Nyt ei lähde sanaakaan irti
2
Nyt ei lähde, ei vaikka miten puristaisi ajatuksia ulos. Päässä on tulppa. Inspiraatiovimman jälkeen tulee aina tiputuslasku ja sitten ihmettelen taas, että mitähän nyt sitten tekisi tai sanoisi tai… Tai noh, kaikenlaista olisi kyllä esiteltävää. Mutta tosiaan tuo tulppa nyt estää kirjoittelun. Tämmöinen tilanne on kyllä aika perseestä.
Nyt ei lähde sanaakaan irti
Ehkä tuo kelikin tuolla ikkunan takana aiheuttaa sen, että kaikki maailman asiat ärsyttää, eikä sitä ärsytystäkään saa millään saneltua mihinkään. Minua ärsyttää valtavasti myös se, että vaikka pään tilanne on rauhallinen ja kohtauksia ei enää tule, niin kohtaukseni ovat olleet niin rajuja, että nyt poden jäykkyyttä niskassa ja hartioissa. Tähän ei taida olla tällä hetkellä muuta konstia kuin hieronta. Inhoan sitä hommaa todella paljon.
Tuo vesisade ja vilpoinen ilma ottaa päähän myöskin. Miksi oi miksi siellä pitää sataa kuin saavista kaatamalla? Loma menee vähän niin kuin ohi kun joutuu olemaan vain kotosalla. Toki tekemistä on tässä kotonakin kun ompelee, mutta mieluiten menisin pitkin pitäjää pää kolmantena jalkana. Meillä on niin lyhyt kesä, ettei tällaiselle ilmalle ole aikaa!
Onko tilanne nyt sellainen, ettei mitään valoa näy tunnelin päässä?
En minä oikeasti ole näin ärsyyntynyt näin pienistä asioista. On hyvä, että maa saa vettä ja meidän perunat ja kesäkurpitsat kasvaa kasvimaalla. Ja on hienoa, että minulle suodaan niitä ompelupäiviäkin, eikä kaikki materiaali jää pinoihin pitkin asuntoa. Ja blogitaukokin tekisi hyvää, niin se kirjoittamisen ilo tulee takaisin. Siksipä ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki lomailla myös bloginkin.
Blogi jää pikkuiselle lomalle
Lomailuun on monta syytä, yksi on tosiaan se, että en tiedä mitä kirjottaisin ja mistä. Haluaisin kirjoittaa välillä muustakin kuin käsitöistä ja kirpputoreista. Olen jättänyt niin vähälle nyt kaikenlaiset seikkailut mitä tehdään miehen ja lasten kanssa, tosin mies ei pyöräretkille tällä hetkellä kykene osallistumaan kätensä vuoksi. Mutta pian sekin saadaan pois kantositeestä. Sitä odotellessa.
Mutta koska pää kuhisee ja tulppa on tiiviisti kiinni päässäni, niin luova tauko on parasta lääkettä tähän soppaan. Tätä taukoa on kehitelty tässä jo pidemmän aikaa ja useasti siitä olen täällä myös mäkättänyt. Toivon kuitenkin, ettei postaus ollut niin negatiivinen, että muille iski negatiivinen ajatus päähän. Se ei ollut tarkoitus. Nähdään kuitenkin pian ja toivottavasti paremmissa merkeissä.
P.S. Instaa kyllä päivittelen, joten nähdään siellä!
Neule: UFF
Housut: Tyttären vanhat
Vyölaukku: Itse tehty
Sandaalit: Dr Martensit
Aurinkolasit: RayBan
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Loma on jo nurkan takana
Kyllä, loma on jo nurkan takana, huomenna perjantaina kello 16.00 minulla alkaa vihdoin kauan odotettu kesäloma. Odotan sitä innolla mutta varjojakin on mukana tässä innossa. Nimittäin, iso pelko RCVS:n uudelleen aktivoitumisesta sekä siitä, että miten paljon olen sitten omillani, kun mies toipuu olkapääleikkauksesta.
Loma on jo nurkan takana
Lomalla meillä on valtavasti kaikkea kivaa tekemistä ja menoa, mutta nyt ei mies oikein pyörän selkään voi nousta, ainakaan vielä. Matkailukin on ajankohtaista lomalla, mutta nyt ei voida juuri sellaista puuhata. Saa siis nähdä miten paljon menen ympäri Suomen yksinäni. Ensimmäinen reissu on jo varattu heti ensi viikoksi. Hiukan surullista, sillä tänä kesänä oli tarkoitus aloittaa treenaaminen Ride for the living -ajoja varten. Mutta saankin näillä näkymin suoriutua treeneistä ihan itse. Samalla kaikki kivat seikkailut polkupyörällä jää unholaan.
Ehkä pieniä juttuja, mutta tällä hetkellä aika isojakin, sillä avioliittoa ei olla saatu hoidettua parempaan suuntaan vielä ja lomalla olisi molemmilla ollut aikaa viedä asioita eteen päin, nyt tällä hetkellä kaikki vain roikkuu. Mikään ei siis ole oikein edennyt siitä, kun kirjoitin postauksen aiheesta (voit lukea sen täältä). Emme tarvitse pelkästään keskusteluja, vaan sitä yhteistä aikaa ja tekemistä, keskustelu ei siis nyt riitä, sitä ollaan kyllä tehty ja tehdään varmasti lisääkin.
RCVS ja toipuminen
Olin kesäkuun puolessa välissä jälleen aivokuvassa ja vihdoin tuli vahvistus siihen epäilyyn, että minulla on RCVS. Tällä hetkellä en syö enää lääkkeitäkään ja toivon kovasti, etten enää moista hommelia saa. Pelko on tosin erittäin suuri ja yksin matkustelu sekä puuhastelu saa meikäläisen varpailleen, mitä jos saan taas kohtauksen? En halua elää pelossa koko ajan, mutta totuus on se, että pelko nyt vain on jäänyt ja tuntemukset siitä, että valtimot elää omaa elämää ja minä tunnen niiden laajentumisen.
Pelkään myös, että saan aivoverenvuodon, vaikka kaiken pitäisi nyt tällä hetkellä olla kunnossa, valtimo on laajentunut oikeaan kokoonsa ja veri virtaa normaalisti. Mutta voiko tämän jälkeen enää elää normaalisti? Koko ajan etsin selvyyttä siihen, miksi tällaiset kohtaukset sain. En halua olla niitä ihmisiä, joille tällainen nyt vain tuli tuosta vain, eikä syitä sen enempää tiedetä. Arvaillaan vain mistä voisi johtua… Toivon kuitenkin, ettei koko kesä mene pelossa oli kyse sitten mistä tahansa, vaan voisin myös nauttia elämästäni!
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: