Pitkää ja pätkää puhvihihaa
2
Vaatekaapissani on pitkää ja pätkää puhvihihaa. Ne on minulla sellainen asia, etten kykene kävelemään niiden ohi. Kaikki isot hihat on minua kutsuvia ja koska ne ovat minun juttu, niin niitä sitten löytyy kaapista ja paljon. Välillä ihmettelen sitä puhvihihojen määrää mitä kaapista löytyy.
Pitkää ja pätkää puhvihihaa
Minun tämän syksyn kaksi the vaatetta on paksu pooloneule sekä collegemekko, molemmissa on nuo isot puhvihihat, joita olette nähneet minun käyttävän ihan koko ajan. Nuo hihat ovat mielestäni ihanan naiselliset, romanttiset, tyttömäiset ja monella tavoin suloiset. Ne myös pehmentää eri tyylejä kivasti, vaikka päällä olisi reisitaskuhousut tai farkut. Ei siis tarvitse välttämättä pukea isoa määrää rimpsua ja hörhelöä, vaan ihan vain perus vaatteita voi laittaa niiden kanssa.
Paksu neulepaita
Tämän neulepaidan löysin ennen kuin palasin lomilta töihin Oh la la Second hand -myymälästä, joka löytyy Tikkurista. Itse en ihan joka päivä tuonne lähde, niin päätin sitten ostaa muutaman kivan jutun tälle syksylle ja talvelle. Sieltä löysin siis tämän paidan ja mustat reisitaskuhousut. Housut ovat minulle liian suuret, mutta niin pitkään kuin pysyvät kuitenkin jalassa, käytän niitä. Nämä kaksi sopivat hyvin yhteen vaikka näitä voi myös käyttää hyvin erikseen.
Ilmaisosaston hämyssä
Ilmaisosastolla en ole käynyt juuri enää ollenkaan. Homma vähän lösähti tuossa koronan aikaan, muutaman kerran tuli käytyä kun kirpparit vihdoin avasivat ovensa uudelleen. Joten, nämä joita esittelen vihdoin blogissa ovat sellaisia löytöjä, jotka olen sukeltanut ilmaisosaston laareihin kauan kauan sitten. Aikana kun lähes kaikki materiaalini löytyi sieltä. Tällä hetkellä ainoat materiaalihankinnat ovat olleet vetoketjuja (3kpl), jotka kävin hakemassa Euriksesta. Muita materiaaleja en ole hankkinut yli puoleen vuoteen.
Puhvihihainen collegemekko
Tämän mekon kaivoin siis jo ennen koronaa ja sitä on käytetty kyllä, mutta eipä se ole koskaan tänne blogiin asti päätynyt. Kuvien perusteella, ei olisi tarvinnut vieläkään sitä tänne laittaa. Mutta joka tapauksessa kuvaräpsyt ovat nyt täällä, kestäkää. Materiaali on ohutta collegea ja mekon voi pukea päälle myös pitkähihaisen trikoopaidan päälle. Näin kädet pysyy suht lämpiminä. Jos siis haluaa, tässä on kuitenkin ollut vielä sen verran lämpöisiä kelejä, että ihan hyvin voi kulkea ihan näinkin. Ja paras osa mekossa on nuo hihat. Niistähän tässä piti olla kyse.
Huikeeta päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Mikä vaatteissa kiehtoo?
Mikä vaatteissa kiehtoo? Tätä olen mittinyt tässä muutaman päivän, kun olen tätä vaaterumbaa tässä käynyt ja raahannut syys -ja talvivaatteet ylös ja kaikki kesävaatteet on viety alas. Mikä kumma vaatteissa viehättää niin paljon, että niitä haluaa kerätä tällaisia määriä? Älkää ymmärtäkö väärin, en ole muuttumassa minimalistiksi, se ei toimi minulla.
Mikä vaatteissa kiehtoo?
Olen siis kaksi päivää ihan kaikessa rauhassa tyhjentänyt vaatekaapit ja vaihtanut vaatteet päittäin, kengät on vielä laittamatta, mutta vaikuttaa sille, että homma olisi suht hanskassa. Löysin ison määrän ”uusia vaatteita” eikä näin ollen tarvitse alkaa ostelemaan mitään kaappiin, ainakaan sen suurempia juttuja. Muutamat vaatteet lähtee kirpparille ja muutamat tuunauspinoon. Löysin siis jälleen kaapista sopimattomia asioita, jotka lähtevät nyt pois elämästäni.
Minulla yksi ainoa vaatimus vaatteelle, joka saa olla kaapissani ja seon se, että se tuntuu päälläni lempivaatteelle. En halua kaappiin mitään sellaista, joka ei lemppari ole. Silloin useasti voikin tulla sellainen olo, että kaapissa ei ole mitään puettavaa. On vähän sellainen tyhjän kaapin syndrooma. Kun alunperin hankkii vain lempivaatteita, niin silloin ei tuota ongelmaa tule vastaan. Nyt vain joudun luopumaan osasta lempivaatteita, koska ne eivät enää sovellu päälleni. Eivät mahdu tai eivät enää istu oikein. Kaikkea en voi myöskään tilan puutteen vuoksi laittaa tuunauspinoonkaan, joten joku saa annettua hyvän kodin näille.
Tyhjän kaapin syndrooma
Tyhjän kaapin syndrooma on monen naisen vihollinen. Kaappi täynnä vaatetta, muttei mitään päälle laitettavaa. Myös minulla oli joskus nuorempana näin ja aloin taistella sitä vastaan. Keinoja oli monia, mutta vasta myöhemmin aloin ymmärtämään, että minun kohdalla paras tapa päästä ongelmasta eroon on se, että täytän kaappini tietyllä tavalla. Ja tosiaan olen kokeillut kaikenlaista, myös minimalismia jo silloin kun se ei vielä ollut se juttu. Eikä se koskaan onnistunut minulla.
Lopulta löysin oman tapani ehkäistä tuota tyhjän kaapin ongelmaa. Hankin ja tein vain vaatteita, jotka tuntuvat heti päällä lempivaatteilta, kaikki muu jää hankkimatta ja tekemättä. Näin kaappiin ei kulkeudu mitään sellaista, jota en käytä. Toki tässä iässä vartalokin muuttuu ja aina ne kaikki lempivaatteetkaan eivät enää sovi. Silloin on päätettävä niiden jatkosta. Tuunataanko vai myydäänkö. Myyminen on nyt pakollinen ja ne mitkä eivät mene myy, menee jakoon.
Nyt on kiva katsoa järjestyksessä olevaa kaappia. Kohta se on taas sekaisin…
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua: