Onko mun pakko ommella
8
Minulta kysyttiin: Onko mun pakko ommella?
Vastaan, ei tietenkään. Mikään pakonomainen tarve minulla ei ole ommella. Välillä voi olla taukoa monta kuukautta, ennen kuin ompelen jotakin. Toki töissä on pakko hiukan touhuta, että saa tehtyä testiversioita, että kykenee ohjaamaan nuoria. Mutta muutoin voi tosiaan mennä pitkäänkin etten koske ompelukoneeseen.
Onko mun pakko ommella
Toki ompelu on minulle sellainen asia, jolla kykenen tehokkaasti poistamaan myös stressiä, rauhoittamaan levottoman sieluni. Ompelu on siis minulle hyvin tärkeä asia siitä huolimatta, ettei sitä ole mikään pakko tehdä. Toinen samanlainen tärkeä asia on neulonta ja nyt olenkin jo jonkin aikaa keskittynyt vain tähän asiaan. Nimittäin neulomiseen. Molemmilla tekemisillä on myös terveydellinen vaikutus hyvinvointiin. Aivot nimittäin tarvitsevat myös omaa jumppaa ja käsityöt ovat oiva tapa antaa aivoille rapistumista estävää toimintaa. Tai noh, ei ne estä, mutta pienentää mahdollisuutta sairastua muistisairauteen. Nyt näin esimerkiksi.
Käsityöt tuovat myös hyvää mieltä, ponnistelet saadaksesi työn valmiiksi, haastat itsesi tekemään jotakin vaikeaa ja kun olet saanut työn valmiiksi, nousee itsetuntosi kohti taivasta. Huomaa, että hei, tämän tein ihan omin pikku kätösin. Siitä tulee niin hyvä fiilis monin tavoin. Itselleni ainakin. Tosin useasti rakastan myös sitä matkaa, jonka teen vaatteen valmistuksen alusta loppuun. Saatan jo matkan aikana ihastua vaatteen jokaiseen saumaan. Joskus mielikuvitus lähtee lentämään ja näen sieluni silmin missä mitäkin vaatetta tulen käyttämään tulevaisuudessa. Mihin maailmaan vaate sopii. Luon jo leikkuuvaiheessa suhteen vaatteeseen.
Itse tehdyn vaatteen tuoma ilo
Olen useamminkin kirjoittanut siitä, että itse tehdyn vaatteen tuoma ilo on moninkertainen. Itse tehtyä vaatetta kunnioittaa eri tavoin, kuin ostettua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ostettua vaatetta ei huolla samoin kuin itse tehtyä. Kyllä huoltaa, mutta sen ostetun vaatteen antaa helpommin pois kuin itse tehdyn. Tai näin on ainakin minulla. Itse tehdyistä ei halua luopua millään.
Vaikka ompelu on minulle tärkeää ja myös osa työtäni, en koe pakonomaista tarvetta ompeluun. Toki kun ompelumania iskee, niin silloin ompelee ja ompelee, eikä sille näy loppua ollenkaan. Mutta sekin alkaa useasti yllättäen ja kestää sen minkä kestää. Viimeisin mania minulla oli keväällä, mutta se ei kestänyt mitenkään pitkään, vain muutaman päivän. Ompelun vähenemiseen liittyy myös se, ettei ole samalla tavoin enää aikaa keskittyä vain ompeluun ja töiden suunnitteluun. Sitä suunnittelua saa puuhata töissä sen verran paljon, ettei kotona enää inspiroi se homma.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu
Se on vähän niin, että kuvauksissa sattuu ja tapahtuu koko ajan kaikenlaista, tai ainakin meillä. En ole mikään helppo kuvattava nimittäin. Heilun ja pyörin ja hyörin ja en osaa pysyä hetkeäkään paikoillani. Mieheni, joka ison osan kuvista ottaa ärsyyntyy pyörimisestäni useasti.
Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu
Koska Make nine -haasteen villapaidan kuvauksissa tapahtui kaikenlaista, niin päätin hyödyntää epäonnistuneita kuvia tässä postauksessa ja näyttää mieheni kärsimykset teille kaikille. Useasti myös tuo pikku ukkeli on mukana ja hänen kanssaan saadaan kyllä paljon kaikkea ihmeellistä aikaan kun säädetään minkä ehditään.
Mieheni ei yleensä halua nimeään postauksiin, vain tiettyihin kuviin tulee hänen pyynnöstään kuka on kuvannut. Hän on näissä asioissa aika tarkka. Tästä syystä isossa osassa minun kuviani ei ole kuvaajan tietoja missään. Osan kuvista kuvaan myös itse. Meidän kuvat erottaa todella hyvin toisistaan. Mieheni ei myöskään hirveästi välitä olla kuvattavana, mutta tykkää kuvata. Minä taas tykkään olla kameran edessä, joten on aika helppoa tämä työjako.
Voisitko pysyä paikallasi?
Näin mieheni minulle aina sanoo kun koittaa ottaa kuvia minusta. Olen todella kova liikkumaan ja saatan singahtaa tuosta noin vain jonnekin muualle ja sitten minusta näkyy vain kengän takaosa. En kauaa jaksa pysyä paikallani ja pönötyskuvat ovatkin minulle sen vuoksi pienoinen kauhistus. Minun tapauksessa siis tarvitaan asetus, joka ottaa monen monta kuvaa yhdellä painalluksella eikä sekään aina riitä. Olen kyllä kovasti harjoitellut hitaampaa liikkumista, mutta se ei ole niin helppoa.
Meillä on käytössä kaksi järjestelmäkameraa. Toki toiseen on hankittava uusi objektiivi, meillä on myös yksi kamera, jossa ei myöskään ole objektiivia tällä hetkellä, joten kun molemmissa on uudet, niin onkin jo kolme järkkäriä. Tarvitaanko me niitä, kyllä. Itse käytän Coolpixiä, koska se on kevyt ja helppo käyttää. Sen lisäksi käytän puhelinta ja löytyy myös Instax -kamera, jonka kuvia näkee blogissa harvoin. Polaroideja kun on hankala kuvata ja se on aika turhaakin.
Mitä näin monella kameralla sitten tekee? Jokainen näistä kameroista tuottaa eri tarkoituksiin kuvia. Sen lisäksi kun objektiiveja vaihtaa, niin käyttömahdollisuudet lisääntyy. Mutta niin kuin sanoin, minun käytössä pääasiassa on CoolPix sekä kännykkä. Ne riittää pitkälle. Kuljetan paljon tosiaan mukana myös tuota Polaroidia, koska haluan kuvia helposti myös Junk journaleihin. Tosin sellainen minitulostin olisi aika kätevä myöskin. Sillä kun voi tulostaa muitakin kuvia.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter
LUE MYÖS: