Kahden vuoden tauon jälkeen Kallio Block Party!
4
Korona vei kahden vuoden ajaksi Kallio Block Partyt meiltä ja nyt vihdoin eilen saimme jälleen kokea mahtavan juhlan. Vihdoin kadut täyttyi iloisista ihmisistä, musiikista ja herkullisten ruokien huumaava tuoksu valtasi ympäristön.
Kahden vuoden tauon jälkeen Kallio Block Party!
Meillä oli kova nälkä kun vihdoin iltapäivällä saavuimme juhla-alueelle. Nenään tarttui heti herkulliset katuruoan tuoksut ja suuntasimme tietenkin kohti ruokaa. Just Vegen kojulta ostimme herkut ja söimme ensin ihan rauhassa ja fiilistelimme tunnelmaa. Ihmisiä ei vielä ollut paljon liikkeellä, olihan aika aikaista vielä. Musiikki soi ympärillä ja puheensorina kaikui tuulessa. Tunnelma oli katossa jo näin aikaisin. Syötyämme kiersimme juhla-alueen ensin kokonaan, kuuntelimme musiikkia ja lopulta löysimmekin itsemme museosta.
Olimme eksyneet Työväenasuntomuseoon ja tietenkin lähdimme kierrokselle. Museo on ilmainen ja koska meidän kanssa kierrokselle lähti oppaan lisäksi myös englannin kielinen pariskunta, niin kierros tehtiin englanniksi. Tämä on yksi sellainen museo, jonne meidän on useasti pitänyt mennä, mutta emme ole vain tänne asti koskaan päässyt. Nyt tehtiin kierros täälläkin. Olipa kodikasta, sillä niin moni asia oli tuttu omasta lapsuudesta, vaikka Helsingissä en asunut lapsena.
Kallio Block Party
Nämä bileet ovat kaikille ilmaiset ja kyse ei ole mistään pilipali festareista, vaan ihan kunnon katufestarit. Tänä vuonna tosin konemusiikki oli valtaosassa. Ennen on ollut lavoja, joissa bändit ovat soittaneet, mutta nyt monessa kohteessa soi konemusiikki. Meitä se ei haitannut yhtään, olemme miehen kanssa molemmat konemusiikin ystäviä. Mutta kaipasin kyllä myös bändejä. Siellä kyllä soitti bändejäkin, mutta valitettavasti musiikki meni aika mössöksi, sillä konemusiikki oli niin valtavan lujalla.
Tänä vuonna katufestarit oli järjestetty enemmän Alppilan alueella, kuin Kalliossa, mutta ei se haitannut yhtään. Meno oli mahtavaa siitä huolimatta. Kävimme myös Konepajalla istumassa ja rauhoittumassa, paettiin ihmismäärää, sillä iltaa kohti alkoi alue täyttyä ihmisistä niin, että oli hankalaa kävellä eteen päin. Mutta oli ihanaa katsella kun ihmiset tanssi ja nautti elämästä vihdoin kahden vuoden tauon jälkeen. Elämä on saapunut kaupunkiin. Näihin tunnelmiin onkin ihanaa päättää lomansa!
Ihanaa ja rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Loma on jo nurkan takana
Kyllä, loma on jo nurkan takana, huomenna perjantaina kello 16.00 minulla alkaa vihdoin kauan odotettu kesäloma. Odotan sitä innolla mutta varjojakin on mukana tässä innossa. Nimittäin, iso pelko RCVS:n uudelleen aktivoitumisesta sekä siitä, että miten paljon olen sitten omillani, kun mies toipuu olkapääleikkauksesta.
Loma on jo nurkan takana
Lomalla meillä on valtavasti kaikkea kivaa tekemistä ja menoa, mutta nyt ei mies oikein pyörän selkään voi nousta, ainakaan vielä. Matkailukin on ajankohtaista lomalla, mutta nyt ei voida juuri sellaista puuhata. Saa siis nähdä miten paljon menen ympäri Suomen yksinäni. Ensimmäinen reissu on jo varattu heti ensi viikoksi. Hiukan surullista, sillä tänä kesänä oli tarkoitus aloittaa treenaaminen Ride for the living -ajoja varten. Mutta saankin näillä näkymin suoriutua treeneistä ihan itse. Samalla kaikki kivat seikkailut polkupyörällä jää unholaan.
Ehkä pieniä juttuja, mutta tällä hetkellä aika isojakin, sillä avioliittoa ei olla saatu hoidettua parempaan suuntaan vielä ja lomalla olisi molemmilla ollut aikaa viedä asioita eteen päin, nyt tällä hetkellä kaikki vain roikkuu. Mikään ei siis ole oikein edennyt siitä, kun kirjoitin postauksen aiheesta (voit lukea sen täältä). Emme tarvitse pelkästään keskusteluja, vaan sitä yhteistä aikaa ja tekemistä, keskustelu ei siis nyt riitä, sitä ollaan kyllä tehty ja tehdään varmasti lisääkin.
RCVS ja toipuminen
Olin kesäkuun puolessa välissä jälleen aivokuvassa ja vihdoin tuli vahvistus siihen epäilyyn, että minulla on RCVS. Tällä hetkellä en syö enää lääkkeitäkään ja toivon kovasti, etten enää moista hommelia saa. Pelko on tosin erittäin suuri ja yksin matkustelu sekä puuhastelu saa meikäläisen varpailleen, mitä jos saan taas kohtauksen? En halua elää pelossa koko ajan, mutta totuus on se, että pelko nyt vain on jäänyt ja tuntemukset siitä, että valtimot elää omaa elämää ja minä tunnen niiden laajentumisen.
Pelkään myös, että saan aivoverenvuodon, vaikka kaiken pitäisi nyt tällä hetkellä olla kunnossa, valtimo on laajentunut oikeaan kokoonsa ja veri virtaa normaalisti. Mutta voiko tämän jälkeen enää elää normaalisti? Koko ajan etsin selvyyttä siihen, miksi tällaiset kohtaukset sain. En halua olla niitä ihmisiä, joille tällainen nyt vain tuli tuosta vain, eikä syitä sen enempää tiedetä. Arvaillaan vain mistä voisi johtua… Toivon kuitenkin, ettei koko kesä mene pelossa oli kyse sitten mistä tahansa, vaan voisin myös nauttia elämästäni!
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: