Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
0
Tämä ei ole uusi asu. Tämä ei ole kauden hankinta eikä hetken mielijohde. Tämä on vaatekaappipäiväkirjan sivu, merkintä vaatteista, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia ja muotoutuneet osaksi arkea. Lumisen päivän rento asu on kokonaisuus, joka vie mielikuvituksen matkalle jonnekin kauemmas, mutta seisoo tukevasti eletyssä elämässä.
Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
Vaatekaappipäiväkirja ei kerro siitä, mitä ostin viimeksi, vaan siitä, mikä on jäänyt. Mitkä vaatteet päätyvät yhä uudelleen käyttöön, mitkä tuntuvat omilta vielä vuosien jälkeen. Tämä asu on juuri sellainen: kerroksellinen, lämmin ja täynnä pieniä tarinoita.
Kirpparilöydöt, jotka ovat ansainneet paikkansa
Neule ja takki ovat molemmat kirpparilöytöjä vuosien takaa. Niitä ei ole ostettu tiettyä tilaisuutta varten, vaan elämää varten. Vuosien käytössä ne ovat muokkautuneet, pehmentyneet ja asettuneet osaksi omaa tyyliäni.
Vaalea neule toimii vaatekaapissa luottokappaleena, sellaisena, johon tarttuu huomaamatta. Teddyhenkinen takki taas on talvikauden turvavaate: lämmin, helppo ja aina yhtä toimiva. Kirpparilta löytyneissä vaatteissa viehättää juuri tämä, ne eivät ole hetken huumaa, vaan pitkäaikaisia kumppaneita.
Itse tehdyt neulelegginsit, vaatekaappipäiväkirjan ydin
Vaatekaappipäiväkirjan sydän ovat usein itse tehdyt vaatteet. Nämä neulelegginsit on tehty omalla kaavalla, omaan käyttöön, omiin tarpeisiin. Ne eivät ole täydelliset, mutta juuri siksi ne ovat täydelliset minulle.
Itse tekeminen näkyy käytössä: vaate mukautuu elämään, ei päinvastoin. Neulelegginsit ovat kulkeneet mukana eri vuodenaikoina ja erilaisissa yhdistelmissä. Tässä asussa ne tuovat graafista kontrastia ja rikkovat vaaleaa, pehmeää kokonaisuutta sopivasti.
Käsintehdyt asusteet, jatkumo, ei yksittäinen projekti
Panta on tehty Kalastajan vaimon ohjeella, ja virkattu hiusdonitsi on syntynyt samassa hengessä. Vaatekaappipäiväkirjassa tällaiset asusteet eivät ole irrallisia käsitöitä, vaan osa kokonaisuutta. Ne palaavat käyttöön vuodesta toiseen ja sitovat eri asuja yhteen. Käsintehty asuste ei ole vain lisä, se on muistutus ajasta, jolloin se tehtiin. Hiljainen merkintä päiväkirjassa.
Teddykengät ja talven realismi
Moon bootseja muistuttavat teddykengät, jotka olen saanut lahjaksi, tuovat asuun käytännöllisyyttä ja leikkisyyttä. Ne ovat selvästi talvikengät, ei kompromisseja kylmyyden kanssa. Vaatekaappipäiväkirjassa tämäkin on tärkeää: vaate on osa arkea, ei pelkkä kuva.
Isoäidin rintaneula, vaatekaapin muisti
Takissa oleva rintaneula on isoäitini peruja. Se on pieni yksityiskohta, mutta vaatekaappipäiväkirjassa yksi merkityksellisimmistä. Tällaiset esineet eivät vanhene. Ne siirtyvät ajassa ja kantavat mukanaan muistoja, joita ei voi ostaa uutena. Kun käytän tätä neulaa, vaatekaappi ei ole vain minun, se on osa jatkumoa.
Hidas muoti näkyy käytössä
Lumisen päivän rento asu ei ole rakennettu trendien varaan. Se on syntynyt vuosien mittaan, käytössä ja toistojen kautta. Vaatekaappipäiväkirja tekee näkyväksi sen, mikä usein jää piiloon: kestävin vaate on se, jota käytetään yhä uudelleen.
Tämä asu on muistutus siitä, että pukeutuminen voi olla mielikuvitusmatka, vaikka Zakopanen rinteille, ilman että tarvitsee ostaa mitään uutta. Riittää, että avaa vaatekaapin ja lukee sen sivuja.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuideoita vaatekaappipäiväkirjan sivuilta:
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Talvinen mökkeily joulun jälkeen on hiljaista, arkista ja palauttavaa. Tämä päiväkirjamainen merkintä kertoo 25.–26. joulukuuta vietetystä mökkireissusta, kaappien pesusta, saunasta, lautapeleistä ja siitä, miten mökki toimii muistutuksena eikä pakopaikkana.
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Joulu oli jo ohi, kun lähdimme mökille. Se tuntui yllättävän hyvältä. Ei ollut enää kiirettä, ei aikatauluja, ei velvollisuutta tehdä joulua loppuun. Jäljellä oli vain välipäivien pehmeä tyhjyys, sellainen jossa mikään ei vaadi huomiota.
Ajoimme perille joulupäivänä. Autossa oli hiljaista, sellaista väsymystä, joka ei paina vaan keventää. Maisema muuttui vähitellen: tie kapeni, lumi syveni, puut seisoivat tummina ja rauhallisina. Kun käännyimme viimeiselle tielle, tuntui kuin olisimme astuneet sivuun ajasta.
Tilan ottaminen haltuun
Mökki oli kylmä tullessamme. Se ei haitannut, se kuuluu asiaan. Aloitin pesemällä kaappeja. Se oli tietenkin ensimmäinen tekoni, vaikka kukaan ei vaatisi sitä. Kaappien puhdistaminen ja tavaroiden purkaminen on tapa ottaa tila haltuun. Tyhjensimme mukanamme tuodut tavarat paikoilleen: keittiöön, vaatekaappiin. Kun esineet löytävät paikkansa, mieli seuraa perässä.
Laitoimme lämmityksen päälle. Valitettavasti takkaa ei voitu laittaa päälle, koska nuohoojan pitäisi se ensin tarkistaa. Päästää noet sisälle tällä hetkellä. Mutta se on kevään hommia se. Mutta vähitellen alkoi pikkuinen mökkimme lämmetä ja uunista alkoi tuoksua herkulliset tuoksut.
Sauna, ruoka ja hiljaisuus
Lämmitimme saunan ja söimme. Yksinkertaista ruokaa, ei mitään erityistä, mutta juuri oikeaa siihen hetkeen. Sauna teki hyvää ja oli ihanaa pitkästä aikaa saunoa puulämmitteisessä saunassa. Saunan jälkeen istuimme hiljaa, iho vielä lämmin, hiukset kosteat. Talvinen mökki tekee puhumisesta tarpeetonta.
Levitimme sohvat sängyiksi, Söpö pääsi vielä asioille pihalle. Mitään lenkkiä ei uskallettu säkkipimeässä lähteä tekemään. Vain nopea ”nurkan takana” käynti ja äkkiä lämpimään tupaan.
Lautapelit ja hitaat illat
Illalla pelasimme lautapelejä, samoja, jotka veimme kotoa mökille. Niissä on jotain lohdullista: tutut säännöt, sama rytmi, mutta eri ympäristö. Aika kului huomaamatta. Lautapelit saivat jäädä mökille. Meillä kun noita lautapelejä on valtavasti ja näin tulee pelattua kaikkia.
Puhuimme myös mökin laittamisesta. Siellä on paljon tekemistä. Pientä ja isompaa, sellaista joka ei tapahdu nopeasti. Suunnitelmat eivät tuntuneet taakalta vaan lupaukselta. Ajatus siitä, että jokin kehittyy hitaasti, käsin ja ajan kanssa, on rauhoittava.
Talvinen yö
Yö oli hiljainen. Sellainen täydellinen hiljaisuus, jota kaupungissa ei ole olemassa. Nukuin raskaasti, ilman heräilyä. Unet jäivät mieleen vain tunteena. Heräilin paljon, vuodesohvan parja oli minulle aivan liian kova. Ajattelin koko yön vain sitä, että meidän pitää ostaa erillinen petauspatja. Aamuyöstä alkoi rintaranka olla niin kipeä, että hengittäminen sattui.
Nukkuminen oli jännittävää muutenkin, sillä yö oli todella pimeä. Kaupungissa ei ole koskaan niin pimeää kuin maalla. Pihavalot eivät valaise paljoa. Ulkona oli myös aivan hiljaista, niin hiljaista, että pystyi kuulemaan oman hengityksensä.
Aamu mökillä
Aamulla valo tuli hitaasti. Harmaata, sinertävää, pehmeää. Keitin kahvin ja istuin villatakki päällä pöydän ääressä. Ajattelin, ettei mikään oikeastaan ole kesken. Ainakaan juuri nyt.
Aamun aikana otin kuvia harmaasta puvusta, jonka olen itse tehnyt. Se on yksinkertainen ja mukava, juuri mökkiin sopiva vaate. Sellainen, jossa voi siivota, saunoa ja istua iltaa ilman että tarvitsee ajatella pukeutumista. Käsintehty vaate tuntuu mökillä erityisen oikealta, kuin se kuuluisi luontevammin hitaaseen aikaan. Ei ollut tarvetta täyttää iltaa ohjelmalla, riitti että olimme paikalla.
Lähdimme myös Söpön kanssa lenkille, vaikka Söpö pysyy hienosti pihalla, niin se villiintyy niin paljon, että lenkkeily ei taivu ilman remmiä, ja vaikka ranta on meillä ihan pienen matkan päässä, niin Söpö ei sitä kykene ilman remmiä kulkemaan, koska matkalla on niin paljon sellaista, että kaveri ottaisi ja lähtisi livokkaan.
Pojan lyhyt vierailu
26. päivänä vanhempi poikani pistäytyi mökillä avovaimonsa kanssa. Vierailu oli lyhyt, mutta lämmin. Sellainen hetki, joka jää mieleen juuri siksi, ettei siitä tehty numeroa. Kahvia, muutama sana, naurua ja hyvästit.
Kiersimme tontin ja esittelimme pihan rakennukset. Kerroimme suunnitelmistamme, mitä teemme alueella ja poika sanoi vain, että ehkä mökki ja piha on kunnossa 20 vuoden päästä. Tekemistä nimittäin on ihan valtavasti. Tontti on aivan villiintynyt ja rakennukset enemmän ja vähemmän rempattavissa. Myös huonekalut on sellaisia, jotka pitää miettiä. Sinne on vaihdettu jo ruokapöytä ja tuolit sekä toinen vuodesohva on hankittu sinne ennen joulua. Mutta seuraavaksi ompelen verhot. Vähitellen mökki alkaa tulla meidän näköiseksi paikaksi.
Lähdön aika
Palasimme kotiin jo samana päivänä. Se riitti. Talvinen mökkeily ei vaadi pitkiä aikoja tai suuria eleitä. Mökki ei ole pako arjesta, vaan muistutus. Siitä, että hiljaisuus on olemassa, ja että yksinkertaiset asiat, kaapit, sauna, lautapelit, yhdessäolo, kantavat pitkälle.
Vaikka meillä oli suunnitteilla villi laskettelureissu mökille, niin sitä ei valitettavasti saatu ja siksi vierailu mökillä kesti vain tuon yhden yön. Todellisuudessa en olisi kyennyt olemaan siellä pidempään, koska vuodesohva oli minulle aivan liian kova. Mutta sängyn tila hoidetaan sijauspatjalla, mikä on toinen asia mikä hoidetaan kun sinne menemme seuraavan kerran.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Joulun hetkiä:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta