Tuomaan markkinoilta leipää ja mätiä
10
Tuomaan markkinoilta ostetaan vain tiettyjä asioita joka vuosi. Meillä on tosiaan perinteenä käydä Tuomaan markkinoilla ja ostaa sieltä aina saaristolaisleipää sekä mätiä. Joskus toki muutakin, mutta koska matka on edessä, niin tuhlailuun ei ole varaa. Tänä vuonna ostimme siis sen leivän, mädin sekä fudgea jölkkäriksi. Tänä vuonna oli todella paljon käsityöläisten kojuja ja ihmisiä niin paljon, että useimmille kojuille oli pitkät jonot, joten en päässyt kuvaamaan kojuja ollenkaan.
Tuomaan markkinoilta
Käytiin pikaisesti viime sunnuntaina Tuomaan markkinoilla, siitäkin huolimatta, että ei olisi kauheasti aikaa moiseen. Pakkailut on aloitettava nyt ja säästöön ei olla saatu ihan sitä mitä suunniteltiin. Joten tällaiseen reissuun ei olisi oikein ollut järkeä lähteä, mutta lähdimme silti. Ei olla sellaisia, että jaksettaisiin möllöttää kotona pelkästään, vaan pakko päästä vähän irtautumaan arjesta ja näkemään mitä maailmalla tapahtuu, tai ainakin mitä tässä omassa kotikaupungissa tapahtuu. Mutta emme ostaneet kuin muutaman asian ja tietenkin nautimme glögistä, sillä ihmisiä oli valtavasti liikkeellä ja kok oajan tuli lisää porukkaa.
Miten se liittyy mihinkään? Noh, välillä ei päästy liikkumaan eteen päin ollenkaan kun oli niin kamala ryysis. Glögijonossakin odottelimme 20 minuuttia reilusti, että saimme herkkumme käteen. En kuitenkaan valita, sillä siitä ei ole paljoa aikaa kun ihmiset eivät uskaltautuneet samoin markkinoille kuin ennen. Korona on lohkaissut ison loven myös ihmisten sosiaaliseen puoleen ja uskoisin, että sen vuoksi koko Helsingin keskusta oli täynnä ihmisiä, kun vihdoin uskalletaan tulla ulos koloistaan.
leipää ja mätiä
Meillä on perinteenä ostaa aina ne samat asiat vuodesta toiseen kun mennään Tuomaan markkinoille. Se on se meidän juttu. Saaristolaisleipä ja mäti, ne on se asiat, joiden vuoksi sinne lähdetään. Mutta on meillä listalla muutakin esimerkiksi fudge sekä suklaa ja tietenkin mustaherkukkahyytelö, aioli ja sinappi. Mutta tänä vuonna listasta jouduttiin pudottamaan iso osa pois, jäljelle jäi vain saaristolaisleipä sekä mäti. Pienen neuvottelun jälkeen poika sai myös kaksi fudgetankoa.
Ja näillä ostoksilla olimme tyytyväisiä. Ihan vain siitäkin syystä, että ajattelemme vain sitä, että mitä sillä rahalla saamme reissun päällä kun emme nyt tuhlaile. Vähemmällä määrälläkin pärjää oikein hyvin. Leipä sekä mäti leivän päällä maistui kotona hyvin ja saimme nauttia ihan riittävästi Tuomaan markkinoiden humusta.
Kivaa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
RCVS -diagnoosin jälkeen
Siitä on nyt yli puoli vuotta aikaa kun sain RCVS -diagnoosin ja paljon on tapahtunut matkan varrella. Tervehtyminen ei ole ollut ihan mutkatonta ja kaikenkaikkiaan suuri pelko on jäänyt vellomaan, palautuuko kohtaukset, voinko enää elää ihan täysin normaalisti? Nämä on asioita, jotka pyörii päässäni päivittäin ja välillä pelko tulee niin suureksi, että mielluummin hautaudun kotiin kuin astun ovesta ulos.
RCVS -diagnoosin jälkeen
RCVS eli aivojen kotjaantuva vasokonstriktio -oireyhtymä, joka tarkoittaa sitä, että aivovaltimo supistuu ja siitä johtuu voimakkaat päänsäryt, joita luonnehditaan ukkosmyrsky päänsäryiksi. Kohtaus on voimakas ja etenee samoin kuin ukkosmyrskyssä. Ensin salamoi ja sitten jyrisee. Salaman syke tuntuu päässä hyvin voimakkaasti ja kipu on jotain aivan järkyttävää. Syke nousee pilviin, tuskan hiki nousee pintaan, itse kouristelin, valon arkuus ja oksentelu. Moni asia on tuttu migreenipotilailla, kuten minulle. Migreeni on myös asia, joka saattaa tähän myös johtaa.
Ensimmäiset kohtaukset tuli huhtikuussa ja lopulta päädyin sairaalaan sekä sain oikean lääkityksen. Mitään syytä ei omaan tilaan löytynyt, minulta otettiin näyte selkäytimestä sekä haastateltiin, mikä on sen hetkinen elämäntilanne. Ja mitään sellaista selvää syytä ei sitten löytynyt. Sairaalahoidon jälkeen alkoi tie terveeksi. Kesäkuussa loppui lääkitys mutta järkyttävä päänsärky jatkui. Mikään ei tuntunut auttavan. Kohtaukset olivat olleet niin rajuja, että tilalle oli tullut jännitysärky. Niska oli aivan jäykkä, hartiat olivat jäykät ja käden liikkeet olivat hankalat. Joten jumppa oli ainut apu, kun särkylääkkeet eivät enää tehonneet.
Mikä tilanne on nyt?
Tilanne on rauennut. Kivut ovat vähentyneet lähes pois. Niska on vielä toipumassa mutta isoin jäykkyys on jo tiessään. Uskallan jo nauttia elämästä, vai uskallanko? En oikein uskalla, se on pakko todeta. Pelko on jäänyt, että tila toistuu ja joudun käymään tämän kaiken uudelleen läpi. Olen minimoinut asiat, jotka laukaisi kohtaukset. En toki kaikkia mutta ison osan niistä. Siitä huolimatta pelko on sellainen, että kun se kolkuttaa, niin jään mieluummin kotiin kuin lähden nauttimaan elämästäni. Kuin olisin pelkoni orja tällä hetkellä. Mietin aina, että voinko mennä tai tehdä, jos kuitenkin saan kohtauksen. Kuten nyt kun meillä on iso reissu edessä, niin panikoin, että voinko edes lähteä, mitä sitten jos saan matkalla kohtauksen?
Pelko on iso varjo ja estää tasapainoisen elämän, se on melkein pahempi asia kuin itse sairaus, sillä siihen uppoaa eikä siitä pääse pois. Apua on tähän haettu mutta siitä ei ole ollut oikein hyötyä. Joten tämän pelon kanssa on nyt vain elettävä ja katsottava miten pahasti se rajaa minut maailman ulkopuolelle.
Jos haluat lukea lisää RCVS -oireyhtymästä minun silmin, niin klikkaa linkkejä alta:
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua: