Helmikuun monivaiheinen alku
12
Helmikuun alku ei mennyt kovin hyvin. Mitä ihmettä on tapahtunut? Miksi minä olen ollut hiukan huono kirjoittamaan minnekään mitään. Kirjoitinkin jo, ettei viime viikonloppu mennyt kauhean hyvin, mutta jätin kertomatta jotakin, joka todella sekoitti koko tämän viikon. Eikä vain minua, vaan monia muita myös. Haluan siis kertoa teille, miksi olen allapäin ja miksi kirjoita tällaisen viikon tapahtumista kertovan postauksen, jollaista yleensä en kirjoita. Voit lukea hankalasta lauantaista täältä.
Helmikuun monivaiheinen alku
Kun aloitin työssäni vuonna 2016 tuntsarina, aloitti yksi työntekijä kaupungilla, minun kotitilallani, jonne tein lähes pelkästään tunteja, tein myös jalkautuvaa tyttötyötä samaan tilaan. Monen mutkan kautta minut lopulta vakinaistettiin kyseiseen tilaan. Koska tämä oli se paikka jossa viihdyin, oli niin ihanat työkaveritkin, varsinkin tämä yksi työkaveri. Viime viikolla sitten tuli suru uutinen, että tämä mahtava tyyppi on menehtynyt. Tämä nuori, elämä edessä oleva upea ihminen. Suru vei ajatukset kokonaan muualle, olen keskittynyt tekemään vain sen työn mikä pitää tehdä. Muutoin olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut miettiä mitä kirjoittaisin, mitä postaisin Instaan.
Tämän ihmisen kuolema on jälleen herätellyt ja ravistellut minua, että elämä on hyvin hauras. Se voi päättyä hyvinkin nopeasti. Elämän kuuluisi mennä niin, että vanhemmat kuolee ensin, ei niin, että nuoret menehtyy ja jättävät taakseen suuren tyhjän aukon. Minulle jäi vain muistot hassutteluista, naurusta ja vakavista keskusteluista. Hän ei ollut ihminen, joka jäisi paikalleen vaan hänellä oli monta rautaa tulessa ja valtava määrä suunnitelmia. Nuoret tykkäsi hänestä ja tietenkin me työkaverit. Työyhteisö, varsinkin me, jotka olemme hänen kanssa töitä tehneet olemme tilassa, missä on vaikea ymmärtää tapahtunutta.
Emme viettäneet hääpäivää
Meillä oli tällä viikolla myös hääpäivä, 16 hääpäivä, mutta sen juhlistaminen siirtyy, koska en jaksa juhlia sitä nyt. Mieheni onneksi antaa minulle tämän mahdollisuuden, vaikka hänelle hääpäivän vietto on tärkeää. Ensi kuussa toivottavasti minunkin fiilis on jo vähän toinen ja olen toipunut järkytyksestä sekä surusta vähäsen. Tokihan minä kovin odotankin hääpäiväämme, vaikka nyt ei sitä vietetäkään.
Muuten viikko on mennyt aika sumussa, röntgenissä käyntiä, lääkärille soittelua, olen uppoutunut työhön kokonaan. Huonosti saanut kotona mitään tehtyä, töiden jälkeen lähes heti vain nukkumaan. Käsityötkin odottavat kiltisti pinossa. Kerran otin sukan esille kun ajattelin, että nyt neulon edes tuon yhden sukan valmiiksi, mutta siihen se sukka jäi viereeni. Yritän löytää kirjoittamisen ilon, joka on nyt kadonnut jonnekkin.
Toivotan rakkaalle työkaverille hyvää taivasmatkaa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Eilen oli kamala päivä
Eilen oli oikeasti aivan kamala päivä. Mikään ei onnistunut ja itkukaan ei ollut kaukana. Meillä oli vähän suunnitelmia eiliselle, mutta ne peruuntuivat ja minun harmikäyrä nousi kyllä todella korkeaksi. Toivottavasti tämä päivä olisi kuitenkin paljon parempi kuin eilinen ja saisin vaikka ommeltua eilisen harmin pois.
Eilen oli kamala päivä
Yleensä ei näin tänne kiukuttele, mutta nyt kiukuttelen. Herättiin iloisesti ja nautittiin rauhassa aamukahvit. Olin illalla laittanut pyykit kuivuriin ja aamusta taas pesukoneen päälle. Tästä koko ruljanssi sitten alkoikin. Nimittäin kun vihdoin avasin kuivurin oven, oli kuivuri aivan märkä ja pyykit märkinä. Ja ei kun putsaus hommiin. Koitettiin löytää syytä miksi kone ei kuivattanut. Kun putsaus oli valmis laitoin kuivurin uudelleen päälle, mutta puhdistaminen ei auttanut yhtään mitään. Pyykit haisi pahalle. Ei muuta kuin pyykit ulos ja toinen satsi sisälle. Vanhat pyykit pesukoneeseen ja odottamaan miten kuivuri hoitaa nuo uudet pyykit.
Itse siirryin tutkimaan uusia lämpörulliani, jotka oli pakko hankkia kun vanhat rullat sanoivat sopimuksensa irti. Ne rullat ovatkin olleet minulla käytössä 90 -luvulta lähtien ja toki harmitti sekin silloin. Eivät olleet nyt niin vanhat, mutta oli odotettavissa, että uudet joudun ostamaan. Nämä uudet ovatkin sitten aivan ihanat ja se piristi mieltä suuresti. Mies joutui nimittäin vielä pariin otteeseen putsaamaan kuivuria, että vihdoin se kuivatti pyykit. Uusia pyykkejä en sitten saanutkaan pestyä, kun piti pestä uudestaan kaikki märät pyykit.
Elokuviin iltanäytökseen
Koska eilinen päivä meni täysin pipariksi, ei saatu siivottua, ei mentyä niille treffeille kuin piti ja jouduttiin taistelemaan kuivurin kanssa, niin mies päätti viedä minut katsomaan elokuvaa iltanäytökseen. Olin nimittäin niin kiukkuinen, että itketti. Mikään ei siis onnistunut eilen pyykkien takia. En pystynyt edes ompelemaan harmiani pois. Tosin, en olisi halunnut lähteä elokuviin, en vaikka kyseessä oli Matrix. Mutta sinne nyt kuitenkin minut raahattiin ja täytyy sanoa, että rentouduin kyllä hyvin elokuvan aikana.
Matrix
- Tykkäsin kyllä, mutta olin pettynyt taistelukohtauksiin. Niissä ei ollut sitä entisajan upeutta ja tarkkuutta. Nyt se oli pelkkää mössöä. Uudet hahmot toimi kyllä, mutta jotenkin syvyys puuttui hahmoista. Tuntui hiukan sille, että ainoat kantavat voimat olivat lopulta Keanu Reeves ja Carrie-Anne Moss. Heidän välinen kemia toimi, niin kuin ennenkin. Mutta muuten leffa kyllä oli aika kevyt entiseen verrattuna. Mutta kokonaisuus oli kiva ja tykkäsin leffasta. Oli ihana katsoa kun Neo ja Trinity ovat jälleen yhdessä.
Näin pienestä ei pitäisi maailma mennä näin nurin, mutta olen vähän sillä tavoin pölö, että tunteet tulee ulos ja ne saa tulla. Kun harmittaa, niin harmittaa. Kyse on kuitenkin siitä, että en halua vielä joutua ostamaan uutta kuivuria, tämä kun ei ole mikään kovin vanha kuivuri kuitenkaan. Sen ostamisen pelko nousi kurkkuun kuristamaan. Härdellin oli tarkoitus olla yötä isoisällä, mutta hänetkin jouduttiin hakemaan 2 aikaan yöstä kotiin kun ei vaan saanutkaan unta papallaan. Joten päivä venahti todella pitkäksi meillä. Mutta tärkeää on, että poika pääsee omaan sänkyyn, jos ei pysty nukkumaan muualla. Yleensä hänellä ei ole vaikeuksia unen kanssa, mutta nyt jostain syystä ei vain sitten halunnutkaan olla yötä muualla kuin kotona. Eilen oli siis monin tavoin kamala päivä meille kaikille.
Myös Söpön tilanne vaivaa mielessä ja räjähdys on taattu kun jotain uutta ilmenee kotona. Söpö nimittäin menee taas leikkaukseen. Yksi Söpön pateista on kasvanut ihan yllättäen ja se pitää poistaa ja lähettää tutkittavaksi. En haluaisi tytölle enempää leikkauksia enkä patteja. Tytöllä on ollut nyt vuoden sisään ihan liikaa kaikkea.
Mutta joo, tänään lähdetään päivään paremmalla onnella ja toivottavasti kuivuri kuivaa tänään ison pyykkivuoren. Toivotan kaikille rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: