Ihanan rento sunnuntai
8
Eilen oli ihanan rento sunnuntai. Aamu alkoi hyvin hitaasti, luotiin minibrunssi meille olohuoneeseen ja laitettiin aamusta heti leffa pyörimään. Koirat pääsivät koko porukan kanssa lenkille ja sain neuletta eteen päin. Näin ihanan rentoa menoa oli eilen. Tänään sitten keskitytään pitkästä aikaa ompeluun.
Ihanan rento sunnuntai
Työ on täyttänyt meidän elämän ihan kokonaan jälleen kerran ja tuli aika ottaa kunnon irtiotto työmaailmasta. Toki eihän yksi päivä riitä kuin hiukan mutta se on tyhjää parempi. Ei herätyskelloa, ei mitään suunnitelmia, ollaan vain kuin Ellun kanat. Voin sanoa, että se teki kyllä hyvää kun ei tarvinnut olla juoksemassa sinne tänne sinkoillen. Leivottiin Nutellasarvia ja laitettiin kaikki mitä sattui kaapista löytymään esille brunsiksi, aamupalaa kun ei kannattanut enää puolilta päivin syödä. Saatiin runsas herkkupöytä ja mies kaivoi pakkasesta herkullista raparperipiirakkaa jälkiruoaksi. Mies leipoo muuten maailman parasta raparperipiirakkaa!
Päivä alkoi herkullisen pöydän antimilla sekä leffalla, aamuleffa on kyllä ihan parasta. Syö rauhassa ja katsoo leffaa, siitä se aamu lähtee hyvin liikkeelle. Koiratkin jaksoi hyvin odottaa kun pääsivät ensin käymään tarpeillaan nurkan takana, joten voitiin hyvällä omallatunnolla nauttia hitaasti omasta elämästä. Kun leffa loppui ja ruoka oli korjattu jääkaappiin oli aika sujauttaa vaatteet päälle ja lähteä lenkille koirien kanssa.
Miksi istä ei osaa olla tekemättä mitään?
Monasti sanotaan, että pitäisi olla päiviä kun ei tee yhtään mitään, mutta sitten kuitenkin pitäisi niin kovasti harrastaa ja puuhata kaikenlaista hiki hatussa, kun ilman niitä jää niin paljosta paitsi. Itse en koe jääväni mistään paitsi vaikka en olisi menossa pää kolmantena jalkana. Koska olen luonteeltani taivaanrannan maalari, niin on hyvä tällaisiakin hetkiä muistaa pitää kun ei ole kiire yhtään minnekään.
Arki ottaa useasti tiukan otteen ihmisestä ja suorittaminen tulee mukaan myös kotiin. Pitää olla koko ajan tekemässä ja touhuamassa, pitää koko ajan olla menossa ja kokemassa jotakin. Juostaan harrastuksesta harrastukseen, jotta rentouduttaisiin kun rento olo saavutettaisiin ihan niinkin että ottaa rennosti ihan vain kotona. Itselle tuo on tuttu juttu ja sairastumiseni ovat sitten herättäneet minut ajattelemaan asiota uudella tavalla.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Kun syksy kutittaa nenua ja moni asia harmittaa, ei vain se, että syksy on koittanut. Työ muuttuu taas toisenlaiseksi, tästä saimme keväällä jo maistiaisia. Siitä huolimatta en osannut varautua tällaiseen mitä tuleman pitää. Ja ei, en ole jäämässä työttömäksi, ihan muista asioista on kyse. Muutos, jota en kykene hyväksymään on tulossa. Mutta jos se harmittaa niin paljon kuin se harmitti, niin kannatti lähteä kävelylle.
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Viime viikolla oli ihanan aurinkoista vielä illallakin ja koska olen ollut pitkään kuin viulunkieli, mies halusi viedä minut kävelylle syksyiseen Helsinkiin. Minä olen aina tykännyt Jätkäsaaresta, sekä Kalasatamasta, mutta koska käyn useammin Kalasatamassa niin mies veikin minut kävelylle Jätkäsaareen. Samalla reissulla kävimme myös iltapalalla ja viinilasillisilla Ruoholahden puolella. Teki kyllä niin hyvää hengailla ihan kiireettömästi. Kävellä ja kuvata, katsella minne voisi haluta joskus muuttaa, kun nuorimmainen lähtee opiskelemaan.
Kovasti mietin taas, että mitä haluan tehdä isona ja sen tiimoilta olen näpytellyt työhakemuksia uutterasti. Saa nähdä minne minun tie taas vie, vai viekö mihinkään. Olenko jäänyt jumiin tähän yhteen näkemykseen, vai voiko joku tarjota jotakin uutta ja mielenkiintoista. Harkitsen vakavasti myös vaihtoa toiseen maahan. Työni kautta siis. Mutta saa nähdä miten tieni alkaa muodostua, mukulakivi kerrallaan.
Kävely auttaa moneen asiaan
Oikeastaan mikä tahansa ulkoilu auttaa parantamaan mieltä ja tuomaan uudenlaisia näkökantoja ajatuksille. Kävelimme ristiin rastiin Jätkäsaarta ja mietimme missä vaiheessa kannattaa laittaa asuntohakemus vetämään. Olen tosiaan kaupunkilainen ja vaikka täällä Helsingin maalla on ihan kivaa ja luonto lähellä, niin kaipaan juuri kaupungin sykkeeseen. Sieltäkin on lyhyt matka kuitenkin luonnon syliin jos niin haluaa.
Kun muutettiin Helsinkiin, pyöräilimme paljon pois päin kaupungista, mutta nyt kun täällä on asunut pidempään, niin olen alkanut kaivata toisenlaista olemista. Haluan, että kaikki on lähellä ja on helppo liikkua julkisilla. Täältä kun kestää tulla iäisyys. Kaupunkilaisen valituksia siis. Mutta vielä odottelemme, että poika käy yläasteen tässä koulussa ja kun lähtee opiskelemaan, asuisimme silloin Jätkäsaaressa. Ehkä kaikki vielä selviää, toivottavasti.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: