Syksy on haasteellinen
2
Minulle syksy on valtavan haasteellinen. Vaikka olen marraskuun lapsi ja jotenkin sillä hetkellä nautin syksyn ilmasta ulkona, kun itse nautin sisällä, niin syksy ei ole minua varten mitenkään. Toki syksyllä saa ihania tunnelmakuvia ja useasti ruska on upea. Mutta muuta hyvää en tästä sateen kyllästämästä syksystä pidä.
Syksy on haasteellinen
Kun ne ensimmäiset todelliset syyssateet tulevat, niin minun mieli muuttuu, synkistyy. Kaipaan kesää ja lämpöä, auringon kutittelua. Ja jotenkin vaikuttaa sille, että katkeroidun hieman. En halua nousta ylös sängystä, vaan mieluiten nukkua syksyn ja talven yli. Olla kuin minua ei olisi. Mikään ei huvita ja vireystaso on nolla. Tosin jotenkin tänä syksynä olo on kuin kantaisi lyijysäkkiä harteillaan. Viime kevään erittäin huono alku ja sairastumiset yms. on vieneet voimat ja olisin tarvinnut pidempää lomaa. Nyt vain odotan, että pääsen takaisin omalle tilalle, jotta voin hukkua omaan maailmaani kunnolla.
Toki minua piristää myös ajatus muutamista kivoista asioista, joita on tässä syksyn ja talven aikana tulossa. Kekrijuhliin olen suunnannut katseeni, siitäkin huolimatta, että henget eivät oikein halua meitä sinne ja aina sattuu ja tapahtuu jotakin vähemmän kivaa, kun ollaan siellä. Mutta jos tänä vuonna mentäisiin vain oleskelemaan sinne. Katsomaan mitä ihmiset puuhaa ja touhuaa. Kyllä, kekri on sellainen tapahtuma, jossa haluaa olla mukana.
Onko tämä pelkkää valitusta?
Toivottavasti ei! Nyt ainakin yritän järjestää ompelupäivän itselleni johonkin kohtaan, jotta pääsen pakoon syksyä edes yhdeksi päiväksi. Ajan vaikka miesväen isoisälle kyläilemään, saisin olla ihan omassa rauhassa ja ommella rauhassa. Se tekisi kyllä niin hyvää. Neuleiden kanssakin edistytään pikku hiljaa ja koko ajan suunnittelen uutta työtä, jonka aloittaa. Niin paljon ihania neuleitä löytyy ympäri nettiä ja tietenkin omissa neulekirjoissa sekä neulelehdissä. Juuri tilasin yhden kirjan, jonka julkaisua olen odottanut pitkään. Joten varmasti pian tulee postausta minun käsityökirjoista.
Niin kuin olette huomanneet, niin blogikin on vähän ränsistynyt tässä, mutta lupaan sen olevan väliaikaista. Päästään jälleen hyvään rytmiin kun muutto omalle tilalle on saatu päätökseen ja kiertävänä ohjaajana olo päättyy. Tämä on nimittäin aika raskasta lopulta, kun sitä omaa työpistettä ei ole ja täytyy kuitenkin niitä oman työpisteen töitä koittaa tehdä, vaikka se on toisten nurkissa haasteellista. Mutta pian tämä loppuu! Toivottavasti.
Nyt loppui kitinä tältä päivältä!
Nautinnollista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Loma lähenee loppuaan
Loma alkaa olla lopuillaan ja maanantaina olisi paluu arkeen. Pieniä jännityksiä tässä odotettavissa, sillä meidän tila meni toukokuussa remonttiin ja remontin pitäisi olla valmis kun palaamme lomiltamme töihin. Sitten alkaakin kiireet, kun pitää toimittaa tärkeät tavarat takaisin omille paikoilleen ja kerhohommatkin pitää laittaa valmiiksi.
Loma lähenee loppuaan
Mutta ei mietitä töitä vielä, vaan keskitytään nauttimaan lopusta lomasta. Jotenkin loma tuntui hyvin lyhyelle, viisi viikkoa ei oikein tuntunut missään. Sellainen olo, etten ole päässyt oikein tekemään mitään. En ainakaan ompelemaan. Sitä olen tehnyt todella vähän. Virkkailuun kyllä innostuin, mutta koska minulla on yksi valtavan iso työ tuossa vieressä, niin en ole sitten sen vuoksi juuri muuta valmista saanut tehtyä, tuo ikuisuus virkkaus on toivottavasti valmis ensi kesänä.
Oli paljon suunnitelmia kesäksi ja reissu suunnitelmia, mutta kaikki muuttui kun miehen olkapää leikattiin ja iso osa ajasta meni ihan vain toipumiseen, myös itse nukuin ja toivoin kevään RCVS -kohtauksista. Niistä jäi jäljelle järkyttävät jännityskivut, joten myös ne ovat estäneet minua puuhastelemasta ihan samoin kuin ennen. Joten tästä syystä tosiaan on hiukan loma mennyt ohi suun niin sanotusti.
Loma tarvitsee myös kohokohtia
Mutta kohokohtiakin on ollut, vaikka tuntuukin sille, ettei mitään ole saanut aikaan tai ole päässyt näkemään maailmaa. Heti loman alussa singahdin Turkuun korjaamaan tyttöni toppia, samalla treffasin myös poikani, jonka luona vietin kaksi yötä. Kävin lasten kanssa myös äidilläni syömässä. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa ihan vain me kolme. Kolmen kopla, niin kuin silloin joskus kauan sitten, ennen miestäni ja nuorinta lastani.
Kohokohtia lomalta
Vielä on kohokohtia tulossa, joita en ole ehtinyt vielä kirjoitella. Yksi iso harmi mitä en kesällä nyt päässytkään tekemään juuri sen vuoksi, että kipuja oli ja mieheni leikattiin, oli etten päässyt pyöräreissuille. Kaksi kertaa pääsin pyörän selkään koko kesänä. Toivonkin, että jonakin viikonloppuna vielä pääsisin seikkailemaan pyörän kanssa koko päiväksi.
Kaikkea lomatekemistä olisi vielä tulossa teille esittelyyn, joten kannattaa pitää silmät auki. Elokuussa vielä nautitaan meidän loma tunnelmista ja toivottavasti ehdin vielä ommellakin teille jotakin kivaa pientä ennen kuin sukellan syksyn maailmaan kunnolla. Minulla on pikkuruinen lista mitä syksyksi tarvitsen kaappiini ja mitä taas menee varastoon odottamaan parempia aikoja (myös parempia muotoja). On myös tulossa loman kohokohdista oma postauksensa kun saan kaikki meidän puuhat kirjoitettua.
Päivän asuna over size paita ja pyöräilyshortsit
Olin tuossa road tripin jälkeen heti Fidan Outletissa kääntymässä muutaman vuoden jälkeen ja löysin aika mahtavan kasan vaatteita syksyksi, niiden ympärille olen rakentamassa tämän syksyn puvustoni. Siksi minulla on pari täsmäostoa kirpparilta, muuten kaikki tulee löytymään omasta kaapistani. Tästä käynnistä on myös tulossa postaus ihan näinä päivinä, mutta jos et jaksa odottaa niin Instagramissa on minun omituinen videoni mitä löytöjä tein.
Yksi löydöistäni oli kuvien miesten valkoinen kauluspaita. Minulle se on valtavan suuri mutta minä niin tykkään isoista vaatteista, joihin voin kääriytyä. Paidan seuraksi laitoin jalkaani pyöräilyshortsit ja kursin kaiken kasaan Kierrätyskeskuksesta löytyneellä vyöllä. Jalkaan sujautin tällä kertaa korkkarit. Koska minulla on monet saman tyyppiset kengät kaapissa, en osaa ihan varmasti sanoa, ovatko nämä kirpparilta vai tyttäreni vanhat. Mutta joka tapauksessa ovat kierrätys söpöydet.
Miksi en käytä koruja? Välillä toki laitan koruja, mutta todella harvoin. En ole enää vuosiin käyttänyt, en edes vihkisormusta ole sormessa ollut ehkä alun jälkeen. Ihoni on niin herkkä, että korut repivät ihoni rikki. Myös allergiat vaivaa sekä töissä on vapaampi puuhastella ilman koruja. Siinä nyt ainakin muutama syy siihen, miksi minulla ei ole koruja viimeistelemässä tyyliäni. Tällä kertaa tosin laitoin korvikset, jotka on tehnyt minun kerholaiseni. Ihanat pyöreät glitter -päällysteiset korvikset. Sopivat minusta oikein hyvin tähän tyyliin.
