Lumi saapui Helsinkiin
2
Lumi saapui Helsinkiin ja oli kiva kuunnella lasten riemua kun lumisotaa käytiin pihalla ja rinteissä laskettiin jo pulkalla, vaikka isoa kerrosta lunta ei tullutkaan, vielä eilen. En ole tässä aamulla vielä ehtinyt katsoa miltä maailma näyttää nyt. Onko se vähä lumi jo sulannut vai onko sitä tullut yön aikana lisää.
Lumi saapui Helsinkiin
Eilen oli minun ainut vapaani viikolla, eli pitkä työrupeama on takana ja edessä. Seuraava viikonloppuvapaa on vasta tämän viikon la ja su. Mutta eilen myös me intouduimme lumisateesta ja lähdimme päivällä kuvaamaan asua, jonka olen juuri saanut valmiiksi ja illalla pienessä lumisateessa lähdimme mieheni kanssa pienelle kävelylle, tällä kertaa ihan kahdestaan, ilman koiria. Koirat pääsivät aamulla pitkälle lenkille, joten meidän vanhus oli niin väsynyt, että oli paras jättää tytöt kotiin.
Illalla kääriydyin jo lämpimään toppatakkiin, joka on minulla ollut vuodesta 2013 kun Helsinkiin takaisin muutettiin. Kauluksen olen neulonut jämälangoilla erilaisin pinnoin ja jalkaan menneen muodin moon bootsit. Ihan parhaat kengät kun märkää lunta saadaan niskaan. Aluksi oli kylmä kun lähdettiin tallustamaan pitkin poikin, mutta hetken päästä lämpö alkoi kutittamaan selkää. Tehtiin parin tunnin tallustus lähimaastossa ja juttua riitti myös.
Miksi en pidä lumesta, enkä talvesta?
Ihan siitä syystä, että on kylmä ja pitää pukea paljon lämmintä päälle. Lumi on kylmää ja märkää, ainut hyvä puoli lumessa on se, että se tuo valoa pimeyteen, joka on syksyssä ja talvessa pahinta. Liika lumi taas ei ole kiva. Ainut talviset menot, joista pidän on laskettelu sekä myös luistelu. Hiihdosta en juuri tykkää, mutta olen alkanut nyt intoutumaan sellaisesta hiihtovaelluksesta. Hiihtoa kohtaan minulla ei mitään sanottavaa, mutta muita hiihtäjiä kohtaan kyllä. Täällä meillä kun on noita laturaivoajia sen verran paljon, että kiinnostus hiihtoa kohtaan on vähentynyt entisestään.
Uskon, että nämä jotka raivoavat laduilla on samoja ihmisiä, jotka raivoaa pyöränselässä sekä ratissa. Eivät siis osaa olla liikenteessä ollenkaan. Se on kurjaa, että nämä tontut ovat aiheuttaneet negatiivisen ilmapiirin, eikä laduille uskaltauduta lastenkaan kanssa. Sekö on se tarkoitus näillä, että hiihto kuolee, he haluavat olla viimeiset hiihtäjät? Vaikea sanoa mitä he ajattelee mutta valitettavasti sen näkee ja kuulee mitä he eivät ajattele.
Voimaa luonnosta
Oli sitten kesä tai talvi, niin luonnosta saa voimaa ja koska eilinen oli meikäläisen ainut vapaa, halusin hyödyntää sen kokonaan ulkoillen. Lumi saapui Helsinkiin ja sitä oli päästävä seuraamaan niin päivällä kuin illallakin. Olo parani ja energiataso nousi kun sai hiukan haistella luontoa. Autoja liikkui aika vähän, joten kävely oli mukavaa siltäkin osin.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Kun syksy kutittaa nenua ja moni asia harmittaa, ei vain se, että syksy on koittanut. Työ muuttuu taas toisenlaiseksi, tästä saimme keväällä jo maistiaisia. Siitä huolimatta en osannut varautua tällaiseen mitä tuleman pitää. Ja ei, en ole jäämässä työttömäksi, ihan muista asioista on kyse. Muutos, jota en kykene hyväksymään on tulossa. Mutta jos se harmittaa niin paljon kuin se harmitti, niin kannatti lähteä kävelylle.
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Viime viikolla oli ihanan aurinkoista vielä illallakin ja koska olen ollut pitkään kuin viulunkieli, mies halusi viedä minut kävelylle syksyiseen Helsinkiin. Minä olen aina tykännyt Jätkäsaaresta, sekä Kalasatamasta, mutta koska käyn useammin Kalasatamassa niin mies veikin minut kävelylle Jätkäsaareen. Samalla reissulla kävimme myös iltapalalla ja viinilasillisilla Ruoholahden puolella. Teki kyllä niin hyvää hengailla ihan kiireettömästi. Kävellä ja kuvata, katsella minne voisi haluta joskus muuttaa, kun nuorimmainen lähtee opiskelemaan.
Kovasti mietin taas, että mitä haluan tehdä isona ja sen tiimoilta olen näpytellyt työhakemuksia uutterasti. Saa nähdä minne minun tie taas vie, vai viekö mihinkään. Olenko jäänyt jumiin tähän yhteen näkemykseen, vai voiko joku tarjota jotakin uutta ja mielenkiintoista. Harkitsen vakavasti myös vaihtoa toiseen maahan. Työni kautta siis. Mutta saa nähdä miten tieni alkaa muodostua, mukulakivi kerrallaan.
Kävely auttaa moneen asiaan
Oikeastaan mikä tahansa ulkoilu auttaa parantamaan mieltä ja tuomaan uudenlaisia näkökantoja ajatuksille. Kävelimme ristiin rastiin Jätkäsaarta ja mietimme missä vaiheessa kannattaa laittaa asuntohakemus vetämään. Olen tosiaan kaupunkilainen ja vaikka täällä Helsingin maalla on ihan kivaa ja luonto lähellä, niin kaipaan juuri kaupungin sykkeeseen. Sieltäkin on lyhyt matka kuitenkin luonnon syliin jos niin haluaa.
Kun muutettiin Helsinkiin, pyöräilimme paljon pois päin kaupungista, mutta nyt kun täällä on asunut pidempään, niin olen alkanut kaivata toisenlaista olemista. Haluan, että kaikki on lähellä ja on helppo liikkua julkisilla. Täältä kun kestää tulla iäisyys. Kaupunkilaisen valituksia siis. Mutta vielä odottelemme, että poika käy yläasteen tässä koulussa ja kun lähtee opiskelemaan, asuisimme silloin Jätkäsaaressa. Ehkä kaikki vielä selviää, toivottavasti.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: