Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
2
Vuosi 2025 jää mieleeni vuotena, jossa elämä liikkui jatkuvasti eteenpäin, joskus vauhdilla, joskus raskain askelin. Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, sisälsi Erasmus+-projektin, muuton Jätkäsaaren sisällä, ikimuistoisen matkan Zakopaneen sekä syksyn, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen. Tämä vuosikooste on kurkistus arkeen ja matkoihin, iloon ja suruun, elämään sellaisena kuin se meille vuonna 2025 näyttäytyi.
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
1. Erasmus+ toi maailman Suomeen ja meidät Tanskaan
Vuosi 2025 käynnistyi vauhdikkaasti Erasmus+-projektin myötä. Tanskalaiset vieraat saapuivat Suomeen nopealla aikataululla keskelle talvea, ja arki sai aivan uudenlaisen rytmin. Talvipäivät täyttyivät yhdessäolosta, projekteista ja suomalaisista kokemuksista: lasketeltiin, saunottiin, käytiin avannossa ja kierrettiin Helsinkiä niin kuin vain paikalliset osaavat.
Erasmus+ ei ollut pelkkää ohjelmaa, vaan aitoa kohtaamista. Nuoret tekivät erilaisia projekteja, opettelivat toimimaan yhdessä ja tutustuivat kulttuureihin käytännön kautta. Helsingin talvi näytti parhaat ja haastavimmat puolensa, mutta tunnelma pysyi lämpimänä.
Kesällä koitti vastavierailu Tanskaan. Århus avautui meille merellisenä, elävänä ja nuorekkaana kaupunkina. Uimme, kanoottiretkellä nautimme luonnosta, osallistuimme nuorten tapahtumaan ja koimme Kööpenhaminan Tivolin huvipuistotunnelman. Lakko toi matkalle oman lisämausteensa, ja jäimme pariksi päiväksi jumiin Kööpenhaminaan, mutta siitäkin selvittiin, kuten matkalla usein käy. Erasmus+-projekti muistutti, kuinka arvokkaita kohtaamiset ja jaetut kokemukset ovat.
2. Koti, muutos ja elämä Jätkäsaaressa
Matkojen ja projektien rinnalla tapahtui yksi vuoden suurimmista arjen muutoksista: muutto Jätkäsaaren sisällä. Muutimme alueelle, jonne olimme alun perin halunneetkin. Vaikka matkaa oli vain korttelien verran, muutto tuntui fyysisesti ja henkisesti raskaalta.
Laatikot, järjestely ja luopuminen vanhasta veivät voimia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen. Nyt tuntuu siltä, että asumme oikeasti kotona. Uusi ympäristö on asettunut osaksi arkea, ja pienetkin asiat – valo, näkymät ja tuttuus – tekevät kodista paikan, jossa on hyvä olla.
Vuosi 2025 opetti, että muutos ei aina tarkoita kauas lähtemistä. Joskus suurin muutos tapahtuu lähellä, tutussa ympäristössä, ja silti se muuttaa koko arjen suunnan.
Vuoden kohokohta Zakopane ja Krakovan helle
Linja-autolla Tallinnasta Zakopaneen ja vuorille asti
Yksi vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista oli matka Tallinnasta Zakopaneen. Linja-automatka osoittautui minulle fyysisesti liian raskaaksi, ja vietin lähes koko matkan vessassa. Se oli matkan varjoisa puoli, mutta perille päästyämme kaikki muuttui
Zakopane hurmasi heti. Asuimme pienessä huoneessa Willa Lelujassa, ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Kävimme Gubałówkalla ihailemassa maisemia, tutustuimme Zakopanen historiaan ja kuuluisaan juustokulttuuriin sekä vierailimme kulttuurikeskuksessa, jossa avautui alueen käsityö- ja taideperinne.
Vaellus Morskie Okolle oli yksi matkan kohokohdista, ja Kasprowy Wierchiltä avautuvat maisemat pysäyttivät. Viimeinen päivä kului rentoutuen Chochołowskien kylpylässä, täydellinen vastapaino vuoristopäiville. Junamatka Krakovaan toi meidät keskelle kuumuutta ja kaupunkielämää, jossa vietimme vielä pari rauhallista yötä ennen kotimatkaa. Matka oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri siksi se jäi mieleen.
Luopuminen ja elämä sen jälkeen
Vuoden raskain hetki koitti syyskuussa. Jouduimme päästämään rakkaan 18-vuotiaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Suru oli ja on edelleen syvä. Nuppu oli osa perhettä, arkea ja elämää tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Nupun dementia oli verottanut myös Söpön, 14-vuotiaan tiibetinspanielimme, elämää. Hänen luonteensa oli muuttunut ja huoli oli jatkuvasti läsnä. Nupun poismenon jälkeen Söpö on kuitenkin saanut tilaa omalle surulleen ja palannut vähitellen omaksi itsekseen. Nyt hän nauttii pitkistä lenkeistä, huomiosta ja rauhallisemmasta arjesta.
Vuosi 2025 opetti, että luopuminen ei poista rakkautta. Se muuttaa sen muotoa. Surun rinnalle mahtuu myös kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosista.
*****
Vuosi 2025 oli täynnä liikettä, muutosta ja tunnetta. Erasmus+, uusi koti, matkat ja menetys punoutuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka jätti jäljen. Vuosi, joka alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, muistuttaa siitä, että elämä ei ole koskaan vain yhtä sävyä, vaan kaikkea siltä väliltä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Zakopanesta Krakovan helteeseen:
Talvinen Kalifornia: Joulu, joka tuntui sadulta
Joskus elämä yllättää ja avaa portin sellaiseen maailmaan, jota ei olisi uskonut kokevansa. Talvinen Kalifornia: Joulu, joka tuntui sadulta oli juuri sitä, hetki, joka rikkoi totutut rajat, ja loi joulusta uudenlaisen taian. En koskaan ole voinut kuvitella, että käyn Disneylandissa ihan Kaliforniassa asti. En edes lapsena, kun luin mainoksia Aku Ankan takasivuilta.
Talvinen Kalifornia: Joulu, joka tuntui sadulta
Joulu alkaa Suomessa ja päättyy Kalifornian lämpöön on sellainen kokemus, joka värisyttää vielä vuosienkin päästä. Joululomat ovat meillä Suomessa aina olleet kylmiä, lumisia ja täynnä sitä tiettyä hiljaisuutta, joka kuuluu pimeään vuodenaikaan. Lapsuudessa lumi oli varma asia. Joulukuun alku merkitsi pehmeää valoa, narskuvaa lunta ja poskia, joita pakkanen puri lempeästi.
Mutta jouluna 2022 astuimme lentokoneeseen, ja kaikki, mitä joulusta oli oppinut ajattelemaan, jäi lähtöportille. Kohteena talvinen Kalifornia, paikka, jossa sana “talvi” tarkoittaa aivan jotain muuta.
Anaheimissa joulu ei ole kylmä, se on hehkuva
Kun astuimme ulos lentokoneesta, ensimmäinen tunne oli hämmennys. Siinä missä Helsingissä oli harmaata ja kylmää, Kalifornia kietoi meidät lämpöön, joka tuntui melkein väärältä keskellä joulukuuta. Ja sitten tuli se hetki: jouluaatto ja joulupäivä Disneylandissa.
- Lämpötila +30°C.
- Aurinko korkealla taivaalla.
- Joulukoristeet kaikkialla.
Se oli kuin olisi kävellyt sisään elokuvaan, jossa joulun säännöt oli kirjoitettu kokonaan uudestaan.
Disneyland, joulun rinnakkaistodellisuus
Disneylandin joulu ei ole hiljainen. Se on värikäs, äänekäs ja täynnä tunnetta. Se on kuin klassinen jouluelokuva, jossa lumi on korvattu glitterillä, ja joulupukki kulkee palmun alta toisen alle. Illalla Main Streetin valot syttyivät, ja koko katu kimalteli kuin karkki. Joululaulut soivat kaiuttimista, ihmiset hihkuivat laitteiden jonossa, ja Disney-hahmot kulkivat ohitse kuin olisivat oikeasti heränneet henkiin.
Tuntui kuin olisi kävellyt läpi lapsuuden unelman, mutta aikuisen silmin. Se oli samaan aikaan tuttu ja täysin vieras. Joulu, mutta eri tavalla kerrottuna. Lämpimän joulun outo kauneus
Ehkä kaikkein erikoisinta oli se tunne, että mikään ei ollut niin kuin ennen, mutta silti kaikki oli joulua. Tottumus lumisiin jouluihin teki kokemuksesta vielä vahvemman.
Disneylandissa ei ollut hiljaista, ei kylmää eikä pimeää, mutta oli taikaa. Se taika ei syntynyt säästä, vaan kontrastista: siitä, että joulu voi näyttää aivan erilaiselta mutta silti tuntua omalta. Että joulun voi viettää aurinkorasva laukussa ja silti löytää sen saman ihmeellisen tunnelman, joka ennen löytyi hangesta ja kynttilänvalosta.
Miksi tämä joulu jäi mieleen ikuisesti
Kaikista matkoista tämä yksi jää mieleen erityisen kirkkaana. Ei siksi, että se oli täydellinen, vaan siksi että se oli niin outo ja juuri siksi niin unohtumaton.
Kun on kasvanut lumisten jouluiltojen keskellä, Disney-joulu Kaliforniassa tuntuu melkein portilta rinnakkaiseen maailmaan. Ja ehkä juuri siinä piilee sen kauneus: joululla ei ole vain yhtä muotoa. Se on tunnetta, ei lämpötilaa.
Ja joskus joulu löytyy sieltä, mistä ei ikinä odottaisi. Kuten palmun alta Disneylandissa, 30 asteen lämmössä.
Rauhallista joulunaikaa!
Seuraa minua:
Disneyland postaukset: