Olen ihan kohta 50v
6
Lauantaina on synttärini, olen ihan kohta 50v. Miltä tuntuu olla siinä vaiheessa elämää, että se muuttaa jälleen paljon asioita? Tulee vaihdevuodet, lapset lentää pesästä ja on opeteltava uusi identiteetti, kyllä, et ole enää pienten lasten äiti, olet aikuisten lasten äiti ja sinua ei enää tarvita 24/7. On myös opeteltava löytämään muunlaista puuhaa kun lapset eivät ole enää jaloissa pyörimässä. Mitä sille vapaa-ajalle oikein tekisi?
Olen ihan kohta 50v
Jos totta puhutaan, niin olen pidempään jo odotellut tätä ikää, ehkä minulla on romanttisia ajatuksia tästä iästä. Olkoon niin, mutta minä kuvittelen, että nyt alkaa se seesteinen vaihe, voin keksittyä täysin omiin juttuihini, työkin on helpompaa ja ah, pääsee eroon menkoista. Voin keskittyä kulttuuriin ja sukeltaa ompelumanian pauloihin. Voin viettää ihanaa elämää oloneuvoksena. Paitsi, että olen töissä, joten oloneuvos ei oikein onnistu, vielä.
Miten vietän synttäreitäni?
- menen lämpimän peiton alle sohvan nurkkaan, lämmin kaakao viereen, kermamunkki kylkeen, kutimet käteen ja leffa pyörimään. Leffaksi valikoituu mikäs muu kuin Dirty Dancing.
Ajan miesväen pihalle tai oikeammin appiukolleni, pysykööt siellä, nyt on mummeleiden oma aika. Kaipaan omaa hetkeä, kaipaan ompelua ja omaa sisäistä Picassoa. Kun leffa on katsottu ja ehkä sadettakaan ei ole, niin sitten lähden pienelle retkelle luontoon, kirmailen kuin jättikauris pitkin peltoja. Tai ehkä enemmän karhuna.
Tuleeko minulle viidenkympin villitys?
Meikäläisellä on kyllä ollut semmoiset villistykset tässä viimeiset 40 vuotta, ehkä jopa 50 vuotta, että voipi olla, ettei mitään sen erikoisempaa villitystä tule. Pahimmat villitykset on kuitenkin jo takana päin. Ehkä joku pieni villitys voisi olla kiva, ehkä ajan moottoripyöräkortin? Ehkä keksin jotain muuta hullutusta. Ei voi vielä tietää. Mutta odotan kyllä mielenkiinnolla mikä voisi olla se minun villitykseni.
Tai hei, jos se olisi villimatkustelu? Mutta kuka senkin maksaa? Ei näillä palkoilla paljon matkustella, ja töitäkin on tehtävä tässä sivussa. Ehkä mä vaihdan työpaikkaa? Noh, se olis aika isokin juttu tai jopa vaihdan alaa? Opiskelemaan? No nyt alkoi tulla villityksiä. Pitääkin karistaa heti tuommoiset pois päästä, etten saa niistä ideoita.
Kuvan asu:
- Neule: Itse tehty
- Farkut: Levis outlet
- Kengät: Fila, JD
- Hiusdonitsi: Itse virkattu
- Aurinkolasit: RayBan
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kuulumisia
Kerron hiukan kuulumisia niin koirista kuin minusta. Tai oikeammin vain toisesta koirasta. Nuppu nimittäin on elokuussa täyttänyt 15 vuotta ja on virallisesti nyt vanhus. Vuoden aikana on moni asia muuttunut ja varsinkin nyt syksyn aikana. Minä taas epäilen, että pitkittynyt nuhani on muuttunut joksikin muuksi, eli poskiontelontulehdukseksi.
Kuulumisia
On ehkä parasta aloittaa Nupusta, nimittäin vuosi sitten Nupun sydän tutkittiin ensimmäisen kerran sivuäänen vuoksi ja löydös oli, että Nupulla sydän vuotaa. Lääkkeitä ei tarvittu, sillä oireet olivat niin pikkuruiset, ettei lääkkeitä haluttu vielä antaa. Mutta vuosittain käydään tutkimassa sydämen tila, toki aikaisemminkin, jos alkaa oireita tulla. Nyt oli eilen aika käydä lääkärillä antamassa tytöille rokotteet ja samalla tutkittiin Nupun kuulo sekä näkö. Tytöllä kuulo selkeästi heikentynyt sekä hämäränäkö on jäänyt nuoruuteen, hieman siis kaihia tullut silmään eikä silmäpohja näy kirkkaana. Eli osuimme oikeaan sen kanssa, että Nuppu ei enää kuule, ja näkökin on huonontunut.
Onneksi näistä vanhuuden tuomista ongelmista huolimatta, Nuppu on iloinen, leikkisä sekä virkeä vanhus. Tiibetinspanieleilla yleensä korvat ovat koristeena, mutta Nupun kohdalla nyt oli kyllä kyse jo enemmän muustakin kuin kauniista koristuksesta. Tyttö ei nimittäin reagoi sanoihin, jotka ovat ennen tempaissut tytön ylös nopeasti ja ketterästi. Nuppu myös on selkeästi välillä hämillään kun ei kuule ohjeita tai komentoja. Siksi käytämme paljon käsirkkejä, mutta sekin on hankalaa kun näkö on huonontunut. Eli asiat tehdään ihan Nupun nenän edessä. Tässä voikin olla syy siihen miksi Nuppua ei saa enää oikein kuvattua. Entinen linssilude ei enää kuule kameran ääntä ja valitettavasti ei myöskään näe kauas kun koitetaan ottaa kuvaa. Mutta holjaa hyvää tulee.
Onkohan minulla poskiontelontulehdus?
Minulla tosiaan on ollut koko syksyn kova nuha, joka välillä on äitinyt niin pahaksi, että olen joutunut jäämään sairaslomalle. Nyt olin viime viikolla saikella ja huomasin muutoksia tilanteessani. Nimittäin poskiontelot ja otsa huutaa hoosiannaa. Kipu on kammottava, tukkoinen olo ei tunnu katoavan mineekään ja lääkkeistäkään ei tunnu olevan mitään apua. Vaikka miten huuhtelee nenäkannulla, ruiskuttaa vicksiä ja syö särkylääkkeitä ei tila muutu. Ja nyt tuntuu kuin räkä siirtyisi kohisten korvaan…Alkaako korva niistämään sitten tavaraa vihdoin ulos? Hyvä kysymys, vastausta on vaikea saada siihen. Kuumeelta on onneksi völtytty, mutta koska pelkään tajuttomasti noita RCVS -kohtauksia, niin haluaisin tämän kivun jo kokonaan pois, pian pian.
Kun nyt pääsen irti tästä mäkätyksestä, niin voinkin kertoa sellaisen asian, että minulla ei ole asiaa ollenkaan. Tai noh, olen käynyt kirpparilla ja pari hankintaakin on tullut tehtyä. Eli jotakin kivaakin tähän tilanteeseen. Kovin kuitenkin yritän tässä normaalia elämää viettää, vaikka se ei ihan koko ajan onnistu. Mutta toivottavasti kohta saadaan ompelutöitä valmiiksi ja saadaan myös kuvattua ihanat vaattehet. Tällaisia kuulumisia tänään, huomenna hiukan toisia.
’
Asu: Takki: Itse tehty (Kaava OttoBre) Housut: Tuunattu itse tehdystä haalarista.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: