Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
0
Uffin tasarahapäivät ovat käynnissä, joten minun Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi. Ei suuresti, mutta pienesti kuitenkin. Vain muutama pieni ostos, joita kaappini vielä tarvitsee. Toki tällä hetkellä tarkoituksenani on vain tehdä ja tuunata vaatteita ja unohdan kokonaan hetkeksi kaikki second hand kaupat. Mutta nyt kävi kuitenkin näin.
Lompakko hoikistui vaatekaappi lihoi
Minun listalla on muutama vaate, joita etsin ja normaalisti, jos ei niitä löydy, en osta mitään. Mutta nyt on ollut hiukan höllempi mieli monin tavoin ja ensimmäiset merkit höllentämisestä koin tässä muuton tiimellyksessä viime kuussa. Tein pari isompaa kierrosta ja ostin aika monta kivaa juttua Fredan liikkeistä. Nyt kävin Ison omenan UFFissa sekä Fredalla, tietenkin ja molemmista UFFeista ostin muutaman jutun, joita en voinut tosiaan jättää ostamatta.
Molemmilla kerroilla mietin tarkkaan mitä kaappiini haluan ja mitä en. Haluan pysyä omalle tyylilleni uskollisena ihan loppuun asti. Siksi, vaikka ostan harkitsen tarkaan tarvitsenko ja tuleeko sitä käytettyä. Tässä on nyt sellaisia vaatteita, joita odotan kovasti käyttöön. Housuja pitää hiukan fiksata, mutta muita ei tarvitse.
Kaappiin löysi tiensä:
- 2xtrikoomekko, Ivana Helsinki
- Farkkumekko, Voglia
- Juhlahame
- Tuulipusakka, Adidas
- Reisitaskufarkut, GrannGården
En ole minimalisti, vaan maksimalisti
Pitkään on ollut vallalla ajatus, että minimalismi on oikea ratkaisu kaikkeen. Itse allekirjoitan joitain kohtia siitä, mutta en kaikkea. Itse olen maksimalisti, joka ei kykene minimalismiin. Olen sitä joskus yrittänyt, mutta silloin minulle iskee aina tyhjän kaapin syndrooma, aina. Vaikka olisi miten harkitusti rakennettu vaatekaappi. Kun kaappi on täynnä lempivaatteita ja voin pukea oman fiiliksen mukaan, niin tyhjän kaapin syndroomaa ei tule. Nytkin muutossa, olin jättänyt harkitusti itselleni vaatteita käyttöön kun kaikki muut pakattiin, niin itkin monet aamut kun valmiiksi valitut eivät toimineet.
Toisin sanoen, ei ole väärin olla maksimalisti. Ehkä asia muuttuu sen mukaan kun vanhenen, mutta tällä hetkellä nautin ihan jokaisesta vaatteesta, joita minulla on. Toki tässä sängyn vieressä on kaksi isoa Ikean kassia, jotka ovat menossa kirppikselle myyntiin, koska en enää rakasta niitä samalla tavoin kuin ennen. Useimmiten silloin tuunaan ne, mutta tosiasiassa nyt materiaaliakin on niin paljon, että mieluiten annan vaatteille mahdollisuuden löytää uusi rakastava koti.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kirppislöytö: Keinoturkisliivi
’Kirppislöytö: Keinoturkisliivi
Se on tänään aiheena, minun elokuinen löytöni. Eksyin ihan vahingossa Tapiolaan ja tietenkin tuona päivänä oli tehtävä siellä myös kierrettävä ne muutamat kirpparit, jotka sieltä löytyy. Tein yhden löydön ja nyt vihdoin on sellaiset kelit, että voin laittaa tämän löytöni päälle.
Kirppislöytö: Keinoturkisliivi
Muutama viikko sitten oli kiva päivä lähteä kävelylle. Aloin rakentaa asuani liivin ympärille. Halusin ehdottomasti tuon ihanan liivin päälleni kun lähdemme kiertämään asuinaluettamme ympäri. Kaivoin siis kaapistani tutun fleecepusakan ja leggarit, molemmat vaatteet olen aikaa sitten tehnyt itse ja ne sopi hyvin liivin kanssa yhteen. Fleecepusakan alle puin kerroksittain kaksi trikoopaitaa, joista toinen oli poolomallia ja jonka olen myös itse tehnyt.
Asusta tuli aivan ihanan rento ja olikin kiva lähteä kävelylle hivenen koleaan ja tuuliseen ulkoilmaan. Asun kanssa ei tullut vilu, vaikka välillä pysähtelimme ihmettelemään maailman menoa. Fleece nyt ei kauheasti tuulta pitänyt, mutta lämpimänä pysyin silti, vaikka merituuli keinutti välillä vähän liiankin kylmästi. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka lämpötilat ovat vielä aika hyvin plussan puolella, niin kyllä pipoa saisi laittaa jo vähitellen korville.
Syksy tuo haikeutta
Olen kesäihminen ja tunnen eläväni silloin, kun syksy tulee ja maailma värjäytyy ruskaan, lehdet putoavat maahan, minut valtaa haikeus. Haikeus luopumisesta, minun pitää luopua kesästä, kaikki ihanat kesämuistot on siirrettävä muistojen laatikkoon. Kesävaatteet on laitettava pois, ne ihanat kesämekot, joita koko kesän on käyttänyt ovat pois kaapista. Suru valtaa mielen ja joutuu miettimään jo nyt miten kummassa sitä pärjää läpi pitkän ja synkän talven.
Onneksi olen vähän oppinut löytämään hyvääkin syksystä, nimittäin ne kaikki ihanat pehmeät ja lämpimät syysvaatteet, varsinkin neuleet. Niihin on ihana kääriytyä, laittaa elokuva päälle ja ottaa neuletyön kainaloon ja vain olla sisällä lämpimässä, ei tarvitse välttämättä mennä ulos ollenkaan kuin ne kerrat kun pitää koirat ulkoiluttaa. Voisin nukkua läpi talven, kuin karhut. Mutta koska en ole karhu, on vain etsittävä selviytymiskeinot. Kyllä jokainen syksy ja talvi on minulle selviytymistä, en siedä kylmää ollenkaan. Siksi pukeutuminen on minulle tänä aikana erityisen tärkeää, että selviän kevääseen.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua: