin se tehdään. varattiin ja maksettiin. Oltiin autuaan tietämättömiä siitä, mihin tämä elämä vierii. Nyt mietitään siirretäänkö matkaa, vai perutaanko kokonaan…
Poika itketti ravintolapäällikköä
Kuvissa me nautitaan ihanaa päivällistä Maya ravintolassa ja poika halusi hiukan tietää minun ruoka-annoksen miekkalan valmistukesesta. He jäivät sitten päällikön kanssa juttelemaan pojan suunnitelmista laivakokin hommista ja siitä, miten hakee YK joukkoihin…Ravintolapäällikkö vain sitten sanoi, että tervetuloa töihin kun intti on loppu tai jos ei suunnitelmat mene niin kuin suunnittelee. Ravintolapäällikkö sanoi miehelleni, että meinasi tulla hänelle kyyneleet silmiin, kun pojalla on noin hyvät suunnitelmat. Mutta nyt katsotaan, lähteekö laiva satamasta ja poika sen mukana. Natoharjoituksiin kyllä mutta muihin juttuihin? Mene ja tiedä.
Suosittelen tätä ravintolaa kaikille. En vain sen takia, että pojalle tarjottiin töitä, vaan ihan sen vuoksi, että siellä on aina hyvä tunnelma, hyvä ruoka ja sisustus toimii erittäin hyvin. Ja jos ei miekkakalaa ole koskaan syönyt, niin suosittelen sitä.
Miten korona muutti meidän elämää?
- Yksi lapsista on kotikoulussa
- keskimmäisen kanssa jännitetään pääseekö kulkemaan Helsingin ja Turun väliä (junia vähennetty) Ja pääseekö lomille tai saako luvan palata kasarmille takaisin.
- Esikoinen tekee pitkiä päiviä, kun heillä on työntekijöitä sairaana.
- Uuden opettelua minulla, uusien työkalujen hallintaa ja uuden oppimista.
- Ei päästä ulos syömään
- Ei matkustella
- Yhteinen aika vähentynyt
Toivottavasti tilanne ei kestä kovin kauaa, vaan päästään pian normaaliin järjestykseen. Jotain hyvääkin tosin tästä seurasi, minut vakinaistetaan työssäni!
Torstai on toivoa täynnä!
Minä olen kirjassa
Hei, minä olen kirjassa. Ensin naamarini näkyi muutamissa lehdissä Hesarista käsityölehtiin, mutta tämä on oikeasti the juttu mulle! Minua on haastateltu kirjaan ja tämä kirja on ilmestynyt nyt Etelä-Koreassa. Olen hiukan pyörryksissä, olen nyt globaalissa. Hih, tää tuntuu niin hyvälle!
Olenkin maininnut siitä, että nyt mennää hiukan ajassa taakse ja otetaan kiinni muutamista jutuista mitä tapahtui tuossa marras-joulukuussa, kun en päässyt näistä kertomaan kun oli näitä postaus sarjoja niin monta. Mutta nyt kerron sitten vähän mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä kaikkea on tullut väsäiltyä.
Kirja second hand -elämäntavasta
Muutama vuosi sitten nuori korealainen opiskelija keräili haastateltavia kirjaansa varten. Hän oli saanut kirjasta idean, kun oli tullut opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja nähnyt millaista on Suomen second hand kulttuuri. Heillä Koreassa ei oikein sellaista ajatusmaailmaa ole olemassa. Vanhoja vaatteita voi lahjoittaa kyllä köyhille, mutta ne lahjoitetut ovat tosiaan sen näköisiäkin. Kirja sai alkunsa ajatuksesta, unelmasta, että myös Koreaan nousisi samanlaisia ihania pikku vintageliikkeitä, isoja Kierrätyskeskuksia, ihania kirppistoreja yms. Mitä nyt täällä meillä on.
Olin innoissani mukana tässä ja niin ovat olleet kaikki muutkin, jotka ovat lähteneet kirjaan mukaan. Minun osuus poikkeaa kuitenkin muiden sisällöstä, ihan sen vuoksi, että kirjassa keskitytään enemmän minun refashioniin kuin kirppistelyyni. Kerron toki kirjassa hiukan miten olen tullut tähän pisteeseen, milalinen rooli oli isoädilläni sekä äidilläni kädentaitojen osalta ja miten tuttua vaatteen hyötykäyttö meillä oli. Muistelin lapsuuttani, miten istuimme isoäidin kanssa rappusilla ja isoäiti leikkeli mekkoa matonkuteeksi.
Kaksi kuvaa kirjassa
Kaksi kuvaa valikoitui lopulliseen kirjaan ja olikin ihanaa nähdä juuri nämä kuvat, nämä vaatteet, sillä minun paitani on voimavaatteeni ja poika taas teki tilauksen juuri näistä shortseista, hänen visio, äidin toteutus. Nämä kaksi vaatetta ovat iso tunne minulle ja niitä oli aivan mahtava myös tehdä.
Liian pienestä paidasta sopivaksi
Olen aikanaan napannut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta aivan ihanan paidan, se ei näyttänyt niin kovin pienelle, mutta kun olin saanut paidan pestyä, niin eihän se mennyt päälle. Kaivelin tilkkulaatikkoa hetkisen ja löysin kuviollisen kankaan ja siitä ajatus sitten lähti. Lisäilin punaista pitsiä ja koristenauhaa ja paita alkoi näyttää sille kuin pitäisi näyttääkin. Ja koska tykkään kovasti epäsymmetrisistä linjoista, niin tietenkin helma sai minua miellyttävän muodon.
Kun laitan paidan päälleni, oli sitten miten huono fiilis tahansa, niin olo nousee kohisten. Tällä mallilla olen tehnyt monen monta paitaa ja tunikaa, mutta jotenkin tämä paita on se juttu, tässä on jotain mikä on niin minun luonnettani.
Pojalle shortsit farkkujämistä
Olin tehnyt aikanaan pojalle hauskat palafarkut ja poika rakasti niitä niin paljon, yhtenä kesänä hän sitten toi minulle laatikon, jossa säilytin erinäisiä farkkujen osia ja sanoi, että nyt äiti tekee hänelle shortsit samalla ajatuksella mitä tein hänelle farkut. Ja tietenkin tein työtä käskettyä. Minusta on ihanaa kun omat lapsetkin on niin mukana tässä hommassa.
Minä olen kirjassa ja todella innoissani asiasta!
Ihanan rentoa päivää kaikille!